Lue keskustelun säännöt.
Me naiset joiden kumppanit välttelee avioliittoa
02.06.2024 |
Haluaisin kuulla muiden tarinoita ja vertaistukea tähän kipeään asiaan liittyen. Olen lähiaikoina lukenut Redditistä Waiting to Wed -nimistä kanavaa jossa näitä vastaavia tarinoita on todella paljon.
Millainen tarina sinulla on? Me ollaan tukevasti kolmenkympin puolella ja kihloissa viitisen vuotta. Itse kihlaus oli käytännössä känninen vitsi joka jäi elämään. Mies ei ole ikinä tehnyt elettäkään varsinaiseen avioliittoon astumisesta ja vaikka olen ottanut asian esille useasti, on mies joko vaihtanut puheenaihetta tai muuten sivuuttanut sen kokonaan. Useamman kerran olen myös purskahtanut itkuun asiasta jolloin mies on vedonnut siihen ettei olla vielä ehditty mennä naimisiin ja kehottanut tilaamaan sormuksen ja esteettömyyspaperit jotta asia saadaan eteenpäin. Ne paperit olen vuosien aikana tulostanut täytettäväksi kahdesti ja ne ovat jääneet miehen työpöydälle lojumaan.
Tiedän, ettei naimisiinmeno kiinnosta miestä ja olisin vain halunnut kuulla sen tämän suusta jo vuosia sitten. Nyt olen vuosia kärsinyt asian kanssa ja yrittänyt olla painostamatta asialla. Mies on antanut aina tarpeeksi pienen murun toivoa ja olenkin vuosien aikana ehtinyt ostaa häämekonkin jonka myin käyttämättömänä pois. Yksi pahin asia tilanteen kanssa sinuiksi tukemisessa on ystävien kihlat ja häät ja häitä innoissaan järjestelevät miehet (vaikka se sitten olisikin viinanhakureissu Viroon). Olen katkera siitä että mieheni vie minulta mahdollisuuden kauniisiin muistoihin ja minulle tärkeään asiaan, vaikka olen tehnyt avioliittoasiankin hänelle mahdollisimman helpoksi sillä minulle kelpaisi maistraattivihkiminen ilman juhlallisuuksia jne.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
olen kertonut antavani mahdolliselle lapselle oman sukunimeni
Kihloihin läpällä, kännissä ja lapsella kiristetään se miehen sukunimi.
Myönnän, että sanoin tämän suutuspäissäni mutta on kyllä fakta että jos emme ole naimisissa, haluan lapselleni saman sukunimen kuin itselleni. Tuntuisi viimeistään ovimatolta antaa miehelle vielä lapsikin ja antaa tälle laitettavan hänen sukunimensä. Ja etenkin kun jos mies olisi aikoja sitten saanut palikkansa kasaan ja ilmaissut haluavansa menevänsä kanssani naimisiin ei tätä ongelmaa olisi ja mies tietää sen. Minä joudun tekemään kompromisseja (ei avioliittoa) joten mies on etukäteen tietoinen että hänen kompromissinsa on että lapsi, jonka hän haluaa, ei kyllä hänen nimellään kulje. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan hemmetin noloa itkeä jotain avioliiton puutetta. :D Fressi tuulahdus menneisyydestä, kun naisen oli pakko päästä naimisiin. En tiennyt että moista pakkomielteisyyttä on vielä olemassa.
Sitten ihmetellään kun lapsia ei synny tarpeeksi. Kyllä luulen että suurin osa naisista, miksei miehistäkin haluaa ne lapset edelleen ihan avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hemmetin noloa itkeä jotain avioliiton puutetta. :D Fressi tuulahdus menneisyydestä, kun naisen oli pakko päästä naimisiin. En tiennyt että moista pakkomielteisyyttä on vielä olemassa.
Sitten ihmetellään kun lapsia ei synny tarpeeksi. Kyllä luulen että suurin osa naisista, miksei miehistäkin haluaa ne lapset edelleen ihan avioliitossa.
Lapsien hankkiminen nyt on vielä nolompaa, kun maailma hukkuu ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Sieltä somesta kannattaa lukea ja katsella videoita myös aiheesta Shut up ring.
Miksi haluat olla miehen kanssa, joka ei sinua halua? Mies, joka vedättää sinua?
Miehesi selvästikään ei halua tulevaisuutta kanssasi. Sinä olet ainoastaan paikan pitäjä kunnes se Oikea nainen tulee vastaan. Hänen kanssaan sitten mennään naimisiin koska häntä ei haluta menettää.
