Haluttomuus kumppaniin ja emotionaalinen yhteyden puute
Parisuhde muutaman metrin päässä erosta. Tässä taustalla on se, että en koe mieheeni seksuaalista halua. Libido kyllä molemmilla kunnossa. Ulkonäkö miellyttää jne. Olen nyt työstänyt tätä hommaa ja päässyt niin syvälle, että tajuan ongelman johtuvan "emotionaalisen yhteyden puutteesta". Eli en koe suhteessa "turvaa" ja "innostusta", koska "emotionaalinen yhteys" on äärimmäisen heikko ja se taas johtuu siitä, että mies on todella huono puhumaan.
Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa ja onko joku mies täällä linjoilla oppinut parisuhteessa kommunikoimaan ja puhumaan paremmin?
Send help.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli. Mies ei koskaan halunnut puhua mistään omaa autoa syvällisemmästä. Yritin 20 vuotta ja sitten riitti kun menetin tosiaan halun edes koskea häntä, vaikka monen mielestä mies oli varmaan vastustamaton.
Mies tuntui siis täysin etäiseltä ja tunteettomalta. Aloin kyselemään itseltäni, että kuka hel## tuo ihminen edes on. Kun siis yritin puhua edes vähäkin vakavemmista asioista hänestä tuli kuin liukas saippua. Etääntyi vaan lisää, aivan kuin peläten, että en puhu vain jotain hölynpölyä.
Sitten baarista isketään joku random äijä, ja koetaan syvää henkistä yhteyttä.
62. Tuolla aiemmin jo kirjoitin, tuntemattomia ihmisiä on joissakin tapauksissa helppo haluta sen vuoksi, että heitä ei tunne, eikä heille tarvitse paljastaa itseään - syntyy turvallisuuden tunne, joka on halun edellytys.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
62. Tuolla aiemmin jo kirjoitin, tuntemattomia ihmisiä on joissakin tapauksissa helppo haluta sen vuoksi, että heitä ei tunne, eikä heille tarvitse paljastaa itseään - syntyy turvallisuuden tunne, joka on halun edellytys.
Ap.
Olen eri, mutta ymmärrän tämän. Mulla on sellainen tilanne, että jos ei ole emotionaalista yhteyttä, en saa orgasmia.
Vierailija kirjoitti:
62. Tuolla aiemmin jo kirjoitin, tuntemattomia ihmisiä on joissakin tapauksissa helppo haluta sen vuoksi, että heitä ei tunne, eikä heille tarvitse paljastaa itseään - syntyy turvallisuuden tunne, joka on halun edellytys.
Ap.
Ei kai sulla sentään turvatonta sen ukkosi kanssa ole?
65. Kyllä on. Kommunikoinnin ongelmat on tuoneet "turvattomuutta", mutta turvattomuutta on tässä suhteessa aiheuttanut varmasti moni muukin asia. Ei fyysistä turvattomuutta, mutta sellaista kuinka-arjesta-selvitään-turvattomuutta.
En luota mieheni kykyyn hoitaa arjen asioita. En itsekään osaa todellakaan kaikkea, mutta yritän aina ottaa selvää. Tuntuu, että mies ei edes yritä ottaa selvää vaan on tosi passiivinen. Koen, että mulla on rinnallani kumppani, joka kyllä rakastaa mua ja kehuu kauniiksi päivittäin, mutta jota joudun auttelemaan ja neuvomaan monissa arjen käänteissä. Muistan, että suhteen alussa jo kaivanneeni mieheltä sellaista aktiivisempaa otetta, mutta...
Seuraava kuulostaa keksityltä, mutta kuvaa suhdettamme.
Jos olisi vaikka seinä maalattavana kodissamme, joko hakisimme maalit ja tarvikkeet yhdessä tai sitten minä hakisin ne yksin, ottaisin selvää miten homma hoidetaan jne. Jos pölynimurimme menisi vaikka rikki, niin joko se heitettäisiin roskiin tai sitten minä koettaisin tutkia ja korjata sitä. Jos kattoon pitäisi ripustaa lamppu sokeripalalla, minä ottaisin selvää mikä johto menee minnekin, hankkisin pienen ruuvimeisselin ja kiinnittäisin valaisimen kattoon. Jos asuntolainojen marginaaleja pitää kilpailuttaa, minä teen sen. Jos tulee vieraita, minä leivon tai jos pitää miettiä onko meillä varaa huonekalu- tai kodinkonehankintoihin, minä teen nämä vertailut ja arviot. Suunnitellaan automatkaa Pohjoismaihin, ei suunnitellakaan, koska mies ei halua lähteä autolla sinne.
Kuulostan marttyyrilta ja siihen rooliin olen ihan itse itseni upottanut.
En vaan jaksa enää tällaista.
Vierailija kirjoitti:
65. Kyllä on. Kommunikoinnin ongelmat on tuoneet "turvattomuutta", mutta turvattomuutta on tässä suhteessa aiheuttanut varmasti moni muukin asia. Ei fyysistä turvattomuutta, mutta sellaista kuinka-arjesta-selvitään-turvattomuutta.
En luota mieheni kykyyn hoitaa arjen asioita. En itsekään osaa todellakaan kaikkea, mutta yritän aina ottaa selvää. Tuntuu, että mies ei edes yritä ottaa selvää vaan on tosi passiivinen. Koen, että mulla on rinnallani kumppani, joka kyllä rakastaa mua ja kehuu kauniiksi päivittäin, mutta jota joudun auttelemaan ja neuvomaan monissa arjen käänteissä. Muistan, että suhteen alussa jo kaivanneeni mieheltä sellaista aktiivisempaa otetta, mutta...
Seuraava kuulostaa keksityltä, mutta kuvaa suhdettamme.
Jos olisi vaikka seinä maalattavana kodissamme, joko hakisimme maalit ja tarvikkeet yhdessä tai sitten minä hakisin ne yksin, ottaisin selvää miten homma hoidetaan jne. Jos pölyni
Annoiko suhteen alkuaikoina miehelle palautetta kodin askareitten tekotavasta ihan siihen terveeseen korvaan, ja oppi meni kerrasta perille....?
Omankin kumppanin haluissa voi tapahtua yllättäviä muutoksia jonkinlaisen turhautumisen jälkeenkin. Omasta puolisostani yhtäkkiä paljastui, että hän haluaa tulla piiskatuksi ja sidotuksi. No, mikäpä siinä, tehtiin sitten näin. Aiemmin hän oli vaatinut hyvin hellää seksiä. Jokin oli hänessä muuttunut. Voin kuitenkin kertoa, että seksimme oli jonkun ajan päästä hyvin erilaista kuin aiemmin. Ei se ihan yön yli onnistunut, mutta muutamassa kuukaudessa meidän suhde sängyssä muuttui totaalisesti, ja tykkäsin tästä itsekin, koska kiihko nousi aivan toisiin lukemiin. Vanhantyyppinen perusjyystö, johon olimme molemmat kyllästyneet jäi kertaheitolla historiaan. Puolisoni ei ollut kuvitellut, että minä voisin tykätä tehdä sitä näin, mutta kyllä ihmisistä voi löytyä yllättäviä puolia.