Hei, te 1980-luvun eläneet ja kokeneet: mistä et pitänyt siinä vuosikymmenessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neukkulan olemassaolo, joka jatkui vielä 1980-luvun ajan. Olen aina inhonnut sitä, vaikka me suomalaiset emme joutuneet juurikaan kärsimään siitä.

Neukkula oli meille suomalaisille huvittava paikka. Kun tehtiin luokkaretki Leningradiin niin muutamilla nailonsukkahousuilla ja joillain käytetyillä urheiluvaatteilla pystyi saamaan niin paljon ruplarahaa, että juhlittiin koko reissun ajan. Käytiin baareissa, ajeltiin takseilla ja ostettiin hotellihuoneeseen kuohuviiniä, suklaata ja täytekakku. Loput rahat yritettiin tuhlata tavaratalossa shoppailemalla, koska ei niitä saanut tuoda Suomeen. 

Vaihtaisin Putinin Venäjän kyllä takaisin Neukkulaan ihan koska tahansa. Ei sitä tarvinnut 80-luvulla pelätä. Gorbatshovista jopa tykättiin täällä.

..Juu ei ta

Koko ajan piti pelätä ja nuoleskella sitä neukkulaa, ettei neukkuarmeija jyrää Suomen yli, niin kuin se aikaisemmin teki tsekkoslovakiassa. Ei ihme, että Suomea kutsuttiin kekkoslovakiaksi 

Postmodernismista.

Tupakansavusta, epätasa-arvosta, postin ja pankin aukioloajoista. Ahdasmielisyydestä, erilaisuuden inhoamisesta, toisten vaatteiden kommentoinnista negatiivisesti. Alkoholilla läträämisestä, nyrkkitappeluista. Syöpäkuolemista. Ydinsodan uhasta, Saksan happosademetsien kuvista, AIDSin uhasta.

Liikenneturvallisuus on parantunut nykyaikana huimasti 80-luvulta, mutta silloin en noteeranut vaaroja. 80-luvulla liikenne oli kuitenkin paljon aikaisempaa siistimpää, kun oli nopeusrajoitukset ja turvavyöpakko. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupoissa ei ollut paljon mitään vaihtoehtoja ja kaikki oli hirveän kallista. Kodin tekniikka oli järjettömän hintaista. Nyt jokaisella on kaikki pelit ja vehkeet, demokratiaa sekin.

Ruoka oli kaikissa kaveriperheissä tylsää pottua ja kastiketta tai jauhelihasoppaa. Ruokakaupoissa ei ollut paljoa valikoimaa ja ihmiset teki samoja suomalaisia perusruokia päivästä toiseen. Ruokaa ei maustettu ja kaikessa oli lihaa, voita ym.

Mun isoäiti laittoi ihanaa ruokaa. Esimerkiksi sipulikastiketta ja kalaruokia. Oli kotona oppinut äidiltään, jonka syntymäaika oli hyvin reippaasti 1800-luvun puolella.

Ei ollut olemassa paljon eineksiä, puhumattakaan mikroaterioista (ei ollut sitä mikroakaan vielä vuosikymmenen alussa). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisällä tupakoinnista!

Älä viitsi jauhaa, se oli silloin itsestäänselvyys että tupansavua oli. Joko olit tai et siellä, ihan oma valinta...

Niin, jos kaverin vanhemmat poltti autossa, niin sitten vaikka kävelemään 10 km. Oma valinta. Tai kun olin siivoojana kesätöissä, niin jos en halunnut siivota taukotilaa tupakansavussa, niin sen kun irtisanoudun. Kun olin lapsena kyläpaikassa ja muut vieraat polttivat, niin kadulle vaan hengaamaan sieltä. Jos jollain omat vanhemmat polttivat olkkarissa, ja todellakin polttivat, niin sen kun muuttaa vaan lastenkotiin. Oma valinta!