Tämä on totta. Elin reippaat 20 vuotta avoliitossa miehen kanssa, joka oli kaikin puolin täydellinen ja menestyvä, mutta haluton avioliittoon. Viidenkympin kynnyksellä hän sitten iski silmänsä puolet nuorempaan naiseen ja halusi eron. Häitä he viettivät heti, kun se oli vain mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kertonut antavani mahdolliselle lapselle oman sukunimeni
Kihloihin läpällä, kännissä ja lapsella kiristetään se miehen sukunimi.
Myönnän, että sanoin tämän suutuspäissäni mutta on kyllä fakta että jos emme ole naimisissa, haluan lapselleni saman sukunimen kuin itselleni. Tuntuisi viimeistään ovimatolta antaa miehelle vielä lapsikin ja antaa tälle laitettavan hänen sukunimensä. Ja etenkin kun jos mies olisi aikoja sitten saanut palikkansa kasaan ja ilmaissut haluavansa menevänsä kanssani naimisiin ei tätä ongelmaa olisi ja mies tietää sen. Minä joudun tekemään kompromisseja (ei avioliittoa) joten mies on etukäteen tietoinen että hänen kompromissinsa on että lapsi, jonka hän haluaa, ei kyllä hänen nimellään kulje. ap
Tämä on mielestäni ihan ymmärrettävää, jos mies ei halua naimisiin niin silloin lapsi saa äidin sukunimen. Tehköön silloin itse valintansa.
Miehet usein käyttää sitä korttia, että avioliitto ei kiinnosta. Jos se ei kerran ole merkityksellinen miehelle niin silloin mennään sen mukaan jolle se on merkityksellinen eli naisen tahdon mukaan. Parisuhteessa kun on suotavaa tehdä niitä kompromisseja sen mukaan jolle asia on tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hemmetin noloa itkeä jotain avioliiton puutetta. :D Fressi tuulahdus menneisyydestä, kun naisen oli pakko päästä naimisiin. En tiennyt että moista pakkomielteisyyttä on vielä olemassa.
Sitten ihmetellään kun lapsia ei synny tarpeeksi. Kyllä luulen että suurin osa naisista, miksei miehistäkin haluaa ne lapset edelleen ihan avioliitossa.
Puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, joten olet tilastojen valossa väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Joo olen tietoinen siitä että moni mies sitten menee mahdollisesti seuraavan naisen kanssa naimisiin. Tässä kohtaa suhdetta olen kuitenkn aika pragmaattinen. Tässä iässä sinkkumiehiä ei ole ihmeemmin vapaana tai sitten ne alkaa olla toisella kierroksella tai ovat nykyisen mieheni kaltaisia Peter Paneja. Meidän suhde on muuten hyvä ja perusasiat kohtaa (arvot, talous, huumori, elämäntyyli). Jos lähtisin nyt nollasta etsimään uutta miestä, en suoraan sanoen usko sellaista löytyvän tai sitten olisin taas saman ongelman edessä jonkun muun kanssa. Jos lapsia halajaa, on tuo aika riskiä ja aikakin käy vähiin sillä uuteen mieheen tulisi tutustua ennen lapsia. Nykyinen sentään olisi varmasti osallistuva ja hyvä isä kuitenkin ja minulle perhe on tärkeämpää kuin avioliittoasia. ap
Mikä saa sinut ajattelemaan, että mies olisi osallistuva ja hyvä isä? Kirjoituksistasi päätellen hän on välttelevä, vastuuton ja mukavuudenhaluinen. Luuletko, että hän lohduttaa ja siivoaa jos/ kun lapsi on oksennustaudissa ja vaikka oksentaa sohvalle. Ja ennenkuin lasta hankit, mieti myös minkälaisen suhteen mallin annat lapsellesi. Hanki mielummin lapsi yksin, koska yksinhuoltaja sinusta tulee suhteessakin.
Suosittelen tekemään töitä nyt oman itsetuntosi kohentamiseksi.
Katsopa Tiktokista lifecoachshawn Shawnda. Juuri eilen hän oli tehnyt kommentointi videon miehestä, joka menee naimisiin naisen kanssa jota hän selkeästi inhoaa. Nöyryytti morsianta, mut hei se oli vaan hauskaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kertonut antavani mahdolliselle lapselle oman sukunimeni
Kihloihin läpällä, kännissä ja lapsella kiristetään se miehen sukunimi.
Myönnän, että sanoin tämän suutuspäissäni mutta on kyllä fakta että jos emme ole naimisissa, haluan lapselleni saman sukunimen kuin itselleni. Tuntuisi viimeistään ovimatolta antaa miehelle vielä lapsikin ja antaa tälle laitettavan hänen sukunimensä. Ja etenkin kun jos mies olisi aikoja sitten saanut palikkansa kasaan ja ilmaissut haluavansa menevänsä kanssani naimisiin ei tätä ongelmaa olisi ja mies tietää sen. Minä joudun tekemään kompromisseja (ei avioliittoa) joten mies on etukäteen tietoinen että hänen kompromissinsa on että lapsi, jonka hän haluaa, ei kyllä hänen nimellään kulje. ap
Ovimattohan sinä olet jo. Vielä, kun sen itse tajuaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olen kertonut antavani mahdolliselle lapselle oman sukunimeni
Kihloihin läpällä, kännissä ja lapsella kiristetään se miehen sukunimi.
