Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Vierailija kirjoitti:

Junassa tupakkavaunut. Hengittämättä joutui kävelemään sen läpi. Ennen lemmikkivaunuja, jotka tulivat 90-luvulla joutui kissan tai koiran kanssa matkustamaan tupakkavaunussa. 

Muistan kun junan ikkunalaudassa oli metalliritilä, ja siihen karistettiin ja tumpattiin tupakat. Taisi olla silti verhotkin ikkunoissa, luotettiin ihmisiin että osaavat itse katsoa etteivät sytytä verhoja tuleen.

Dingosta ja Yöstä en pitänyt!

Kasari oli hevin aikaa

T:  setämies

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin vanhemmat oli elossa. Tietokoneet ja pelit kehittyi kovaa vauhtia. Kännykät tuli. Hienoja hetkiä kavereiden kanssa ulkona. Vapautta. Kaikki oli uutta ja jännää. Ruoka hyvää. Kaikesta ei loukkaannuttu. Elämä oli rentoa

Kännykät tuli vasta ysärillä. 80-luvulla joillakin oli jo autopuhelimet tai tosi painavalla alustalla kannettavat matkapuhelimet, mutta ne ei olleet varsinaisia kännyköitä. Joku Mobira cityman oli, ja se oli niin poskettoman kallis, että niitä ei ollut kuin muutamilla tosirikkailla.

Vierailija kirjoitti:

Karmeasta ruoasta. Suomalainen ruoka oli kasarilla niin hirveää, että eipä ihme että lihavia ei ollut niin paljon kuin nykyään. Kuka sitä sotkua olisi syönyt lihomiseen asti.

Olin lapsi 80-luvulla ja paras puoli siinä vuosikymmenessä taas oli se, että silloin lapset saivat vielä olla aidosti lapsia, ei ollut tätä painetta siirtyä taaperosta suoraan teiniksi ilman mitään välivaihetta kuten nykyään. Eikä ollut netin loputonta väkivaltapornon tulvaa jota lapsetkin katsovat nykyään. Kaikenkaikkiaan se oli parempaa aikaa kuin nykyaika.

Suomalainen ruoka oli tuolloin puhdasta ja terveellistä suomalaisilla maatiloilla tuotettua lähiruokaa. Ei ollut nykyisiä muovirasioihin puserrettuja säilöntä- ja lisäaineilla kyllästettyjä mikromättöjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma lähinnä ole että tuontitavaraa ei saanut Suomesta ostettua järkevästi ainoastaan paikallista kuraa. Ulkomaiset merkit jos niitä osti olivat järjettömän hintaisia ja niiden maahantuonti itse matkoilta oli oma operaationsa. Kaikki tuonti oli rajoitettua. Valtio tietysti halusi minimoida kansalaisilta ulkomaan ostokset suojellakseen valuuttavarantoaan.

Sitten välillä taas devalvoitiin ja koska peruskansalainen ei saanut viedä rahaa ulos maasta niin suojautuminen devalvaatiota vastaan oli vaikeata ns. valuuttatilienkin valuutta oli markoissa säilytyksen ajan eli devalvaatio iski niihinkin.

menee 1990 -luvun puolelle mutta kun markka laskettiin pari kertaa kellumaan niin eipä ikävä tullut kun päätettiin liittyä euroon. Olisko ehkä jopa näin että 1980 -luvun kurjin asia oli markka

kyllä, vuonna -82 oli kaksi devalvaatiota yhteensä n 10%, -91 oli 12% kerralla. Markka oli surkea valuutta jos et ollut tarpeeksi rikas että oliisit voinut suojautua sen heikentymiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karmeasta ruoasta. Suomalainen ruoka oli kasarilla niin hirveää, että eipä ihme että lihavia ei ollut niin paljon kuin nykyään. Kuka sitä sotkua olisi syönyt lihomiseen asti.

