Mies haluaa vauvan. Minä en. Miten käy suhteen?

Mies ei osaa hoitaa vauvaa joten se jäisi sinun vastuulle kokonaan joten ei kannata suostua.

Ihan yksinkertaista, haluatte tulevaisuudelta eri asioita. Ei sen pohjalle voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

Lapsi on helposti kynnyskysymys. Se on yksi iso asia minkä takia seurustellaan

Omasta mielestäni tämä on sellainen asia, jossa ei voi tehdä kompromisseja. Jos et halua enempää lapsia, ei niitä tule tehdä. 

Jos taas mies haluaa, kysyisin onko valmis etsimään uuden puolison/äidin lapselle vain sen takia vai haluaako vain että teillä olisi yhteinen? Miehellä kuitenkin on jo omia lapsia ennestään, vai pelkästään sinulla?

Kyllä tuollaisessa tilanteessa on aika paha jatkaa yhdessä jossei kummankaan mieli muutu. Lasta ei kannata hankkia jossei halua, eikä myöskään omista unelmista luopua jos lapsen haluaa. Eli joko jompikumpi teistä todellisesti muuttaa mielensä tai sitten valitettavasti ero... Muuten jompikumpi osapuoli on ikuisesti katkera.

Meillä mies halusi ensin vauvan ja minä en ollut valmis. Kun lopulta olin valmis, niin mies ei enää halunnutkaan. Jäätiin yhteen, koska kummallekaan ei kuitenkaan ollut mikään kynnyskysymys. Siitähän se on kiinni. Jos miehen on oikeasti pakko saada se lapsi niin sitten se eroaa susta, ja jos ei niin ei.

Ja jatkan vielä, että katkeroitumista ei tapahdu jos teillä on toimiva kommunikaatio ja ylipäätään olette kypsiä aikuisia jotka eivät vastuuta muita omista valinnoistaan.

Jos olet tehnyt kantasi kunnolla selväksi niin olet tehnyt riittävästi. Ei sinun tarvitse puolisosi puolesta järjestää eroanne hänen mahdollista katkeroitumistaan ennakoiden, aikuinen ihminen tekee itse valintansa ja vastaa myös valintojensa seurauksista itse. Joko lapsiasia on puolisollesi niin tärkeä, että hän haluaa erota tai sitten ei ole. Ilman omaa halua lapsia ei tule tehdä.

Todennäköisesti et edes raskautuisi, koska sinulla on jo sen verran ikää. Kai mies ymmärtää sen, että aikakin on jo ajanut ohi niin olisi parempi lopettaa hömpötykset. Mutta jos asia on oikeasti kynnyskysymys niin ero on ainoa vaihtoehto.

Miksi pitäisi erota jos mies on kerran tyytyväinen nykytilanteeseen?

Ero se on edessä jos mies ei toiveestaan luovu. Onko hänellä jo omia lapsia? Jos ei ole niin hänen kannattaa kiirehtiä sitten.

Älä perustele lapsiasiaa millään kehitysvammariskillä, vaan sanot, että et halua synnyttää enää yhtään lasta. PISTE. Että jos mies lapsen haluaa, on se synnyttäjä etsittävä muualta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi erota jos mies on kerran tyytyväinen nykytilanteeseen?

Sanoo olevansa tyytyväinen, mutta silti painostaa vaimoaan.

Jos nainen kokee miehen puheet lapsihaaveista ahdistavana, eikä mies suostu lopettamaan aiheesta puhumista, on ihan oikeasti syytä ottaa ero puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Älä perustele lapsiasiaa millään kehitysvammariskillä, vaan sanot, että et halua synnyttää enää yhtään lasta. PISTE. Että jos mies lapsen haluaa, on se synnyttäjä etsittävä muualta.

Itse lisäisin vielä, että jos mies ottaa lapsi asiaa vielä esille - ero on edessä, minä jättäisin silloin miehen, koska lapsi asian jatkuvasti esille ottaminen on painostamista, syyllistämistä ja ahdistavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä perustele lapsiasiaa millään kehitysvammariskillä, vaan sanot, että et halua synnyttää enää yhtään lasta. PISTE. Että jos mies lapsen haluaa, on se synnyttäjä etsittävä muualta.

 

Itse lisäisin vielä, että jos mies ottaa lapsi asiaa vielä esille - ero on edessä, minä jättäisin silloin miehen, koska lapsi asian jatkuvasti esille ottaminen on painostamista, syyllistämistä ja ahdistavaa. 

Ja minä vielä senkin, että ap:n perustellun mielipiteen toistuva huomiotta jättäminen on erittäin epäkunnioittavaa. Miehellä on ollut ap:n kanta tiedossa alusta saakka, miksei hän usko? Ihme päsmäri, ei puolisoainesta.

Osta sille BabyBorn nukke.

Miksi edes mietit jotain riskejä, jos olet 100% varma ettet halua lasta?

Veljellä (nyt 45) oli samoin. Erosivat ja nyt veljen perheessä on 2v esikoinen ja toinen tulossa. Paras ratkaisu ihan kaikille, kukaan ei katkeroidu ja kaikki saivat haluamansa. Veljen exä tosin joutui luopumaan omakotitaloasumisesta, mutta eihän se kaikista olekaan kivaa.

Ehkä se ei olisi niin ehdoton ei minulla, jos ei olisi niitä riskejä. Olen 41v, joten raskautuminen ei varmasti olisi ihan satavarmaa, mutta ihan varmasti en jaksaisi erityislasta enää tässä iässä.

Mutta ehkä tämä nyt vielä kerran käydään läpi yhdessä. Miehellä on kovin ruusuinen kuva vauva-arjesta ja minulla ehkä liiankin inhorealistinen.

Kiitos vastauksista. Osa oli ihan fiksuja ja ajatuksia herättäviä.

Ap

No pitäähän siinä erota, jos toinen haluaa ja toinen ei.