Siis mikä tää 50:sten uusi villitys on??? Voisko joku valaista asiaa?

Suhde pysyy freesimpänä ja toimivampana kun ei asuta yhdessä, mutta nähdään usein. Ei tarvitse riidellä kotitöistä ja toisen ärsyttäviä piirteitä kestää paremmin, kun niistä saa lomaa aina tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään villitys vaan ihan normaali käytäntö. Molemmat saa suhteesta ne parhaat palat.

Näin me ajatellaan eri tavalla. Minulle suhteen paras asia, ylipäätään parisuhteen pointti, on nimenomaan yhdessäolo ja läheisyys, siis ihan fyysinenkin läheisyys. Ja edelleen, kun on 30 yhteistä ja yhdessä asuttua vuotta takana. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Voi sitä läheisyyttä, myös fyysistä olla vaikka joka päivä vaikka on omat asunnot. Ei se automaattisesti tarkoita mitään etäsuhdetta tai satunnaista tapailua.

No ymmärrät kyllä ettei sitä yhtä paljon voi olla. Ellei nyt sitten ole se toinen asunto sitten kuitenkin koko ajam tyhjänä 😄

Tosi moni yhdessä aauva on todella etäinen oman kumppanin kanssa. Jaetaan asunto, mutta ei omaa sisintä ja elämää. Ei osata tai haluta puhua toiselle, ei intiimiä elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo ole mikään villitys vaan ihan normaali käytäntö. Molemmat saa suhteesta ne parhaat palat.

Näin me ajatellaan eri tavalla. Minulle suhteen paras asia, ylipäätään parisuhteen pointti, on nimenomaan yhdessäolo ja läheisyys, siis ihan fyysinenkin läheisyys. Ja edelleen, kun on 30 yhteistä ja yhdessä asuttua vuotta takana. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Voi sitä läheisyyttä, myös fyysistä olla vaikka joka päivä vaikka on omat asunnot. Ei se automaattisesti tarkoita mitään etäsuhdetta tai satunnaista tapailua.

No ymmärrät kyllä ettei sitä yhtä paljon voi olla. Ellei nyt sitten ole se toinen asunto sitten kuitenkin koko ajam tyhjänä 😄

Mulle riittää oikein hyvin 4 yötä/vko samassa osoitteessa. Erillisinä päivinä/öinä voi sitten esim keskittyä hyviin yöuniin. 

Vastauksista näkyy selkeä selitys tälle erillään asumiselle = tällä systeemillä voi olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, jossa on paljon puutteita ja vikoja joita on vaikea kestää. Näin huonommankin miehen kanssa voi olla suhteessa. Kun saa sitten pitää lomaa niistä ärsyttävyyksistä, kuten juuri joku selitti.

Jos muutettaisiin yhteen, miehen tulisi olla kaikin puolin hyvä ja siedettävä. Ja sellaisen löytäminenhän on paljon hankalampaa.

Yhteenvetona myös se että kun on mennyt tällaisen erillissuhteen perustamaan sen huonomman miehen kanssa ihan vaan että on joku suhde olemassa, se on helppo myös lopettaa. Molemmilla on jo omat kämpät jne. 

Vierailija kirjoitti:

No niin minäkin tekisin siis en muuttaisi enää uuden miehen kanssa yhteen. 

Me kanssa elettiin kumpikin omassa kolossaan.

Sit mentiin naimisiin!

Se oli kaiken loppu, ihan kamalaa aikaa!

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni yhdessä aauva on todella etäinen oman kumppanin kanssa. Jaetaan asunto, mutta ei omaa sisintä ja elämää. Ei osata tai haluta puhua toiselle, ei intiimiä elämää. 

Mietin ystäväpiiriäni ja lähisukua, enkä tunnista tällaista ollenkaan. Ehkä kertoo vain sinun kavereistasi?

Turha nillittäminen ja vaikeista asioista keskustelu on kaksi eri asiaa. Kumppani ei ole tunteiden kaatopaikka vaan rinnalla kulkija. Tunteita voi jakaa, mutta ei kaataa toisen kannettavaksi.

Muistaakseni Aihisellakin vielä alaikäistä lasta ja heille mukavampi ettei uutta naista pyöri asumassa nurkissa kun ovat isällään. 

Onhan se nyt raskasta asua jonkun kanssa saman katon alla. Joka päivä se sama naama.

Vierailija kirjoitti:

Suhde pysyy freesimpänä ja toimivampana kun ei asuta yhdessä, mutta nähdään usein. Ei tarvitse riidellä kotitöistä ja toisen ärsyttäviä piirteitä kestää paremmin, kun niistä saa lomaa aina tarvittaessa.