Olin lapsi 80-luvulla ja paras puoli siinä vuosikymmenessä taas oli se, että silloin lapset saivat vielä olla aidosti lapsia, ei ollut tätä painetta siirtyä taaperosta suoraan teiniksi ilman mitään välivaihetta kuten nykyään. Eikä ollut netin loputonta väkivaltapornon tulvaa jota lapsetkin katsovat nykyään. Kaikenkaikkiaan se oli parempaa aikaa kuin nykyaika.

Suomalainen ruoka oli tuolloin puhdasta ja terveellistä suomalaisilla maatiloilla tuotettua lähiruokaa. Ei ollut nykyisiä muovirasioihin puserrettuja säilöntä- ja lisäaineilla kyllästettyjä mikromättöjä

 

 

Ja tietäisittepä miten hyvän makuisia kaikki juurekset olivat ennen tämän apulannan keksintöä!

1980-luku oli värikkäitä vaatteita, olkatoppauksia ja tuuheatukkaisia naisia sekä Suomessa Maukka Perusjätkää 1980-luvun alkupuolella.

Suomalainen ruoka oli tuolloin puhdasta ja terveellistä suomalaisilla maatiloilla tuotettua lähiruokaa. Ei ollut nykyisiä muovirasioihin puserrettuja säilöntä- ja lisäaineilla kyllästettyjä mikromättöjä.

No ei todellakaan. Suomalaiseen pumpattiin vielä 80-luvulla vaikka mitä lisä-aineita, myrkkyjä ja lannotteita koska ei välitetty ja tietoa puuttui. Ympäristömyrkyillä tapettiin luonnon eläimiä sukupuuton partaalle. Lyijybensaa hengitettiin ja äo:t laski. Euroopassa vauvoja vammautui kohdussa kun äideille annettiin uutta pahoinvointilääkettä ym.  Seurauksia näistä kannetaan näihin päiviin asti. 

Nykyään testataan ja kielletään aineita ihan eri tahdissa kuin ennen.

Kaikki oli kivaa. Ihmiset oli ystävällisiä, sosiaalisia, ahkeria. Mailla oli omat valuutat, Euroopan maan oli erilaisia. N-- reitä näki vain etelän rannoilla kaupustelemassa feikkikamojaan. Niitä oli pesiytynyt vain eteläiseen Eurooppaan. Ajateltiin tyytyväisinä, että niitä ei onneksi tule Suomeen, koska niillä ei ole varaa asua täällä. Eipä arvattu, että parin vuosikymmenen päästä me elätetään niitä täällä😑

Suomi oli siis kiva maa, ihmiset olivat ylpeitä ja iloisia omasta maastaan.Tekevälle riitti töitä, tulevaisuus oli valoisa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli kivaa. Ihmiset oli ystävällisiä, sosiaalisia, ahkeria. Mailla oli omat valuutat, Euroopan maan oli erilaisia. N-- reitä näki vain etelän rannoilla kaupustelemassa feikkikamojaan. Niitä oli pesiytynyt vain eteläiseen Eurooppaan. Ajateltiin tyytyväisinä, että niitä ei onneksi tule Suomeen, koska niillä ei ole varaa asua täällä. Eipä arvattu, että parin vuosikymmenen päästä me elätetään niitä täällä😑

Suomi oli siis kiva maa, ihmiset olivat ylpeitä ja iloisia omasta maastaan.Tekevälle riitti töitä, tulevaisuus oli valoisa. 

Sellanen rasistisika siellä. Pilasit sitten hyvät ketjun, idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka oli pahaa ja valikoimat kaupoissa aika ankeat. Sen huomaa kun lukee esimerkiksi vanhoja ruokaohjeita kasarilta.

 

Höpsis, ruoka oli hyvää, meillä ainakin.  tekijästähän se on kiinni, miten osaa ruokaa laittaa.