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalitukia osattiin jo 80-luvulla käyttää aivan surutta hyväksi. 

Monesti niitä osasivat nyhtää työtä vieroksuvat kansalaiset. Kerrankin paikkakuntamme sosiaalitoimisto myönsi tällaiselle henkilölle oikein reilun toimeentulotuen. Kun tämä työtä vieroksuva tuensaaja ei oikein tiennyt, mitä kaikella rahalla tekisi, sanoi sosiaalityöntekijä, että tilaa vaikka sanomalehti tai joku viikkolehti. 

Oikein neuvojakin annettiin, mihin tuhlata yhteiskunnan varoja. 

80-luvulla ei ollut nettiä, joten uutiset ja muut asiat luettiin lehdistä. Sanoma- tai viikkolehden tilaus ei siis ollut mitään luksusta tai yhteiskunnan varojen tuhlausta, vaan todella järkevää ja ehkäisi syrjäytymistä.

Me saatiin äiti ostamaan ensimmäinen mikroaaltouuni meille. kauhea huuto siitä kyllä käytiin, eikä äiti suostunut ikinä itse sitä käyttämään :D Romeetoksi äiti taisi sanoa sitä 

Meille lapsille se oli maailman suurin onnenpotku ja unelmien täyttymys 

Ei tää nyt ollut mitään negatiivista, mutta vain tämmöinen muistikuva vaan

Vierailija kirjoitti:

Olin 1-10v kasarilla. Huonona asiana tulee mieleen ahdistelevat miehet. Sellainen synkkä varjo minun lapsuuden yllä. 

Muuten tulee mukavia muistoja karkeista, kuumista kesistä, maaseudun lähikaupoista, Agrimarketin tuoksusta 

Agrimarketia ei 80-luvulla ollut.

Suurin ongelma lähinnä ole että tuontitavaraa ei saanut Suomesta ostettua järkevästi ainoastaan paikallista kuraa. Ulkomaiset merkit jos niitä osti olivat järjettömän hintaisia ja niiden maahantuonti itse matkoilta oli oma operaationsa. Kaikki tuonti oli rajoitettua. Valtio tietysti halusi minimoida kansalaisilta ulkomaan ostokset suojellakseen valuuttavarantoaan.

Sitten välillä taas devalvoitiin ja koska peruskansalainen ei saanut viedä rahaa ulos maasta niin suojautuminen devalvaatiota vastaan oli vaikeata ns. valuuttatilienkin valuutta oli markoissa säilytyksen ajan eli devalvaatio iski niihinkin.

Aika kultaa muistot, joten 80-luvussa ei ollut mitään, mistä en pitänyt! <3

 

terkuin,

Kasarinuori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80 -luvulla oli tiukkaa luokkajakoa. Kyllä ne kaupungin vuokratalojen asukkaat kaikki tiedettiin ja niihin taloihin ei välttämättä päästetty kylään lapsia. Kouluissa parempi väki vietti hiihtolomat Lapissa ja köyhät kotona. Sosiaaliturvan käyttö oli häpeällistä. Yksilölliset elämänvalinnat olivat haaste. Kunnon nuori kävi rippikoulun ja meni parikymppisenä avioon saman kylän pojan kanssa ja pyöräytti pari lasta rintamamiestaloon, jonka remontoi. Kaikki katselivat samat ohjelmat televisiosta ja kuuntelivat samaa musiikkia. Harrastukset erosivat perheen statuksen mukaan. Parempien perheiden lapset kävivät partiossa ja musiikkiopistossa. Duunareiden muksut Nuorissa Kotkissa ja Pikkupioneereissa riippuen isän poliittisesta kannasta. 