No onpa hankalaa. Parasta kun voidaan asua yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat hoitaa oman taloutensa. Hienoa! En itsekään rupea enää miehelle siivoojaksi, kokiksi tai sisustajaksi.

Minulla käy viikkosiivooja. Avovaimo siivoaa itse oman lukaalinsa. Sen mukaan kokkaillaan kumman asunnossa milloinkin ollaan. Tämän asunnon suomalaiset desing huonekalut ovat toistaiseksi kelvanneen siipan silmään. Arvotaidetta roikkuu jonkun huoneen seinällä.

Juu, niinhän meillä kaikilla, desinkiä on ja arvotaulut seinillä, katossakin muutama. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään näin naisena muuttaa yhteen, kun ei ole lapsia ja ei siksi ole pakko! Naiset kyllä tietää, että miksi ei kannata.

Aijaa, mä haluan asua miehen kanssa yhdessä. Ei tehdä lapsia. 

Jos on lapsia, niin tuo on loistava ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Turha nillittäminen ja vaikeista asioista keskustelu on kaksi eri asiaa. Kumppani ei ole tunteiden kaatopaikka vaan rinnalla kulkija. Tunteita voi jakaa, mutta ei kaataa toisen kannettavaksi.

Tässä ei nyt alunperin ollutkaan kyse turhasta nillittämisestä vaan siitä, ettei harvoin nähdessä viitsi negatiivisia asioita ottaa esille.

Mulla on oma tontti ja sillä oma talo.

Kerran olen sen virheen tehnyt, että otin tänne miehen, joka kuvitteli mun olevan kodin hengetär, joka hänen puolestaan pyykkää, siivoaa, käy kaupassa, laittaa ruokaa ja vielä kuuntelee kuinka raskasta on pomomiehen elämä...

Molemmat käytiin töissä, mutta vain toisella meistä oli sitten vielä se työelämän ulkopuolinen työelämä eli kaikki ne tähän kotiin ja yhdessä asumiseen liittyvät tehtävät. Olihan se ihan jäätävää, kun mies ei koskaan "oppinut" käyttämään astianpesu- tai pyykinpesukonetta. Kerran vuodessa kun hän suostui imuroimaan, niin sitten olikin ihmettelemistä, että eikö kukaan täällä siivoa koskaan, kun kaapin alta löytyy pölyä... Ruoka-kaupasta ei löytynyt koskaan mitään tai sinne ei ehtinyt raskaan päivän jälkeen, ja induktiolieden käyttäminen oli liian vaikeaa, että edes kananmunia voisi keittää. Puhumattakaan kahvinkeittimen lataamisesta.

Yksi laiskiainen oli riittävästi - toista kertaa en halua edes kokeilla.

Miten viranomaiset voivat tietää, ettei ole kyse paperiavioliitosta, jos aviopuolisot asuvat eri osoitteissa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molemmat hoitaa oman taloutensa. Hienoa! En itsekään rupea enää miehelle siivoojaksi, kokiksi tai sisustajaksi.

Tämä! 

Me ollaan nelikymppinen aviopari ja asutaan eri asunnoissa just tuon takia.

Kaikki ei ymmärrä, mutta ei se multa ole pois.

Mä en ymmärrä miksi alatte suhteeseen sellaisen kanssa joka ei osaa itse siivota, kokata eikä sisustaa. Että sen takia täytyy sitten asua eri asunnoissa.

Ei toki teidän huonot valinnat ole multa pois. Itse vaan olen valinnut ihan aikuisen, fiksun, normaalin miehen. Ja ei ole noita syitä miksi pitäisi asua erikseen 😄 Yhdessä onnellisesti.

Ei mitään väliä noilla, kun ei yhdessä asuta vaan keskitytään muihin asioihin, kun nähdään. Olen nyt  ollut yhdessä miehen kanssa, joka syö ravintolassa tai tilaa ruoat kotiin. Ei hän edes siivoa, mutta siivooja käy kyllä kerran viikossa ja hänen asuntonsa on oikein siisti. En kuitenkaan yhteen halua muuttaa, kun avioeron jälkeen totuin oleman yksin. Tällainen erikseen asuminen sopii ihan täydellisesti. 

N54

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Aihisellakin vielä alaikäistä lasta ja heille mukavampi ettei uutta naista pyöri asumassa nurkissa kun ovat isällään. 

Ja miksi tämä nainen olisi hoitamassa näitä aihisen lapsia silloin kun ne ovat isällään? Hän on naisystävä, ei lapsenhoitaja saatikka taloudenhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt raskasta asua jonkun kanssa saman katon alla. Joka päivä se sama naama.

Raskaampaa olisi jos joka päivä saman katon alla olisi eri naama.