Miksi jotkut superälykkäät on niin outoja?

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, jota ei kiinnosta meikit, kynnet, salkkarit, yleinen juoruilu jne. 

Aiemmassa työpaikassa kävin usein paikan insinöörisetämiesten kanssa lounaalla, jotenkin heidän keskustelunaiheet sopi mulle paljon paremmin kuin firman akkajengin juoruilu

Ootsä sitten hyvä jätkä.

Vierailija kirjoitti:

Se on vain tasoero, joka tekee kommunikoinnissa vaikeaa. Jos ero on nyky ÄO pisteytyksellä 20 pistettä, on vaikea ymmärtää toista. Hauskaa tässä on se, että tyhmempi voi luulla älykkäämpää tyhmäksi, koska kumpikaan ei ymmärrä toista. 

Jos tasoero on vielä isompi, on vaikea jutella mistään, kun toinen jauhaa itsestään selvyyksiä.

Suurin osa puheesta, kirjoitetusta tekstistä on itsestään selvyyksiä. 

Mutta minusta on mielenkiintoista keskustella asioista, joista en tiedä yhtään mitään, kysellä toiselta ja oppia uutta, omista kiinnostuksen kohteista ja työasioista voin puhua työkavereiden kanssa. Erityisen älykkäänä en itseäni pidä. 

Riippuu monestakin tekijästä mutta myös sinusta ja siitä ketä sinä tarkoitat. Hieman on vaikea kertoa vastauksia näin yleisellä tasolla. Persoonallisuuserot ovat jo suuri tekijä mutta asiat ovat sitten toinen, joskus jopa suurempi asia kuin ne persoonallisuuserot.

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuollaiselle sanoa että "en ymmärrä yhtään mitään tuosta, mistä sinä puhut" ? Vai onko parempi vaan toistella sanoja niin, hmm, jaa? 

Eikös nyt jo terve maalaisjärki kerro että sano jos et ymmärrä, en tajua mitä järkeä on esittää ymmärtävänsä asioita. Ei mikään ihme jos ei työpaikoillakaan perehdys mene perille. Ajan, voimavarojen ja hyödyn hukkaa koko honma.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aivojen kapasiteetti tulee vastaan. Jutut hajamielisestä professorista eivät aina ole pelkkää satua, monilla huippuälykkäillä on helvetin kömpelöt käytöstavat, ei kai ole löydettävissä ketään joka olisi monipuolisesti hyvä jokseenkin kaikessa.

Ei välttämättä edes käytöstavat ole kyseessä vaan ihan täysi ymmärtämättömyys koko ihmistä kohtaan. Käytöstapoja kannattaa ammentaa myös itsestään ja arvostaa tällaista älykästä ihmistä, samalla arvostaa itseäänkin enemmän. Ei kannata loukkaantua kaikesta ja odottaa jotakin erityiskohteluakin vielä mahdollisesti. Vaativat ihmiset ottavat itseensä turhan helposti.

Einsteinin ajatusmaailma oli erilainen kuin muiden ns taviksien, uteliaisuus,kiinnostus asioihin ja ajattelu oli täysin erilaista siitä se nerous monesti syntyy, ei ole kahlittu putkiajatteluun.

Tänäpäivänä on vielä hankalampi ajatella asioista erilailla ja kehitellä uusia teorioita kun maailma on "kutistunut" ja kaikki ajattelevat ja toimivat samoin globaalisti ns erilaisuutta ei enää ole samoissa määrin kuin ennen digiaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän viettää aikaa itsensä kaltaisten ihmisten kanssa, sitä vaikeampaa on olla vuorovaikutuksessa muunlaisten ihmisten kanssa. 

Tässä on hyvää ajatusta siitä että tutustumalla erilaisiin ihmisiin oppii enemmän erilaisuudesta.

Useilla älykkäillä on vaativa ammatti, joka vaatii paljon aivokapasiteetista, vaikka se korkea olisikin. Tällainen henkilö voi vaikuttaa aivan pöljältä muissa yhteyksissä, mutta se johtuu siitä, että hän panostaa kaiken työhönsä. Professorit ovat tästä hyvä esimerkki, mutta muitakin vastaavia tehtäviä on.

Toisaalta tietty ero älykkyydessä tekee kommunikoinnin vaikeaksi. Yrittäkääpä selittää vaikka polkupyörän toiminta koiralle. Älykäs ihminen kohtaa tällaisia vaikeuksia muiden ihmisten kanssa keskustellessaan.

