HS: Nelikymppinen Joonas meni Tinderiin ja pettyi - psykologin vinkit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisin minäkin kuvitella toki jonkinlaista suhdetta miehen kanssa ilman sielunkumppanuutta ja rakastumista - mutta se olisi sitten seksisuhde."

Minulle taas tuollainen olisi pelkkä kämppissuhde ilman seksiä. En myöskään suostuisi tekemään miehelle ruokaa tai siivoamaan hänen jälkiään vaan kumpikin hoitaisi oman osuutensa. Kämppissuhde loppuu, kun löydän jonkun, johon rakastun.

Ei sellaista välttämättä ikinä löydy kaikille. 

Sitten tullaan taas tähän, että on tehtävä valinta - onko mieluummin yksin vai onko jonkun sellaisen kanssa, johon ei oikeasti tunne vetoa eikä ole rakastunut. Jotkut ovat mieluummin yksin, ja se on ihan ok. Jokainen tietää itse, mikä on juuri hänelle parempi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sulla on nyt selkeästi joku oma vastaus, etkä halua edes keskustella muista näkemyksistä."

"joidenkin kanssa synkkaa, toisten kanssa ei"

Teillä kaikilla on tuo sama vastaus "tuurista kiinni sattuuko kaikki kohilleen" Miten siitä voi edes keskustella? Ok elä siinä maailmassa jossa kaikki vaan tapahtuu sulle ei se oo multa pois. Niiku pelais flipperiä ja toivois, että tällä kerralla natsaa jos ei natsaa nii sit ei natsaa ja samaan aikaan sun ulkonäkö rappeutuu, mutta standardit kasvaa eli mahdollisuudet on olemattomat. Kyllä osa onnistuu tuurilla, mutta ootteko oikeesti valmiita heittään teidän elämän sen pienen prosentin varaan? Ettekö sen enempää arvosta itteenne?

 

 

Olen näitä onnekaita, jolla on ollut lukemattomia näitä itseään poika/miesystäväksi tarjoavia miehiä tarjolla. Voin sanoa, että kyllä sitä oppii todella hyvin y

Niin sinä olet sen verran kaunis ja karismaattinen että sinulle on jonoksi asti tarjolla hyviä kumppaneita. Voit siis asettaa heille enemmän kriteereitä. Monilla on se tilanne että on otettava se ainoa joka kiinnostuu tai oltava yksin. No, toki silloinkin on joku kriteeri ylitettävä kuten "ei erittäin vaikeasti mt ongelmainen." 

Ja siksi nykyään onkin niin paljon sinkkuja, valitaan se yksinolo ennemmin kuin se ainoa kiinnostunut, jos se ei satu täyttämään juuri mitään omia kriteereitä. 

Itselläni oli vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Se oli aidosti ainut kriteerini. 

"Suurin osa ei jää kiinni ja vaikka jäisi niin parisuhde jatkuu. Ei sitä niin vaan erota kk on jo ne lapset, talot, omaisuus ym ja elintaso ja status joka eron myötä puolittuisi."

Mikäs siinä, jos haluaa elää parisuhteessa, jossa kumpikin pettää tilaisuuden tullen. Kyllä sitä erotaan, jos toinen alkaa inhottaa niin, että jo pelkkä toisen näkeminen alka vtuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei "pitäisi" niinkään vaan jos ne varsinaiset ihastukset on kauniita ja niihin ei ole mitään saumaa, niin sitten otetaan se vähemmän kaunis."

Sinä nyt unohdat kokonaan luonteen ja yhteensopivuuden. Kauneus ei tarkoita sitä, että toisen seurassa viihtyy. Vaikka sinä saisit maailman kauneimman ihmisen, niin eihän se takaa sitä, että olet onnellinen.

Se oli tuossa sisäänrakennettu ajatus. Tietysti se mies viihtyy sen vähemmän kauniin puolison kanssa muttei ole välttämättä rakastunut siihen. 