Myös kouluruoka oli pääsääntöisesti hyvää, eikä nykyisenkaltaista keskuskeittiöstä tulevaa einespaskaa. 

Totta puhut!

Ruoka oli kunnollista. Pienessä lähikaupassakin oli liha-kala-tiski, leipätiski, juustotiski. Huonoa ruokaa ei myyty. Valikoimat oli järjelliset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junassa tupakkavaunut. Hengittämättä joutui kävelemään sen läpi. Ennen lemmikkivaunuja, jotka tulivat 90-luvulla joutui kissan tai koiran kanssa matkustamaan tupakkavaunussa. 

Muistan kun junan ikkunalaudassa oli metalliritilä, ja siihen karistettiin ja tumpattiin tupakat. Taisi olla silti verhotkin ikkunoissa, luotettiin ihmisiin että osaavat itse katsoa etteivät sytytä verhoja tuleen.

Olihan se tupakkavaunun ikkunalauta sellainen metallinen ja ritilämäinen, mutta eihän siihen mitään karistettu ja tumpattu, vaan istuinten käsinojien päässähän oli pienet, ulosvedettävät tuhkikset. Tai näin oli ainakin 80-luvun lopussa, en tiedä, oliko alkupuolella eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoat huumeet oli alkoholi ja jos joku käytti muuta niin kaikki ties kuka se oli. 

Ehkä kasari oli sitten se outo aika, kun alkoholi oli ainoa huume?

Sotien jälkeen käytettiin paljon huumeita ja niitä myös sai helpommin. Apteekistakin sai käsikauppalääkkeenä tavaraa, joka nykyään luokiteltaisiin huumeeksi. Sotaa oli jotkut käyneet huumeiden voimin, ja koukussahan sitä silloin oltiin.

70-luvulla ainakin omassa lähiössäni teinit imppasivat liimoja ja liuottimia. Nekään ei olleet mitenkään tiskin takana silloin.

Ysärillä rupesi valikoima monipuolistumaan. Taisi olla silloin, kun minullekin bileissä ekstaasia jo tarjottiin.

Mutta kasari oli kai sitten ihan alkoholinkäytön kukoistusaikaa. Ravintolaelämä vapautui, naisetkin pääsi niihin jo ilman miespuolista seuralaista (uskokaa tai älkää, vielä 70-luvulla ei kaikkialle päässyt), ol

Yökahviloista ei todellakaan saanut alkoholia, höpiset potaskaa!

Ravintoloilla oli A- tai B-oikeudet. Yökerhot meni kiinni joskus kolmelta viimeistään, muut ravintolat aikaisemmin. 

Yökahviloita oli pari kolme stadissa. Siellä oli kiva istuskella aamuun asti jos oli myöhästynyt vikasta dösästä. Jos siellä olisi myyty kaljaa, niin sinnehän oli tunkeneet kaikki juopot. 

Varmaan kasarissa oli paljonkin kurjaa ja ikävää, mutta silti matkaisin sinne takaisin milloin tahansa, jos pääsisin! Rakastin sitä aikaa, sen mahdollisuuksia, iloa, toivoa, innostumista. Ei ollut syyllistämistä eikä syyllistymistä, ei jatkuvaa itsetarkkailua ja -kontrollia, tavoitteellisuutta ja tehokkuutta. Oltiin, elettiin, naurettiin, nautittiin. Suututtiin, itkettiin, riideltiin ja sovittiin. Aitoa. Kaikki oli aitoa eikä mitään esitystä somea varten. Pelattiin pelejä, lähdettiin innolla harrastamaan ja kokeilemaan kaikkea uutta, oltiin haljeta innosta pelkästä Helsingin-matkasta tai Mäkkärissä käynnistä tai Anttilan postimyyntitilauksesta, kun sai valita itselle kesävaatteet. Ei mietitty koko ajan, miltä näytetään, paahdettiin vaan menemään sata lasissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Junassa tupakkavaunut. Hengittämättä joutui kävelemään sen läpi. Ennen lemmikkivaunuja, jotka tulivat 90-luvulla joutui kissan tai koiran kanssa matkustamaan tupakkavaunussa. 