Toisaalta kun koira innoissaan pureskelee luuta tai leikkii kepeillä, siitä voi tulla tuntien kuluessa aika puuduttavan tylsää ihmiselle. Näinkin käy kun älykäs ihminen kuuntelee salkkareiden juonenkäänteitä.

Vierailija kirjoitti:

Näin super älykkäänä sitä vaan joskus on vaikea kommunikoida ns. tavalisten ihmisten kera. He eivät aina ymmärrä eivätkä pysy mukana kun ovat aika lailla hitaampia ja pienempi sana varasto.

Tavallaan ymmärrän mutta aina voi itse tulla hieman vastaan. Pakollista se ei ole sillä ei meitä kaikkia ole luotu keskustelemaan tai viettämään aikaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Älä vaivaa heitä itselläsi.

Toisinaan pieni vaivaaminen saattaa auttaa vaikka hieman älykkäämmäksi. Kannattaa kestää itsensä vaivaamista ja vaivaannuttamistakin. Ulkopuolinenkin vaivaaminen on toisinaan kullan arvoista ottaa vastaan ja vaivata itseään.

Vierailija kirjoitti:

Superälykkäät on yleensä autisteja tai muuten vammaisia.

Ei pidä kyllä paikkaansa tämä oppi.

Vierailija kirjoitti:

Useilla älykkäillä on vaativa ammatti, joka vaatii paljon aivokapasiteetista, vaikka se korkea olisikin. Tällainen henkilö voi vaikuttaa aivan pöljältä muissa yhteyksissä, mutta se johtuu siitä, että hän panostaa kaiken työhönsä. Professorit ovat tästä hyvä esimerkki, mutta muitakin vastaavia tehtäviä on.

Toisaalta tietty ero älykkyydessä tekee kommunikoinnin vaikeaksi. Yrittäkääpä selittää vaikka polkupyörän toiminta koiralle. Älykäs ihminen kohtaa tällaisia vaikeuksia muiden ihmisten kanssa keskustellessaan.

Toisaalta kun koira innoissaan pureskelee luuta tai leikkii kepeillä, siitä voi tulla tuntien kuluessa aika puuduttavan tylsää ihmiselle. Näinkin käy kun älykäs ihminen kuuntelee salkkareiden juonenkäänteitä.

 

 

 

Tässä tuleekin taas esiin stereotypia siitä, että kaikki superälykkäät olisivat vaativissa ammateissa tai professoreja. Tosielämässä näin ei kuitenkaan ole, moni huippuälykäs tylsistyy jossain lakimiehen tai lääkärin ammatissa. Professoreista suurin osa ei myöskään ole erityisen älykkäitä vaan usein n. 110-120 äo:n tasoa. 

Joku älykäs proffa arveli että älykkyyttä on kahdenlaista. Henkilölle voi olla osunut ns. parhaat geenit ja ympäristö tai sitten henkilön älykkyys on jonkin mutaation seurausta. Niinkuin älyllinen kehitysvamma näkyy ulkoisesta olemuksesta niin myös geenimutaation aiheuttama huippuälykkyys voisi näkyä ulkoisena poikkeavuutena. 

Jos ihminen on älykäs hyvien geenien ansiosta, hän on yleensä myös hyvännäköinen ja menestyvä ja hänen perheensä on samanlaista. Jos ihminen on älykäs mutaation takia, perhe saattaa olla täysin taviksia ja kasvuympäristö huono. Ihminen on erikoinen oman perheen mielestä ja kaikkien muidenkin. Hän ei saa nuorena tarvitsemiaan virikkeitä. Hänellä ei ole kaltaisiaan sisaruksia joiden kanssa oppia sosiaalisia taitoja ja hänestä kasvaa yksinäinen susi tai jopa häirikkö. 

Vierailija kirjoitti:

Mielelläni en vaivaisi, mutta jostain syystä varsinkin miehet alkavat puhua kanssani asioista, joista en ymmärrä hölkäsen pöläystä ja on hankalaa saada sitä loppumaan, vaikka itse olisin aika passiivinen tai yrittäisin alkaa puhua jostain ihan muusta. 