 

Ja juuri tuo hiton yhtenäiskulttuuri, jossa kytättiin sukulaisia ja naapureita ja paheksuttiin, ellei joku elänyt sen oletuskaavan mukaan. Esim. itse valitsin olla avioitumatta ja tekemättä lapsia, ja kyllä on juoru käynyt kuumana, että onko se ihan normaali, vai onko sellainen (ehhehe, vaivautunutta naureskelua) naisiin päin oleva... Tai peräti ammattihu*ra. Vai mikähän vika siinä on, kun ei se niin rumakaan ole etteikö kellekään olisi kelvannut. Myös se, että ostin omakotitalon yksin naisena oli kauhistelun aihe. Eihän sitä niin kuulu, ensin pitää mennä naimisiin ja sitten se omistusasunto. Jopa yksin matkustelu aiheutti juoruja siitä, että siellä matkoilla käyn hakemassa etelän miesten munaa ja siksi ei naapuruston kivat miehet kiinnosta.

Tällaista se on pienillä paikkakunnilla vielä nykyäänkin. Kun olin pari vuotta sitten pienellä maalaispaikkakunnalla töissä, johan alettiin minulle etsiä ja sovitella sopivaa miestä samalta kylältä. Eikä ymmärretty, miksi ei kelpaa, kun siinä olisi nyt hyvä mies vapaana. Naisen kun ei ole hyvä olla yksin jne.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma lähinnä ole että tuontitavaraa ei saanut Suomesta ostettua järkevästi ainoastaan paikallista kuraa. Ulkomaiset merkit jos niitä osti olivat järjettömän hintaisia ja niiden maahantuonti itse matkoilta oli oma operaationsa. Kaikki tuonti oli rajoitettua. Valtio tietysti halusi minimoida kansalaisilta ulkomaan ostokset suojellakseen valuuttavarantoaan.

Sitten välillä taas devalvoitiin ja koska peruskansalainen ei saanut viedä rahaa ulos maasta niin suojautuminen devalvaatiota vastaan oli vaikeata ns. valuuttatilienkin valuutta oli markoissa säilytyksen ajan eli devalvaatio iski niihinkin.

menee 1990 -luvun puolelle mutta kun markka laskettiin pari kertaa kellumaan niin eipä ikävä tullut kun päätettiin liittyä euroon. Olisko ehkä jopa näin että 1980 -luvun kurjin asia oli markka

Pääsin peruskoulusta -82. Itse tykkään, että -80 luku on ollut ihanin vuosikymmen mun elämässä.

Ainoa huono puoli mikä mieleen tulee nyt, oli se, että vuokra-asuntoa Helsingistä ei tahtonut millään saada.

Mutta muuten : parasta musiikkia, parhainta nuoruutta, jotain niin paljon tuoreempaa ja viattomampaa kaikki kun esim. tänä päivänä. Tuntuu, että kaikki on nyt niin teennäistä ja överiä, eikä kaikkein vähiten naisten ulkonäkö.

Mulla ei ainakaan ollut mitään "tekoa" itsessäni ja aina sain seuraa ja treffikutsuja ihan omana itsenäni.

Tänä päivänä nuoret näyttävät niin ylimeikatuilta ja siihen päälle vielä kaiken maailman filtterit ym. Tunkkaista!Yäk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neukkulan olemassaolo, joka jatkui vielä 1980-luvun ajan. Olen aina inhonnut sitä, vaikka me suomalaiset emme joutuneet juurikaan kärsimään siitä.

Neukkula oli meille suomalaisille huvittava paikka. Kun tehtiin luokkaretki Leningradiin niin muutamilla nailonsukkahousuilla ja joillain käytetyillä urheiluvaatteilla pystyi saamaan niin paljon ruplarahaa, että juhlittiin koko reissun ajan. Käytiin baareissa, ajeltiin takseilla ja ostettiin hotellihuoneeseen kuohuviiniä, suklaata ja täytekakku. Loput rahat yritettiin tuhlata tavaratalossa shoppailemalla, koska ei niitä saanut tuoda Suomeen. 

..Juu ei tarvinnut pelätä koska kuuluimme varsovanliittoon YYA-sopparin mukaisesti.

