Lue keskustelun säännöt.
1970-luvulla yliopistotutkinto oli kunnoitettava nyt sille nauretaan ja ei saa töitä!
02.06.2024 |
1970 -luvulla oli suuri kunnioituksen aihe, jos joku oli lukenut yliopistotutkinnon, vielä 1980-luvullakin ja ihminen sai työn vaikka pelkästään filosofiaa lukemalla.
nyt kaikelle naistutkimukselle, kirjallisuus ja taidetutkimukselle, filosofialle ja historiantutkijoille lähinnä nauretaan jopa työkkärissä, ja lopputulos on ruokajonon pummin tulevaisuus
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meitä 2-3 maisterintutkinnon suorittaneita on paikallisessa ruokajonossakin monta. Sitten aina keskustellaan kaikkea historiaan ja taiteeseen liittyvää jargonia, on sentään kavereita joiden kanssa jutella muuta kuin junttien ja muiden ruokajonon pöljien kanssa
Vierailija kirjoitti:
Onko se hyvä vai huono asia?
Mulla on Kela Gold.
Kuinka monta mainitsemiesi alojen opiskelijaa olet tuntenut? Ovatko he töissä? Koska itse tunnen kymmeniä ja yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat töissä.
Vai alkaako nyt maalitolppien siirtely? Väärin työskennelty?
Ylitarjonta. En oikein näe järkeä siinä, että kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja, vaikka siihen hallitus toisensa jälkeen tähtää. Enempi yhteiskunnan voimavarojen hukkaamista, kun jokaisesta mutterin vääntämisestä pitää tehdä maisteritutkinto. Sivistystä on muutakin, kuin maisterin paperit.
Mieluummin nuoriso nopeasti työelämään kiinni ja panostetaan elinikäiseen oppimiseen, eli työelämän ohessa tai vaiheissa lisäkoulutukseen tai uran vaihtoon. Näitä 30v maistereita ilman päivänkään kunnollista työkokemusta on liikaa. Eikä asia korjaannu sillä, että opiskellaan vielä toinenkin tutkinto - ja ehkä vielä kolmas. Töihin sieltä pitäisi jossain vaiheessa edetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Opiskelu ei mitään takaa etenkin kun AI vie IMF:n mukaan joka kolmannen työpaikan parissa vuodessa. Tutkinnoista tulee yhtä vanhanaikaisia kuin filmikameroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppatieteilijöistä on myös ylitarjontaa. 90-luvun, 2000-l. alun trendiala.
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
TÄmä. Mutta itsellä 2 maisterintutkintoa ja työkokemusta ehkä 3 v koko elämässä ja ikä 53 v. Olen aina karttanut sosiaalista elämää kuin ruttoa. Alunperin aattelinkin jäädä höpötieteen tutkijaksi yliopistolle historiaam. Sit 7 v oposkelun jälkeen en jaksanut enää lukea kirjoja. Paras työ oli puupakkaaja tehtaalla, yksin. Ja painepesuriauton kuljettaja, yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Niin on, ja siksi opiskelun aikana tulee verkostoitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ylitarjonta. En oikein näe järkeä siinä, että kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja, vaikka siihen hallitus toisensa jälkeen tähtää. Enempi yhteiskunnan voimavarojen hukkaamista, kun jokaisesta mutterin vääntämisestä pitää tehdä maisteritutkinto. Sivistystä on muutakin, kuin maisterin paperit.
Mieluummin nuoriso nopeasti työelämään kiinni ja panostetaan elinikäiseen oppimiseen, eli työelämän ohessa tai vaiheissa lisäkoulutukseen tai uran vaihtoon. Näitä 30v maistereita ilman päivänkään kunnollista työkokemusta on liikaa. Eikä asia korjaannu sillä, että opiskellaan vielä toinenkin tutkinto - ja ehkä vielä kolmas. Töihin sieltä pitäisi jossain vaiheessa edetä.
Asiaa. Olen myös miettinyt mikä pakkomielle Suomessa on maisterintutkintoihin. Monissa muissa länsimaissa ihmiset on korkean profiilin tärkeissä duuneissa kandeina. Ne opiskelee korkeakouluissa kolmen vuoden Bachelors degreen ja maisteriksi edetään vain jos siihen on jokin hyvä syy. Onko paperinpyörittely suomalaisissa virastoissa muka niin haastavaa, että sitä varten pitää kouluttautua pari vuotta pidempään kuin muualla?