Eikö sinua kiinnosta puhua heidän kanssa tai kuunnella heitä? Avoimet ihmiset puhuvat mukavan oloisille ihmisille usein kaikenlaista. Jos sinä haluat oppia niin kysele rohkeasti ja kerro jos et esimerkiksi ymmärtänyt jotakin sillä se ei ole mikään häpeä ettei kaikkea tiedä. Tuskin on ketään ihmistä joka kaiken tietäisi kaikesta mutta yllättävän paljon oppii kaikesta kun kuuntelee ja kyseleekin. Voihan sitä toisinaan olla vain niinkin että ihminen puhuu ajatuksiaan ääneen sinulle, minullekin käy joskus niin. 

Vierailija kirjoitti:

Tietämäni älykkäät ovat monilahjakkaita. Älykkäät näkevät vuorovaikutus suhteet paljon helpommin kuin muut.

Jos menet esim. tyhmän luokse puhelemaan ja tunnin päästä haluat kupin sokeria mukaan, niin tyhmä ei huomaa tätä suunnitelmaa. Älykäs sen sijaan voi pointata about heti, että tuhlaat hänen aikaa mielistelemällä, että saat pummittua kupin sokeria.

Hyvä kommentti. Odotatko reaktioita jotta voisit olla varma siitä että suunnitelmasi on huomattu? Kaikki eivät aina kerro ajatuksiaan ääneen, älä odota sitä automaattisesti tulevaksi välttämättä koskaan. Nyt sinun kannattaa muistaa että kaikki ihmiset jotka eivät reagoi haluamallasi tavalla eivät ole suinkaan tyhmiä ihmisiä. Toisinaan sitä ei vain halua edes sanoa mitään tai koe siis tarvetta sanoa mitään. 

Kun ei ole itse älykäs, toistelee näitä "kyllä älykäs osaa puhua vähemmän älykkään tasolla". Eli tyhmä ei tajua, miksi se ei onnistu kuin hetkellisesti - korkean älykkyyden ihmisenkään mielikuvitus ei riitä siihen, kuinka vähän se tyhmempi ymmärtää. Ja se, että koko ajan yrittää skaalata paljonko asioita pitää yksinkertaistaa, on todella väsyttävää. Esimerkki

Älykäs ja tyhmä kokkaavat. Tyhmä laskee kuuman rauta-astian pöydälle, sulattaen sen pöytään jäljen. Älykäs oletti että jokainen aikuinen tunnistaa muovin, ja ymmärtää ettei muovi kestä kuumaa.

Seuraavalla kerralla älykäs sanoo tyhmälle "se pöytä on sitten muovia". Tyhmä laskee kuuman rauta-astian taas pöydälle, koska ei ymmärrä että se sulattaa pöydän, hän ei osaa tulkita mitä älykäs sanoi ja liittää sitä omaan tekemiseensä.

Seuraavalla kerralla älykäs sanoo "se pöytä on sitten muovia, se ei kestä kuumaa". Tyhmä laskee astian silti pöydälle, koska ei tajua että astia on (liian) kuuma.

Älykäs yrittää yhä adaptoitua, ja seuraavalla kerralla sanoo "se pöytä on sitten muovia, se ei kestä tuota kuumaa astiaa"... Ja tyhmä laskee sen astian tuolille, joka on selkeästi tehty samasta muovista.

Ja toisaalta jos älykäs alkaisi heti holhota, ja ekalla kerralla käskyttäisi suoraan "pöytä on muovia, samoin tuolit, käytä uunikäsineitä ja aseta se astia tuohon metalliselle tiskipöydälle niin ettei se tipu lattialle", se tyhmä loukkaantuisi kun hänelle puhutaan kuin lapselle.

Oikeassa elämässä tilanteet ovat vielä monimuotoisempia, ja tasapainottelu sen välillä milloin jokin pitää vääntää rautalangasta, ja milloin siitä tulee alentuvaa holhoamista, on todella rasittavaa. Älykkään on myös hyvin väsyttävää yrittää seurata vähemmän älykkäiden keskustelua, koska se on yleensä joko itsestäänselvyyksien tai väärinkäsitysten toistelua. Keskivertoälykäs voi verrata sitä siihen että jatkuvasti lukisi vain selkokielisiä, tavutettuja lastenkirjoja siitä mitä eri eläimet sanovat. Onnistuuko se? Tottakai. Kuinka pitkään sitä jaksaa ja paljonko siihen kykenee keskittymään ennen kuin ajatus alkaa harhailla? Ei kovin pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Joku älykäs proffa arveli että älykkyyttä on kahdenlaista. Henkilölle voi olla osunut ns. parhaat geenit ja ympäristö tai sitten henkilön älykkyys on jonkin mutaation seurausta. Niinkuin älyllinen kehitysvamma näkyy ulkoisesta olemuksesta niin myös geenimutaation aiheuttama huippuälykkyys voisi näkyä ulkoisena poikkeavuutena. 