Muistan kun junan ikkunalaudassa oli metalliritilä, ja siihen karistettiin ja tumpattiin tupakat. Taisi olla silti verhotkin ikkunoissa, luotettiin ihmisiin että osaavat itse katsoa etteivät sytytä verhoja tuleen.

Olihan se tupakkavaunun ikkunalauta sellainen metallinen ja ritilämäinen, mutta eihän siihen mitään karistettu ja tumpattu, vaan istuinten käsinojien päässähän oli pienet, ulosvedettävät tuhkikset. Tai näin oli ainakin 80-luvun lopussa, en tiedä, oliko alkupuolella eri tavalla.

 

Usko pois, kyllä ihmiset juuri siihen karistivat ja tumppasivat. Muistan kun jouduin joskus matkustamaan tupakkavaunussa ja luulin, että se ritilä on ihan sitä varten, niin paljon oli tupakoita siihen ritilään tungettu.

Vierailija kirjoitti:

Sisällä tupakoinnista!

Tämä oli aivan kauheaa. Junassa, ravintolassa, teatterin lämpiössä, monissa toimistoissa, ihan joka paikassa sai polttaa ja ilma oli sinisenä savusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupoissa ei ollut paljon mitään vaihtoehtoja ja kaikki oli hirveän kallista. Kodin tekniikka oli järjettömän hintaista. Nyt jokaisella on kaikki pelit ja vehkeet, demokratiaa sekin.

Ruoka oli kaikissa kaveriperheissä tylsää pottua ja kastiketta tai jauhelihasoppaa. Ruokakaupoissa ei ollut paljoa valikoimaa ja ihmiset teki samoja suomalaisia perusruokia päivästä toiseen. Ruokaa ei maustettu ja kaikessa oli lihaa, voita ym.

Mun isoäiti laittoi ihanaa ruokaa. Esimerkiksi sipulikastiketta ja kalaruokia. Oli kotona oppinut äidiltään, jonka syntymäaika oli hyvin reippaasti 1800-luvun puolella.

Ei ollut olemassa paljon eineksiä, puhumattakaan mikroaterioista (ei ollut sitä mikroakaan vielä vuosikymmenen alussa). 

Juuri näin. Kunnon kotiruokaa sai ja ruokaa piti osata tehdä. Kunnon klassikkoruokia, ihania. Ei mitään kuppinuudeleita tai valmiita kanannahkapullia.

Vierailija kirjoitti:

Tämä woke ja kaikesta loukkaantuminen on ehkä nykyisin mennyt liian pitkälle, mutta kasarilla oltiin kyllä siellä toisessa ääripäässä. Ei yhtään naurata sen ajan hupiohjelmien vitsit saamelaisista, romaneista, naisista (yleensä esitettiin nätteinä mutta tyhminä bimboina), vammaisista, mustaihoisista (jotkut Aake Kallialat ja Pirkka-Pekka Peteliukset naama mustaksi maalattuna esittämässä jotain primitiivistä puoliapinaa, jonka oli tarkoitus edustaa afrikkalaisia)... 

Naurattaa todellakin🤣🤣🤣

Bottalla on seinällä laput: Jokainen hakee juomansa itse ja Ei juomia portaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pitänyt katujuopoista enkä nuorisorikollisista.

Katujuopot ovat nykyään narkkareita ja nuorisorikolliset jengiläisiä. Molemmat ovat siis menneet huonompaan suuntaan.

Ei pidä paikkaansa. Narkkareita oli jo sillion, ja nuoret jengiytyivät ja tappelivat, monesti sai kuulla että joidenkin koulujen tai kaupunginosien jengit olivat ottaneet yhteen. Nuoret joi ja monet imppas liimaa.