1970-luvulla yliopistotutkinto oli kunnoitettava nyt sille nauretaan ja ei saa töitä!

Sellaista se on kun opiskelee tietojenkäsittely tiedettä eikä valmistumisen jälkeen avaa kirjaa.

Eipä ole enää tarvetta cp/m, os/360 järjestelmäasiantuntijoille, reikäkortti z80 6502 koodareille jne. Korkeintaan joku cobol kävisi, mutta sekin varmaan vain jos osaa modernia kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sillä työllä niin väliä, kunhan kansan sivistystasoa saadaan nousuun ja xx% kansalaisista suorittamaan korkeakoulututkinto. Sitten on hirmuinen työvoimapula duunariammateissa.

Kieltämättä taso on vuosikymmenten mittaan laskenut. Nyt yliopistoon ja varsinkin korkeakouluun  pääsee käytännössä kuka tahansa, joka viitsii vaivautua eikä ole mitään isompaa älyllistä ongelmaa. 1980-luvun alussa  oli sen verran haastavampaa, että en edes viitsinyt kysyä pääsykokeitten tuloksia.

Opetushallinnnon tilastopalvelu kertoo, että viimeisimpien seitsemän vuoden aikana yliopistoihin ensisijaisesti on hakenut 598000 henkeä, joista on tullut valituksi 266000. Melkein puolet hauista on siis tehty vaivautumatta tai älyllisten ongelmien riivaamana?

Periaatteessa kyllä olen samaa mieltä siitä, että sekä opintojen että yliopisto-opiskelijoiden taso on laskenut (olen

Alat olla itsekin tuota "ennen kaikki oli paremmin" porukkaa. Se on noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja. 

Eli hakijoista on ylitarjontaa.

Niin on, ja siksi opiskelun aikana tulee verkostoitua. 

Verkostoitumista ja verkostoitumista. Siinäkin on tuurista kiinni, löydätkö ihmisiä, jotka ovat valmiita tukemaan sinua tai tuuppaamaan oikeaan suuntaan. Kannattaa lukea vaikka Hollywood-tähtien elämänkertoja. Näillä on takana joku manageri tai tyyppi, joka on ottanut elämäntehtäväkseen saada tämän yhden tähteyteen. Ei ne yksin ole uraansa tehneet, ei todellakaan.

Suomessa on tässä asiassa linja se, että ei varmasti kaveria suositella tai miel

Vaihtaa nuorempaan...onko väliä vaihtaako nuorempaan vai vanhempaan vai samanikäiseen. Kuitenkin jättää. 

Omaa uraansa ei pidä hylätä toisen takia ikinä.

onneksi Jeesus on sanonut että tempaus ja ydinsota on niin lähellä ettei kannata eikä ehdi enäää töihin!

Vierailija kirjoitti:

Lukio oli vielä 1990-luvulla pakkomielle akateemisille perheille ja sitten yliopisto. nyt kaikki on naurettavaa ja paras olisi lukea joku oikea ammatti, naiset lähihoitajiksi ja miehet kirvesmiehiksi jne

Miksei mies voisi olla hoitaja ja nainen kirvesmies?  Miten ihmeessä lihapala jalkojen välissä vaikuttaa mille alalle voisi mennä? 

Lapiohommat teetetään halpatyövoimalla, jota roudataan ulkomailta.  Näkeehän sen tyhmäkin, että tavoite on orjat ja isännät-talous.

Työelämästä sen verran, että parhaiten selviää kusipäät, jotka kampittaa kaikki muut, omii toisten aikaansaamat tulokset ja lipoo pomoja. Osaamista ei kaivata, vaan pidetään jopa haittana

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yliopistotutkinto (tohtorintutkinto) ja viimeisin laskutus 300 e/h. Ap taitaa unohtaa, että yliopistossa on humanististen tieteiden lisäksi myös tekniikka, kauppatieteet, oikeustiede, lääketiede, hammaslääketiede, fysiikka, kemia jne.

Mikä ala?