Jos ihminen on älykäs hyvien geenien ansiosta, hän on yleensä myös hyvännäköinen ja menestyvä ja hänen perheensä on samanlaista. Jos ihminen on älykäs mutaation takia, perhe saattaa olla täysin taviksia ja kasvuympäristö huono. Ihminen on erikoinen oman perheen mielestä ja kaikkien muidenkin. Hän ei saa nuorena tarvitsemiaan virikkeitä. Hänellä ei ole kaltaisiaan sisaruksia joiden kanssa oppia sosiaalisia taitoja ja hänestä kasvaa yksinäinen susi tai jopa häirikkö. 

Mitenkähän ulkonäkö liittyy älykkyyteen? Epäilen proffan tuollaisia jutelleen.

Ne on normaaleja, pääosa ihmisistä mistään ymmärtämättömiä ameeboja joilla on suuret luulot itsestään ja kuvittelevat tietävänsä vaikkei tiedä yhtään mitään

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole itse älykäs, toistelee näitä "kyllä älykäs osaa puhua vähemmän älykkään tasolla". Eli tyhmä ei tajua, miksi se ei onnistu kuin hetkellisesti - korkean älykkyyden ihmisenkään mielikuvitus ei riitä siihen, kuinka vähän se tyhmempi ymmärtää. Ja se, että koko ajan yrittää skaalata paljonko asioita pitää yksinkertaistaa, on todella väsyttävää. Esimerkki

Älykäs ja tyhmä kokkaavat. Tyhmä laskee kuuman rauta-astian pöydälle, sulattaen sen pöytään jäljen. Älykäs oletti että jokainen aikuinen tunnistaa muovin, ja ymmärtää ettei muovi kestä kuumaa.

Seuraavalla kerralla älykäs sanoo tyhmälle "se pöytä on sitten muovia". Tyhmä laskee kuuman rauta-astian taas pöydälle, koska ei ymmärrä että se sulattaa pöydän, hän ei osaa tulkita mitä älykäs sanoi ja liittää sitä omaan tekemiseensä.

Seuraavalla kerralla älykäs sanoo "se pöytä on sitten muovia, se ei kestä kuumaa". Tyhmä lask

Näin sivusta. Tuohon pitää lisätä myös tyhmän itsevarmuus jolla väittää vastaan. Kukaan ei ole niin itsevarma kuin ihminen joka tietää asiasta ainoastaan vähän. Nykyaikaan kuuluu myös toisen näkökulmien ohittaminen, mikäli ne eivät tue omia harhaisia käsityksiä. Tällöin ei siis edes argumentoimalla voi saada tyhmää ymmärtämään omaa tietämättömyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku älykäs proffa arveli että älykkyyttä on kahdenlaista. Henkilölle voi olla osunut ns. parhaat geenit ja ympäristö tai sitten henkilön älykkyys on jonkin mutaation seurausta. Niinkuin älyllinen kehitysvamma näkyy ulkoisesta olemuksesta niin myös geenimutaation aiheuttama huippuälykkyys voisi näkyä ulkoisena poikkeavuutena. 

Jos ihminen on älykäs hyvien geenien ansiosta, hän on yleensä myös hyvännäköinen ja menestyvä ja hänen perheensä on samanlaista. Jos ihminen on älykäs mutaation takia, perhe saattaa olla täysin taviksia ja kasvuympäristö huono. Ihminen on erikoinen oman perheen mielestä ja kaikkien muidenkin. Hän ei saa nuorena tarvitsemiaan virikkeitä. Hänellä ei ole kaltaisiaan sisaruksia joiden kanssa oppia sosiaalisia taitoja ja hänestä kasvaa yksinäinen susi tai jopa häirikkö. 

Mitenkähän ulkonäkö liittyy älykkyyteen? Epäilen pro

Olen eri mutta kyllä se liittyy. Kiinnitin itse huomiota joskus siihen että kaikki 3 kohtaamaani huippuälykästä olivat myös hyvännäköisiä. Geenivoitto kyseessä. Olivat myös hyviä urheilemaan ja pidettyjä.

Symmetria kertoo terveistä geeneistä.