Lue keskustelun säännöt.
1970-luvulla yliopistotutkinto oli kunnoitettava nyt sille nauretaan ja ei saa töitä!
02.06.2024 |
1970 -luvulla oli suuri kunnioituksen aihe, jos joku oli lukenut yliopistotutkinnon, vielä 1980-luvullakin ja ihminen sai työn vaikka pelkästään filosofiaa lukemalla.
nyt kaikelle naistutkimukselle, kirjallisuus ja taidetutkimukselle, filosofialle ja historiantutkijoille lähinnä nauretaan jopa työkkärissä, ja lopputulos on ruokajonon pummin tulevaisuus
Kommentit (68)
On mitä on niin olen mä ylpeä että lapseni ooiskelee yliopistossa. Ehtii kyllä hankkia jonkun AMK-tutkinnonkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Niin on, ja siksi opiskelun aikana tulee verkostoitua.
Verkostoituminen ei lisää työpaikkojen määrää.
Ei, mutta koska jokainen ajattelee vain omaa urapolkuaan tietenkin, tulee tehdä ihan kaikkensa, jotta työllistyy. Ja ne reppanat, jotka vain opiskelevat ilman opiskelu-ja työkonakteja, eivät tule menestymään.
Ei sillä työllä niin väliä, kunhan kansan sivistystasoa saadaan nousuun ja xx% kansalaisista suorittamaan korkeakoulututkinto. Sitten on hirmuinen työvoimapula duunariammateissa.
Kieltämättä taso on vuosikymmenten mittaan laskenut. Nyt yliopistoon ja varsinkin korkeakouluun pääsee käytännössä kuka tahansa, joka viitsii vaivautua eikä ole mitään isompaa älyllistä ongelmaa. 1980-luvun alussa oli sen verran haastavampaa, että en edes viitsinyt kysyä pääsykokeitten tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Niin on, ja siksi opiskelun aikana tulee verkostoitua.
Verkostoituminen ei lisää työpaikkojen määrää.
Ei, mutta koska jokainen ajattelee vain omaa urapolkuaan tietenkin, tulee tehdä ihan kaikkensa, jotta työllistyy. Ja ne reppanat, jotka vain opiskelevat ilman opiskelu-ja työkonakteja, eivät tule menestymään.
Menestyminen on suhteellinen käsite. Uralla menestynyt voi olla esimerkiksi avioliitossa epäonnistunut, jäänyt ilman biologisia lapsia tai vielä nelikymppisenä asuntovelkainen.
Tuolla kyynerpäätaktiikalla tulee useimmiten rumaa jälkeä.
sitten ylisosiaaliset narsistit mutta eivät kovin lahjakkaat juuri approbaattorilla gradun läpäisseet ihmiset kuten esim. kari kanalat nousevat sosiaalisen aktivisminsa kautta jonnekin kirkon johtoportaaseen ja ne oikeasti älykkäät jäävät sossukelalle työttömiksi. sama on kaikkialla.
ja toinen ongelma on lukio. Luetaan vieläkin turhaa tietoa kaikesta mahdollisesta yleistiedosta jonka nykyään saa revittyä wikipediastakin. ei mitään käytännön ammattiin koulutusta vain kirjoja ja tietoa, jolla ei tee mitään. ajattelua turhuutta paskaa. sitten yliopistolle samalla mentaliteetilla....ehkä joku ura avautuu kunhan pääsee taas vaan opiskelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amiksen ja AMK:n käyneillä on paljon paremmat mahdollisuudet työllistyä, kun kosketuspintaa on kertynyt jo oman alan työpaikkoihin. Onhan tietty muutamia poikkeuksia, kuten lääkäri ja sosiaslityöntekijä, joista on pulaa työmarkkinoilla. Mutta ei juuri kukaan työllisty millään huijaa-tutkinnolla. Nämä huuhaat tulisi poistaa kokonaan.
Kuule, tiedän yhden sosionomin ja monta lähihoitajaa. Että se niistä huijaa-tutkinnoista. Ei millään pahalla kellekään.
Älykästä ja kätevää ei mikään tutkinto tee sen huonommaksi. Toisaalta joistain tutkinnoista ILMEISESTI pääsee läpi osaamatta mitään edes omasta alasta.
Voit selittää tuota höpöäsi sellaisille, joilla ei ole mitään käsitystä minkään tutkinnon sisällöstä.
itse ajattelin opiskelijana nuorena niin että kaikki psykologia ja sosiologoa on lapsellista samoin kin opettajien koulutus ja sopii naisille ei miehelle. siksi luin historiaa ja kieliä. ajattelin että mitä vaikeampaa ja monimutkaisempaa opiskelu on sitä sopivampaa älylleni. en vaan tajunnut sitä, että sitä tylsää ja lapsellista sosiologiaa lukemalla olisi saanut työpaikan ja ammatin. tai käymällä mekaanisen ja epä-älykkään tylsän ja sosiaalisia kykyjä vaativan Opettajakoulutuksen. Mutta se ei sopinut luonteelleni, en olsii kestänyt sitä valmista kaavaa ja sosiaalista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on boomer ikäluokkaa ja sille on lukio ihan pakkomielle. Syytä en tiedä miksi. Minä kilttinä tyttönä kävin äitini mieliksi lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi eikä se ole tuonut minkäänlaista etua elämääni. 3 vuotta tuli laittettua elämästä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Eli hakijoista on ylitarjontaa.
Niin on, ja siksi opiskelun aikana tulee verkostoitua.