Juu tuo työpaikkojen vähyys on johtanut siihen, että kukin pyrkii optimoimaan itselleen parhaat mahdollisuudet työllistyä ja erottautua muista. Ennen tähän on riittänyt se että on pätevyys hoitaa työnsä, tai ihan vaan se, että kysyy töitä. Liiketoiminnan alat on hyvä esimerkki, joskus merkonomin tutkinto on ollut oikein riittävä ja arvostettu, sitten tradenomi (omat n. 40-50v kollegat pääosin näitä ja ovat erittäin osaavia), ja sitten nykyään ekonomi tai tuotantotalouden diplomi-insinööri on se millä halutaan saada ne vähäiset asiantuntijatyöt, vaikka tosiasiassa työn tekemiseen riittäisi pohjatiedoksi vaikka juuri se merkonomin tutkinto, kun ne asiat kuitenkin opitaan töissä. Ja nyt on maisterin tutkintokin niin perussettiä, että tarvitaan sen lisäksi kontakteja ja cv-kikkoja ja vetoavia some-postauksia (ja tuuria!) työllistymiseksi, eikä se silloinkaan ole varmaa. Valitettavasti ns. yksinkertaiset työt ovat aika lailla kadonneet, ja ne vähäiset mitä vielä esim. kesätöiksi on tarjolla, ovat sitten 400 hakijan video-cv-näpertelyjen ja useiden haastattelukierrosten työn takana. Kun "ennen vanhaan" samaan työhön olisi sopinut hyvin joku ihan tavis henkilö, jonka työpanos jää nyt kokonaan hyödyntämättä.

Itse kuulun tuohon nuorempaan, maisteritutkinnon sukupolveen, ja arvostan suuresti kollegoideni osaamista ja tietämystä, toivottavasti pääsen edes lähelle samaa tasoa omalla urallani.

Käsienheiluttelu hommat on kaukana kunnioitettanisesta 🤣 

Vierailija kirjoitti:

Ylitarjonta. En oikein näe järkeä siinä, että kaikkien pitäisi olla korkeakoulutettuja, vaikka siihen hallitus toisensa jälkeen tähtää.  Enempi yhteiskunnan voimavarojen hukkaamista, kun jokaisesta mutterin vääntämisestä pitää tehdä maisteritutkinto. Sivistystä on muutakin, kuin maisterin paperit. 

Mieluummin nuoriso nopeasti työelämään kiinni ja panostetaan elinikäiseen oppimiseen, eli työelämän ohessa tai vaiheissa lisäkoulutukseen tai uran vaihtoon. Näitä 30v maistereita ilman päivänkään kunnollista työkokemusta on liikaa. Eikä asia korjaannu sillä, että opiskellaan vielä toinenkin tutkinto - ja ehkä vielä kolmas. Töihin sieltä pitäisi jossain vaiheessa edetä. 

Niin siis töihin pitäisi päästä. Töihin ei pääse nykyään muulla kuin suhteilla ja kokemuksella. Kokemusta et saa etkä koskaan sitä ekaa paikkaa kun ei ole korkeakoulu sitä ja tätä. Tämä on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta mainitsemiesi alojen  opiskelijaa olet tuntenut? Ovatko he töissä? Koska itse tunnen kymmeniä ja yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat töissä. 

 

Vai alkaako nyt maalitolppien siirtely? Väärin työskennelty?

Ei yliopistotutkinnolla voi työskennellä väärin, koska ne eivät suoraan valmista suoraan ammattiin vaan antaa mahdollisuuden moneen ammattiin, toki osaan pitää erikoistutkinnon. Itse olen historian maisteri ja tylsästi aineopettaja. Opiskelukavareistani löytyy opettajia ( sekä aineopettajaa että rehtoreita), koulupuolen virkamiehiä, kaupunginjohtaja, toimittajia, tiedottajia, henkilöstöpäällikkö, yrittäjiä, eri virastojen asiantuntijoita ja pari työtöntäkin. Nämä siis äkkiä muistettuna niistä, joiden kanssa olen tekemisissä tai jotka ovat julkisuudessa.

Otsikossa mainittujen 1970-luvun tutkintojen haltijat ovat jo eläkeiässä.

Vierailija kirjoitti:

Käsienheiluttelu hommat on kaukana kunnioitettanisesta 🤣 

Samoin kirjoitustaidottomuus ja emojien käyttö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rekrytoija. On totta, että työttömiä maistereita on. Mutta syy löytyy kyllä siitä CV:stä. Näkee, että on opiskeltu, mutta samalla näkee, ettei ole luotu sosiaalisia kontakteja. 

Eli hakijoista on ylitarjontaa.

Eli minkälaisilla sosiaalisilla verkoilla työllistyy vaikka biokemian maisteri? En ole, kysyn vain uteliaisuudesta suurelta kaikkitietävältä Rekrytoijalta, jolle on annettu kaikki valta maan päällä. 