Suomi ei kuulunut Varsovan liittoon. YYA-sopimus oli erillinen asia.

Vanhempasi ovat oikeassa. 80-luvussa ei ollut erityisesti huonoja puolia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki joi koko ajan viinaa. Eikä siihen aikaan voinut kieltäytyä. Firmoissa oli kosteita lounaita. Illanvietot läpilotrattuja saunotuksia. Yöks.

80-luvulla naisten paikka oli olla objekti ja keittää kahvia. Ei oikein ollut roolimalleja naisille. Muista erikoisryhmistä nyt puhumattakaan.

80-luvulla feminismi löi läpi Suomessakin, ja naiset alkoivat vaatia oikeuksiaan. Toki jo jossain määrin akateemisissa piireissä aiemmilla vuosikymmenillä, mutta laajassa mitassa vasta 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Saiko muuten silloin ihan oikeasti helpommin töitä kuin nykyään? Oliko silloin nollatuntisoppareita?

Kyllä sai. Usein ihan vain kysymällä kyläkaupasta, tehtaasta tai mistä vain. Nollatuntisopimuksia ei ollut, ihmisiä pidettiin arvossaan.

Vierailija kirjoitti:

Monesti nuoret, kuten me, eivät hankkineet heti puhelinta ensimmäiseen asuntoon. Opiskelijoilla oli oma puhelin aniharvoilla. Joillakin saattoi olla vuokrapuhelin. Koulun ilmoitustaululle tuli kanslian kautta lappuja, joissa kotijoukot tai työnantajat pyysivät soittamaan. Oppilaskunnan tiloissa oli puhelun mistä sai soittaa. En muista tarkkaan miten maksu meni. Telellä oli sisätiloissa kopin tapaisia ja niissä maksu kävi pankkikortin tapaisella maksukortilla. Varmasti paikkakuntakohtaisia juttuja nämä. 

Puhelinkortit tuli vasta 90-luvun alussa ja ne oli vain puhelinkortteja, ei maksukortteja. Avant-maksukortit tulivat sitten muutama vuosi myöhemmin. Eli ei kasarin juttu tämä. Kasarilla soitettiin puhelinkopeista vielä ihan kolikoilla, ja jos tiesi niksit, jopa ilman kolikoita.

Tuosta ettei kaupoissa muka ollut eksoottisia hedelmiä: ehkä 80-luvun alkupuolella ei ollut, mutta kyllä meidän 8 000 hengen paikkakunnan pienessä T-kaupassakin oli kokonaisia tuoreita ananaksia jo vuonna 1985. Vaadin vanhempia aina ostamaan sellaisen, ja siinä oli sitten kova kuoriminen, mutta oli sen arvoista.

Muistan myös ihanat papereihin käärityt mehukkaat kypsät persikat, jotka oli omissa koloissaan sellaisella violetinsinisellä alustalla laatikossa. Eivät olleet sellaisia kuivia ja rouskuvia jollaisina ne nykyään myydään.

Rypäleitä sai aina niin vihreitä kuin tummiakin irtomyyntinä, ei tarvinnut ostaa kokonaista rasiaa ja kotona pettyä että olikin kitkeriä. Meille ostettiin myös usein vesimelonia, sitäkin pikku-T-kaupasta sai. Erilaisia päärynöitä ja luumuja sesonkiaikaan oli tietysti myös, ja joulun aikaan ihania klementiinejä, mandariineja ja satsumia sekä appelsiineja.

Varmaan ehkä sesongit enemmän näkyi silloin, koska en muista että hedelmät olisi olleet niin paskoja kuin ne nykyään S-ryhmän kaupoissa esimerkiksi on. Nykyäänhän yritetään pitää samat valikoimat ympäri vuoden niin maistuuhan ne puulta.

Jaa-a, en muista kasarista juuri mitään, synnyin 1986.