Jos mies pystyy rakastumaan vain siihen yhteen kaikkein kauneimpaan, jonka on joskus nähnyt, niin sitten tosiaan ei ole mahdollista rakkaussuhdetta saada. Useimmilla ihmisillä homma ei kuitenkaan toimi noin, vaan vetovoiman ja kiinnostuksen tunteminen on monen asian summa. Kaikki eivät edes rakastu kauneimpaan mahdolliseen, koska ihmisten seksuaaliset preferenssit eivät aina kohdistu juuri siten. Suurimmalla osalla ei muutenkaan mene niin, että ihmiset ovat kiinnostavia siinä järjestyksessä, mikä heidän kauneus- tai komeusjärjestyksensä on. Aika monia kiinnostaa kuitenkin muutkin kuin pelkkä "kauneus". Vähän lapselliselta tuollainen kuulostaakin, jos jumittuu ajatuksen tasolla yhteen "kaikkein kauneimpaan" eikä pääse siitä ikinä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ei jää kiinni ja vaikka jäisi niin parisuhde jatkuu. Ei sitä niin vaan erota kk on jo ne lapset, talot, omaisuus ym ja elintaso ja status joka eron myötä puolittuisi."

Mikäs siinä, jos haluaa elää parisuhteessa, jossa kumpikin pettää tilaisuuden tullen. Kyllä sitä erotaan, jos toinen alkaa inhottaa niin, että jo pelkkä toisen näkeminen alka vtuttaa.

No suurimmalle osalle ei toki tule mitkään kauniit/komeat viekoittelijat itseään tarjoamaan. 

Joo sitten erotaan jos toisen naama alkaa vituttaa mutta kyllä voi elää ihan hyvää perhe-elämää vaikka ei olisi toiseen rakastunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei "pitäisi" niinkään vaan jos ne varsinaiset ihastukset on kauniita ja niihin ei ole mitään saumaa, niin sitten otetaan se vähemmän kaunis."

Sinä nyt unohdat kokonaan luonteen ja yhteensopivuuden. Kauneus ei tarkoita sitä, että toisen seurassa viihtyy. Vaikka sinä saisit maailman kauneimman ihmisen, niin eihän se takaa sitä, että olet onnellinen.

Se oli tuossa sisäänrakennettu ajatus. Tietysti se mies viihtyy sen vähemmän kauniin puolison kanssa muttei ole välttämättä rakastunut siihen. 

Jos mies pystyy rakastumaan vain siihen yhteen kaikkein kauneimpaan, jonka on joskus nähnyt, niin sitten tosiaan ei ole mahdollista rakkaussuhdetta saada. Useimmilla ihmisillä homma ei kuitenkaan toimi noin, vaan vetovoiman ja kiinnostuksen tunteminen on monen asian summa. Kaikki eivät edes rakastu kauneimp

Niin ei tietenkään kukaan pelkästään ulkonäköön rakastu, tarkoitin nyt sitä että useimmat ei saa sitä sekä luonteeltaan että ulkonäöltään itselleen mieluisinta joten sitten otetaan se minkä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin ei tietenkään kukaan pelkästään ulkonäköön rakastu, tarkoitin nyt sitä että useimmat ei saa sitä sekä luonteeltaan että ulkonäöltään itselleen mieluisinta joten sitten otetaan se minkä saa. 

Useimmat eivät tee noin. Vaan useimmat nuolevat haavansa ja jossain vaiheessa kiinnostuvat jostain uudesta ihmisestä. Kun tätä toistaa aikansa, niin USEIMMAT jossain vaiheessa onnistuvat kiinnostumaan sellaisesta, jonka sitten saavat - eli jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Suurin osa EI siis tee niin, että jos ei saa kiinnostavaa henkilöä juuri nyt, täytyy heti ottaa laastariksi joku kakkosvaihtoehto. Esim. että jos olisi halunnut vaikka Pekan, mutta ei saanut tätä, otetaan joku ensimmäinen kohdalle osuva mies vain siksi, ettei saatu Pekkaa.

Se, josta kulloinkin kiinnostuu, tuntuu silloin ykkösvaihtoehdolta. Eli jos Pekan aiheuttaman pettymyksen jälkeen kiinnostuu puolen vuoden päästä jostain Jukasta, ei Jukka ole kakkosvaihtoehto, vaan silloin Jukka on ykkönen ja Pekka ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ei jää kiinni ja vaikka jäisi niin parisuhde jatkuu. Ei sitä niin vaan erota kk on jo ne lapset, talot, omaisuus ym ja elintaso ja status joka eron myötä puolittuisi."

Mikäs siinä, jos haluaa elää parisuhteessa, jossa kumpikin pettää tilaisuuden tullen. Kyllä sitä erotaan, jos toinen alkaa inhottaa niin, että jo pelkkä toisen näkeminen alka vtuttaa.

No suurimmalle osalle ei toki tule mitkään kauniit/komeat viekoittelijat itseään tarjoamaan. 