Vierailija kirjoitti:
meitä 2-3 maisterintutkinnon suorittaneita on paikallisessa ruokajonossakin monta. Sitten aina keskustellaan kaikkea historiaan ja taiteeseen liittyvää jargonia, on sentään kavereita joiden kanssa jutella muuta kuin junttien ja muiden ruokajonon pöljien kanssa
Jos olisit riittävän älykäs saattaisit tietää että mitään puhumaton ylipainoinen resupekka on tutkinnon suorittanut. Nimimerkillä tiedän yhden tällaisen lapsuudenmaisemista, minne palasi. En tiedä käykö ruokajonossa mitta voisi käydä. Tämä tyyppi ei käytä alkoholia. Sairastui. Ei masennusta. muu ongelma. Hänen alallaan on töitä mutta en kerro tarkempia tietoja ettei tunnisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Eli minkälaisilla sosiaalisilla verkoilla työllistyy vaikka biokemian maisteri? En ole, kysyn vain uteliaisuudesta suurelta kaikkitietävältä Rekrytoijalta, jolle on annettu kaikki valta maan päällä.
Tarkoitatko sosiaalisilla kontakteilla puolueen jäsenkirjaa? Sehän pätevöittää kaikkeen.
Saathan varmasti itse heti töitä, kun sinut irtisanotaan ntkyisestä paikasta?
No, kun muistelee millaisia hiihtäjiä yliopiston käytävillä pyöri, niin en kyllä ihmettele yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylitarjonta. En oikein näe järkeä siinä, että kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja, vaikka siihen hallitus toisensa jälkeen tähtää. Enempi yhteiskunnan voimavarojen hukkaamista, kun jokaisesta mutterin vääntämisestä pitää tehdä maisteritutkinto. Sivistystä on muutakin, kuin maisterin paperit.
Mieluummin nuoriso nopeasti työelämään kiinni ja panostetaan elinikäiseen oppimiseen, eli työelämän ohessa tai vaiheissa lisäkoulutukseen tai uran vaihtoon. Näitä 30v maistereita ilman päivänkään kunnollista työkokemusta on liikaa. Eikä asia korjaannu sillä, että opiskellaan vielä toinenkin tutkinto - ja ehkä vielä kolmas. Töihin sieltä pitäisi jossain vaiheessa edetä.Asiaa. Olen myös miettinyt mikä pakkomielle Suomessa on maisterintutkintoihin. Monissa muissa länsimaissa ihmiset on korkean profiilin tärkeissä duuneissa kandeina. Ne opiskele
Noissa muissa maissa tutkinnot maksavat maltaita, joten se 3-4 vuoden kanditutkinnon onkin parasta olla riittävä. Maisteriksi jatketaan sitten myöhemmin, kun urakehitys kandipohjalta hidastuu ja toisaalta on ehtinyt kertyä säästöjä seuraavaa tutkintoa varten.
Se on älytöntä, miteen jotain pilipalitutkintoa arvostetaan maasta taivaaseen, ja toista, ehkä järkevämpääkin, ei lainkaan, ja toisaalta jotain yhtä hyvää taaskin arvistetaan. Opiskelemaan hakevan lukiolaisen on vaikea tietää, mitä lajia sattuu menemään opiskelemaan. Onko oikeasti varaa heittää osaamista roskakoriin?
Amiksen ja AMK:n käyneillä on paljon paremmat mahdollisuudet työllistyä, kun kosketuspintaa on kertynyt jo oman alan työpaikkoihin. Onhan tietty muutamia poikkeuksia, kuten lääkäri ja sosiaslityöntekijä, joista on pulaa työmarkkinoilla. Mutta ei juuri kukaan työllisty millään huijaa-tutkinnolla. Nämä huuhaat tulisi poistaa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Niin on, ja siksi opiskelun aikana tulee verkostoitua.
Verkostoitumista ja verkostoitumista. Siinäkin on tuurista kiinni, löydätkö ihmisiä, jotka ovat valmiita tukemaan sinua tai tuuppaamaan oikeaan suuntaan. Kannattaa lukea vaikka Hollywood-tähtien elämänkertoja. Näillä on takana joku manageri tai tyyppi, joka on ottanut elämäntehtäväkseen saada tämän yhden tähteyteen. Ei ne yksin ole uraansa tehneet, ei todellakaan.
Suomessa on tässä asiassa linja se, että ei varmasti kaveria suositella tai mieluummin painetaan matalaksi. Väärässä kohdassa heittäydytään niin mahdottoman rehelliseksi tai analyyttiseksi. Pomon suosituksen sisältö riippuu siitä, onko tehtävä ns. uralla eteenpäin ja ohi hänen. Ja kateellisuus vie kalatkin vedestä - eikö sitä niin sanota.
Monesti miehillä se on vaimo, joka raivaa tietä puolison menestykselle. Siksi se niin jurppii, kun kovan työn jälkeen oma ura on jäänyt jalkoihin ja mies vaihtaa nuorempaan vaimoon - ja vie toki mukanaan oman menestyksensä ja elintason.
Eli verkoston laajuuteen en kiinnittäisi huomiota, vaan enempi laatuun. Suomalaiset kuitenkin tykkäävät yleensä ihmisistä, ei siitä, miten voisivat heistä hyötyä. Siinä on vissi ero. Siksi se verkoston hankkiminen on meille tavallisille kansalaisille vähän epätyypillistä.
Näinhän siinä käy: suunta on pummiksi.