Mitä sitten vaikka kaikki verkostoituisivat, ei niitä töitä ole kaikille siltikään. Sitäpaitsi, jos löytyy verkostoja, niin ei silloin tarttis edes hr-kanoja alkaa miellyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio oli vielä 1990-luvulla pakkomielle akateemisille perheille ja sitten yliopisto. nyt kaikki on naurettavaa ja paras olisi lukea joku oikea ammatti, naiset lähihoitajiksi ja miehet kirvesmiehiksi jne
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä työllä niin väliä, kunhan kansan sivistystasoa saadaan nousuun ja xx% kansalaisista suorittamaan korkeakoulututkinto. Sitten on hirmuinen työvoimapula duunariammateissa.
Kieltämättä taso on vuosikymmenten mittaan laskenut. Nyt yliopistoon ja varsinkin korkeakouluun pääsee käytännössä kuka tahansa, joka viitsii vaivautua eikä ole mitään isompaa älyllistä ongelmaa. 1980-luvun alussa oli sen verran haastavampaa, että en edes viitsinyt kysyä pääsykokeitten tuloksia.
Opetushallinnnon tilastopalvelu kertoo, että viimeisimpien seitsemän vuoden aikana yliopistoihin ensisijaisesti on hakenut 598000 henkeä, joista on tullut valituksi 266000. Melkein puolet hauista on siis tehty vaivautumatta tai älyllisten ongelmien riivaamana?
Periaatteessa kyllä olen samaa mieltä siitä, että sekä opintojen että yliopisto-opiskelijoiden taso on laskenut (olen itse noita mainitsemiasi 80-luvun alussa hakeneita ja koko urani aikuisopiskelun parissa työskennellyt). Jo sana "korkeakoulu" on sotkettu niin pahoin, että sen ja sen maineen voi korjata vain purkamalla koko roskan ja rakentamalla sen sitten uudelleen. Ja sitähän ei tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos en uskoisi pian tulevaan maailmanloppuun ja venäjän hyökkäykseen Suomeen niin ajaisin c-kortin vielä 53-vuotiaana kahden maisterin tutkinnon omaavana pummina, ja rupeisin ajamaan vaikka postille kuljetuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja.
Tuo kontaktien luonnin välttämättömyys on aika höpö juttu. Kontaktit eivät kerro osaamisesta, vaan vain kontakteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse ajattelin opiskelijana nuorena niin että kaikki psykologia ja sosiologoa on lapsellista samoin kin opettajien koulutus ja sopii naisille ei miehelle. siksi luin historiaa ja kieliä. ajattelin että mitä vaikeampaa ja monimutkaisempaa opiskelu on sitä sopivampaa älylleni. en vaan tajunnut sitä, että sitä tylsää ja lapsellista sosiologiaa lukemalla olisi saanut työpaikan ja ammatin. tai käymällä mekaanisen ja epä-älykkään tylsän ja sosiaalisia kykyjä vaativan Opettajakoulutuksen. Mutta se ei sopinut luonteelleni, en olsii kestänyt sitä valmista kaavaa ja sosiaalista elämää.
Sepä oli hauska pläjäys.
Vierailija kirjoitti:
Ylitarjonta. En oikein näe järkeä siinä, että kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja, vaikka siihen hallitus toisensa jälkeen tähtää. Enempi yhteiskunnan voimavarojen hukkaamista, kun jokaisesta mutterin vääntämisestä pitää tehdä maisteritutkinto. Sivistystä on muutakin, kuin maisterin paperit.
Mieluummin nuoriso nopeasti työelämään kiinni ja panostetaan elinikäiseen oppimiseen, eli työelämän ohessa tai vaiheissa lisäkoulutukseen tai uran vaihtoon. Näitä 30v maistereita ilman päivänkään kunnollista työkokemusta on liikaa. Eikä asia korjaannu sillä, että opiskellaan vielä toinenkin tutkinto - ja ehkä vielä kolmas. Töihin sieltä pitäisi jossain vaiheessa edetä.
Sivistysmaissa pyritään siihen, että ihmisillä on korkeakoulututkinto. Ei ole tavoitteena lisätä lapiohommia.
Tätä on toki persun vaikea tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Lukio oli vielä 1990-luvulla pakkomielle akateemisille perheille ja sitten yliopisto. nyt kaikki on naurettavaa ja paras olisi lukea joku oikea ammatti, naiset lähihoitajiksi ja miehet kirvesmiehiksi jne
Meillä on 50,000 työtöntä lähihoitajaa 10 vuoden kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä työllä niin väliä, kunhan kansan sivistystasoa saadaan nousuun ja xx% kansalaisista suorittamaan korkeakoulututkinto. Sitten on hirmuinen työvoimapula duunariammateissa.
Kieltämättä taso on vuosikymmenten mittaan laskenut. Nyt yliopistoon ja varsinkin korkeakouluun pääsee käytännössä kuka tahansa, joka viitsii vaivautua eikä ole mitään isompaa älyllistä ongelmaa. 1980-luvun alussa oli sen verran haastavampaa, että en edes viitsinyt kysyä pääsykokeitten tuloksia.
Höpö höpö.
kaduttaa kun en mennyt palomieheksi tai kirvesmieheksi
nyt ei ole mitään ammattia
https://www.kuntarekry.fi/fi/tyopaikat/pelastaja-kai-04-18-24/?&limit=24
Itselläni on yliopistotutkinto (tohtorintutkinto) ja viimeisin laskutus 300 e/h. Ap taitaa unohtaa, että yliopistossa on humanististen tieteiden lisäksi myös tekniikka, kauppatieteet, oikeustiede, lääketiede, hammaslääketiede, fysiikka, kemia jne.
Verkostoituminen ei lisää työpaikkojen määrää.