Joo sitten erotaan jos toisen naama alkaa vituttaa mutta kyllä voi elää ihan hyvää perhe-elämää vaikka ei olisi toiseen rakastunut. 

Oletko sinä sitten solminut järkiavioliiton ja hankkinut lapsia? Tunnut kovasti tietävän, että tuo malli toimii. Miten pitkään olet ollut naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei tietenkään kukaan pelkästään ulkonäköön rakastu, tarkoitin nyt sitä että useimmat ei saa sitä sekä luonteeltaan että ulkonäöltään itselleen mieluisinta joten sitten otetaan se minkä saa. 

Useimmat eivät tee noin. Vaan useimmat nuolevat haavansa ja jossain vaiheessa kiinnostuvat jostain uudesta ihmisestä. Kun tätä toistaa aikansa, niin USEIMMAT jossain vaiheessa onnistuvat kiinnostumaan sellaisesta, jonka sitten saavat - eli jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Suurin osa EI siis tee niin, että jos ei saa kiinnostavaa henkilöä juuri nyt, täytyy heti ottaa laastariksi joku kakkosvaihtoehto. Esim. että jos olisi halunnut vaikka Pekan, mutta ei saanut tätä, otetaan joku ensimmäinen kohdalle osuva mies vain siksi, ettei saatu Pekkaa.

Se, josta kulloinkin kiinnostuu, tuntuu silloin ykkösvaihtoehdolta. Eli jos Pekan aiheuttaman pettymy

Ei, vaan useimmat huomaa viimeistään kolmikymppisenä että ne joista itse olisi eniten kiinnostuneita, ei kiinnostu itsestä. Sitten otetaan sellainen ihan kiva. Ei tietenkään ketä tahansa kadun spurgua tai pubiruusua, mutta semmoinen ihan kiva johon nyt ei ole tulenpalavia tunteita mutta jonka kanssa voi kuvitella saavansa rauhallisen perhe-elämän ja jaetun talouden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei tietenkään kukaan pelkästään ulkonäköön rakastu, tarkoitin nyt sitä että useimmat ei saa sitä sekä luonteeltaan että ulkonäöltään itselleen mieluisinta joten sitten otetaan se minkä saa. 

Useimmat eivät tee noin. Vaan useimmat nuolevat haavansa ja jossain vaiheessa kiinnostuvat jostain uudesta ihmisestä. Kun tätä toistaa aikansa, niin USEIMMAT jossain vaiheessa onnistuvat kiinnostumaan sellaisesta, jonka sitten saavat - eli jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Suurin osa EI siis tee niin, että jos ei saa kiinnostavaa henkilöä juuri nyt, täytyy heti ottaa laastariksi joku kakkosvaihtoehto. Esim. että jos olisi halunnut vaikka Pekan, mutta ei saanut tätä, otetaan joku ensimmäinen kohdalle osuva mies vain siksi, ettei saatu Pekkaa.

Se, josta kulloinkin kiinnostuu, tuntuu silloin yk

Huom, pätee taviksiin. Hyvännäköiset ja fiksut ja hauskat ym saa sen kenet ne haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Se oli aidosti ainut kriteerini. 

Toteutuiko toiveesi? Löysitkö molemminpuolisen rakkauden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Se oli aidosti ainut kriteerini. 

Toteutuiko toiveesi? Löysitkö molemminpuolisen rakkauden?

Lopulta kyllä. Olin 48-vuotias kun tapasin puolisoni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Se oli aidosti ainut kriteerini. 

Toteutuiko toiveesi? Löysitkö molemminpuolisen rakkauden?

Lopulta kyllä. Olin 48-vuotias kun tapasin puolisoni. 

Ok. Oletko vela, vai olisitko halunnut lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli vain yksi kriteeri. Halusin rakastua, molemminpuolisesti. Se oli aidosti ainut kriteerini. 

Toteutuiko toiveesi? Löysitkö molemminpuolisen rakkauden?

Lopulta kyllä. Olin 48-vuotias kun tapasin puolisoni. 

Good for you. Tosi moni kumminkin haluaa lapsia viimeistään kolmikymppisenä, eikä heillä ole aikaa odottaa viisikymppiseksi että se elämän rakkaus ehkä löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ei jää kiinni ja vaikka jäisi niin parisuhde jatkuu. Ei sitä niin vaan erota kk on jo ne lapset, talot, omaisuus ym ja elintaso ja status joka eron myötä puolittuisi."