Tarkoitatko sosiaalisilla kontakteilla puolueen jäsenkirjaa? Sehän pätevöittää kaikkeen. 

Saathan varmasti itse heti töitä, kun sinut irtisanotaan ntkyisestä paikasta? 

 

Puhutaan mieluummin verkostoitumisesta. Biokemian maisteri työllistyy, kun jo opiskeluaikana tehnyt alan töitä millä tasolla tahansa ja tuntee alan firmoja ja ihmisiä. Typerää mennä opiskelemaan biokemiaa ilman hajuakaan, millaiset työpaikat tarvitsevat biokemistejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukio oli vielä 1990-luvulla pakkomielle akateemisille perheille ja sitten yliopisto. nyt kaikki on naurettavaa ja paras olisi lukea joku oikea ammatti, naiset lähihoitajiksi ja miehet kirvesmiehiksi jne

Meillä on 50,000 työtöntä lähihoitajaa 10 vuoden kuluttua.

Se on totta, suuret ikäluokat on siinä vaiheessa melkolailla mullan alla.

Minulla ei ole tuttavapiirissä muita kuin maistereita, dippainssejä ja eri alojen tohtoreita. Ainoa työtön on yksi elämäntapatyötön DI (töitä olisi, muttei motivaatiota). Meillä muilla on töitä ollut siten, että sekä molemmat vanhemmat että itse ollaan verolistoilla, vaimokaan ei kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tuttavapiirissä muita kuin maistereita, dippainssejä ja eri alojen tohtoreita. Ainoa työtön on yksi elämäntapatyötön DI (töitä olisi, muttei motivaatiota). Meillä muilla on töitä ollut siten, että sekä molemmat vanhemmat että itse ollaan verolistoilla, vaimokaan ei kaukana.

Vielä erikseen mainittava, että erityisesti eri alojen tohtorit työllistyneet hyvin: proffia, johtajia, menestyviä lääkäreitä.

Mitä ihmettä te taas selitätte? Mitä korkeampi koulutus, sitä vähemmän työttömiä. Löysin äkkiä tilaston vuodelta 2020:

pelkkä peruskoulu 18,3%

amis 8,8%

amk 4,7%

yliopisto 3,8%

Ihmeellinen tämä hokema, kuinka koulutus ei kannata. Kyllä kannattaa. Paremmat mahdollisuudet työllistyä, työt yleensä kevyempiä fyysisesti (ei hajoa paikat) sekä työurat pidempiä. Palkkakin parempi keskimäärin. Toki, korkeasti koulutetut pääsee myöhemmin työelämään, mutta silti se kokonaiskertymä uralta on parempi keskimäärin. Alojen välillä vaihteluita, mutta nyt puhutaan keskiarvoista. 

Kummalliseksi on meininki muuttunut. Ei kukaan tietenkään väitä, että yliopistotutkinto olisi joku tie autuuteen. Lisäksi akateeminen työttömyys on todellinen ilmiö. 

Kuitenkin, tämän aloituksen kaltaisia käsittämättömiä mielipiteitä saa kuulla ja lukea. Keskustelua koulutuksesta, koulutuspolitiikan tavoitteista, koulutuksen laadusta ja työllistymisestä tietenkin tarvitaan, myös kriittisestä näkökulmasta, koska niin yhteiskunta kehittyy. Mutta mistä lähtien kouluttautuminen on ollut asia, jota on alettu pilkkaamaan ja jolle naureskellaan kuten tässä ketjussa? 

Kuka helvetti haluaa elää yhteiskunnassa, jossa ihmisen _ainoa_ arvo liittyy siihen osaako ihminen asentaa sähköt rakennukseen, suunnitella seuraavan teknologisen innovaation tai leikata tulehtuneen umpisuolen. Hyvin on oikeisto onnistunut myymään oman agendassa tavalliselle kansalle ihmiselle, jos historian opiskelu johtaa kadulla pilkkaamisen ja statukseen loisena. Hyvin on myös onnistuttu "unohtamaan" keskustelusta se, että insinöörin työllään tuottama taloudellinen lisäarvo menee lähinnä kansainvälisen pääoman taskuun.

Mun kaikki sukulaiset, ystävät ja työkaverit on käyneet yliopiston. Kaikilla on töitä ja kukaan ei ole ikinä nauranut koulutukselle. 

ja amiksille on naurettu jo viimeiset 50 vuotta!!!