Myönnän, että sanoin tämän suutuspäissäni mutta on kyllä fakta että jos emme ole naimisissa, haluan lapselleni saman sukunimen kuin itselleni. Tuntuisi viimeistään ovimatolta antaa miehelle vielä lapsikin ja antaa tälle laitettavan hänen sukunimensä. Ja etenkin kun jos mies olisi aikoja sitten saanut palikkansa kasaan ja ilmaissut haluavansa menevänsä kanssani naimisiin ei tätä ongelmaa olisi ja mies tietää sen. Minä joudun tekemään kompromisseja (ei avioliittoa) joten mies on etukäteen tietoinen että hänen kompromissinsa on että lapsi, jonka hän haluaa, ei kyllä hänen nimellään kulje. ap
Olen itse saanut oman lapseni avioliitossa ollessani. Naimisiin mennessämme otin käyttööni perinteisesti mieheni sukunimen, ja lapsen synnyttyä muutaman aviovuoden jälkeen meillä kaikilla oli sama yhteinen sukunimi.
Suhde ei kestänyt arkielämän paineita vaan päättyi avioeroon lapsen ollessa vasta parivuotias. Pidin silti mieheni melkoisen erikoisen sukunimen erostamme huolimatta koska halusin, että lapsen kanssa kahdestaan jäätyämme minulla ja lapsella on sama sukunimi. Jotenkin koin sen tärkeäksi, että kotiovessamme on edelleen vain yksi sukunimi.
Lapsi on nyt jo täysi-ikäinen ja yllätti minut tässä taannoin kysymällä, että loukkaantuisinko siitä, jos hän vaihtaisi sukunimensä. Hän itse kokee isäsuhteensa olleen eromme jälkeen niin vajavainen kun isänsä muutti jopa toiseen maahan, että suhdetta isään ei ole koskaan tunnetasolla edes ollut. Satunnaisia tapaamisia kerran vuodessa, tekstareita tai yhteydenpitoa somessa.
Prosessi lapsen nimenmuutosasiassa on edelleen kesken. Lapsi ymmärrettävästi ei halua ottaa käyttöönsä minun eli äitinsä alkuperäistä sukunimeä. Miettii sitä, että hakisi uutta sukunimeä itselleen jonkinlaisella suomennoksella isänsä sukunimestä. Tämäkin hankalaa, koska ihan sillä suomennoksella löytyy väestörekisteristä henkilöitä, joita pitäisi kuulla, jos joku muu kyseisen nimen haltijoista vastustaisi nimen käyttöön ottoa. Tai sitten pitäisi keksiä itselleen ihan uusi tuulesta temmattu sukunimi.
No, kunhan lapsi johonkin ratkaisuun sukunimensä suhteen päätyy niin siinä vaiheessa äitinään myös minä oman sukunimeni vaihdan. Odottavalla kannalla edelleen, kun ei viitsisi henkkareita ja passeja uusia tämän tästä.
Mutta tässä vähän ehkä vaihtoehtoista näkökulmaa nimiasioihin, olkoonkin pariskunta sitten naimisissa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen nainen joka välttää avioliittoa ja jopa yhteenmuuttamista viimeiseen asti. Pitkä suhde kariutui muutama v sitten (itse halusin eron), nyt tavannu yhtä miestä. Tavata jaksan yleensä kerran viikossa.
Sinulle riittää maksullinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Joo olen tietoinen siitä että moni mies sitten menee mahdollisesti seuraavan naisen kanssa naimisiin. Tässä kohtaa suhdetta olen kuitenkn aika pragmaattinen. Tässä iässä sinkkumiehiä ei ole ihmeemmin vapaana tai sitten ne alkaa olla toisella kierroksella tai ovat nykyisen mieheni kaltaisia Peter Paneja. Meidän suhde on muuten hyvä ja perusasiat kohtaa (arvot, talous, huumori, elämäntyyli). Jos lähtisin nyt nollasta etsimään uutta miestä, en suoraan sanoen usko sellaista löytyvän tai sitten olisin taas saman ongelman edessä jonkun muun kanssa. Jos lapsia halajaa, on tuo aika riskiä ja aikakin käy vähiin sillä uuteen mieheen tulisi tutustua ennen lapsia. Nykyinen sentään olisi varmasti osallistuva ja hyvä isä kuitenkin ja minulle perhe on tärkeämpää kuin avioliittoasia. ap
Olet jo sotkenut elämäsi, en haluaisi olla tuollaisen kynnysmaton lapsi. Parempi ettet sotke jälkikasvua ongelmiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas olen nainen joka välttää avioliittoa ja jopa yhteenmuuttamista viimeiseen asti. Pitkä suhde kariutui muutama v sitten (itse halusin eron), nyt tavannu yhtä miestä. Tavata jaksan yleensä kerran viikossa.