Mikäs siinä, jos haluaa elää parisuhteessa, jossa kumpikin pettää tilaisuuden tullen. Kyllä sitä erotaan, jos toinen alkaa inhottaa niin, että jo pelkkä toisen näkeminen alka vtuttaa.

No suurimmalle osalle ei toki tule mitkään kauniit/komeat viekoittelijat itseään tarjoamaan. 

Joo sitten erotaan jos toisen naama alkaa vituttaa mutta kyllä voi elää ihan hyvää perhe-elämää vaikka ei olisi toiseen rakastunut. 

Oletko sinä sitten solminut järkiavioliiton ja hankkinut lapsia? Tunnut kovasti tietävän, että tuo malli toimii. Miten pitkään olet ollut naimisissa?

Olen eri kuin keneltä kysyit, mutta mä tein juuri noin. Menin "järkiliittoon" miehen kanssa jota en rakastanut, koska halusin lapsia ja aika alkoi loppua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei "pitäisi" niinkään vaan jos ne varsinaiset ihastukset on kauniita ja niihin ei ole mitään saumaa, niin sitten otetaan se vähemmän kaunis."

Sinä nyt unohdat kokonaan luonteen ja yhteensopivuuden. Kauneus ei tarkoita sitä, että toisen seurassa viihtyy. Vaikka sinä saisit maailman kauneimman ihmisen, niin eihän se takaa sitä, että olet onnellinen.

Se oli tuossa sisäänrakennettu ajatus. Tietysti se mies viihtyy sen vähemmän kauniin puolison kanssa muttei ole välttämättä rakastunut siihen. 

Ja miten sitten käy, kun puolisoa kauniimpi nainen tulee vastaan ja näyttää miehelle kiinnostuksensa? Sanooko mies, että olen varattu, ei kiitos?

Kuten toisaalta vastattiinkin, ei sano, vaan pettää selän takana ja valehtelee päin naamaa. Eli ei todellakaan kannata sen paremmin tyytyä kuin olla se johon tyydytään. Vastenmielistä porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ei tietenkään kukaan pelkästään ulkonäköön rakastu, tarkoitin nyt sitä että useimmat ei saa sitä sekä luonteeltaan että ulkonäöltään itselleen mieluisinta joten sitten otetaan se minkä saa. 

Useimmat eivät tee noin. Vaan useimmat nuolevat haavansa ja jossain vaiheessa kiinnostuvat jostain uudesta ihmisestä. Kun tätä toistaa aikansa, niin USEIMMAT jossain vaiheessa onnistuvat kiinnostumaan sellaisesta, jonka sitten saavat - eli jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Suurin osa EI siis tee niin, että jos ei saa kiinnostavaa henkilöä juuri nyt, täytyy heti ottaa laastariksi joku kakkosvaihtoehto. Esim. että jos olisi halunnut vaikka Pekan, mutta ei saanut tätä, otetaan joku ensimmäinen kohdalle osuva mies vain siksi, ettei saatu Pekkaa.

Se, josta kulloinkin kiinnostuu, tuntuu silloin yk

Juuri tämä. Näin se omassa tuttavaporukassa pitkälti menee. Hyvin harvassa on ne parit, jotka eivät ole edes alussa olleet silminnähden rakastuneita. Myöhemmin toki useimmilla haalenee se kiihkein into.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Suurin osa ei jää kiinni ja vaikka jäisi niin parisuhde jatkuu. Ei sitä niin vaan erota kk on jo ne lapset, talot, omaisuus ym ja elintaso ja status joka eron myötä puolittuisi."

Mikäs siinä, jos haluaa elää parisuhteessa, jossa kumpikin pettää tilaisuuden tullen. Kyllä sitä erotaan, jos toinen alkaa inhottaa niin, että jo pelkkä toisen näkeminen alka vtuttaa.

No suurimmalle osalle ei toki tule mitkään kauniit/komeat viekoittelijat itseään tarjoamaan. 

Joo sitten erotaan jos toisen naama alkaa vituttaa mutta kyllä voi elää ihan hyvää perhe-elämää vaikka ei olisi toiseen rakastunut. 

Niin, omasta puolestaan. Entä sen kumppanin oikeus tietää, että häneen on vain tyydytty, ja etsiä sellaista kumppania joka aidosti rakastuisi häneen? Tuossahan ikäänkuin varastetaan toisen rakkauselämä. Vähän sama kuin pitkäaikainen uskottomuus. Pidetään huijaamalla toinen suhteessa jossa hän ei olisi jos hänelle iltaisiin rehellisiä.