Sinulle riittää maksullinen mies.
Mulla sama, ja aloin nyt oikeasti miettiä tätä vaihtoehtoa :D
Vierailija kirjoitti:
Avoparina eron sattuessa omaisuuden jako helpompaa, tietysti jos on tehnyt avioehdon omaisuuden jako myös selvää. Kysyisin onko elämä jotenkin auvoisempaa avioliitossa kuin avoliitossa.
Avioliitossa olet puolison lähiomainen. Teillä on myös taloudellinen velvollisuus huolehtia toisistanne, esim. sairauden kohdatessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tosissaan. Roikkuu kun ei muutakaan saa mutta haluaa pitää pakotien avoinna. Koettu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoparina eron sattuessa omaisuuden jako helpompaa, tietysti jos on tehnyt avioehdon omaisuuden jako myös selvää. Kysyisin onko elämä jotenkin auvoisempaa avioliitossa kuin avoliitossa.
Avioliitossa olet puolison lähiomainen. Teillä on myös taloudellinen velvollisuus huolehtia toisistanne, esim. sairauden kohdatessa.
Kuka sellaista tarvii, niin viiskytlukua. Aikuiset elättää itsensä. Tai joku aiemmin kevui leskeneläkettä...euroakaan en olisi saanut ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoparina eron sattuessa omaisuuden jako helpompaa, tietysti jos on tehnyt avioehdon omaisuuden jako myös selvää. Kysyisin onko elämä jotenkin auvoisempaa avioliitossa kuin avoliitossa.
Avioliitossa olet puolison lähiomainen. Teillä on myös taloudellinen velvollisuus huolehtia toisistanne, esim. sairauden kohdatessa.
Kuka sellaista tarvii, niin viiskytlukua. Aikuiset elättää itsensä. Tai joku aiemmin kevui leskeneläkettä...euroakaan en olisi saanut ;)
Nyt vasta tarviikin, jos sulla ei ole yksityistä sairausvakuutusta. Leskeneläke on poistettu. Ei myönnetä enää.
Jos haluat mennä naimisiin miehen kanssa, sinun on saatava hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi kanssasi. Ole vain mukava ja rakastava, niin hän menestyisi käsissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko avioliitto kanssasi taloudellisesti järkevä sitoumus? Onko teillä yhtäläiset ajatukset lasten hankkimisesta / hankkimattomuudesta?
Näitä kysymyksiä tutkailemalla syykin selkeytynee.
On. Tienaan miestäni enemmän ja olen sanonut että avioehto OK. Olen vastuullinen rahankäyttäjä ja aina maksut oman osuuteni kuluista. Lapsia haluaisimme molemmat, mutta yllättäen mies on repinyt pelihousunsa kun olen kertonut antavani mahdolliselle lapselle oman sukunimeni. ap
Eli teillä on _yhteinen_ tuore lapsi ja sinä _kerrot_ yksipuolisesti nimestä lähtien miten lapsen asiat menee?
Jäisi minullakin avio ja lapset väliin jos yhdessä toimiminen on tuolla tasolla.
Ärsyynnytkö yhtä paljon siitä että suurella osalla lapsista on isänsä sukunimi? :)
Vothan tehdä testin. Anna miehelle jokin selkeä aikaraja päättää ja sanot, että sinä lähdet sitten. Ja kun se esim. puoli vuotta tulee täyteen, sinun on lähdettävä. Etsi vaikka joku halpa yksiö tms. vuokralle mihin voit vain saman tien muuttaa.
Jos siinä vaiheessa hän ei tee mitään ja jäät, sama tilanne tulee jatkumaan ja jatkumaan.
Toinen asia on hyvä pitää mielessä. Vaikka saisit sitten miehen muuttamaan mieltään ja jonkinlaiset kompromissihäät (vaikka ne maistraattiversiot) ja lapsenkin, sinulle voi jäädä katkeruus miten kaikki meni.
Tuossa vaiheessa mihen on juostava jo perässä tai on vaan kylmästi päätettävä laittaa poikki. Asia on sinulle tärkeä, se onnistuu jonkun toisen kanssa tai sitten ei. Mutta tämän nykyisen kanssa ei näytä onnistuvan ja menetät ne pienetkin mahdollisuudet saada omia unelmia toteutumaan.
Näinpä. Lapsia ei kannata tehdä ihmisen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan.