Hesarin syntyneitä-palstaa lukiessa

Iloitse mitä sulla on, eikä sitä, mitä sulla ei ole. Tämä ajattelutapa on tehnyt mut tosi onnelliseksi. ennen olin kade pienistäkin asioista. Joku neuvo mulle tän ja aloin ajatella asioista eri lailla. Joskus myös unelmat toteutuvat...

Meiltä kyseltiin toista lasta odottaessa että toivotaanko eri sukupuolta kuin ensimmäinen lapsi, ja kun lapsi oli samaa sukupuolta, alettiin kysellä, halutaanko vielä kolmas lapsi, että saatais sitä toistakin sukupuolta. Ihan älytöntä. Maailman yhdentekevimpiä asioita.

Säälittävää sanoisin!

Niin ei vaan taida koskaan tapahtua. Olen tavallaan tosi pettynyt että tuurini tässä elämässä on ollut näin huono. Asia, mitä olen aina toivonut ei voi toteutua, vaikka mitä tekisin. Se ahdistaa. Koitan iloita siitä mitä minulla on, mutta se on vähän sama kuin koittaisi iloita siitä että on yksi jalka, kävelemiseen tarvitaan kuitenkin kaksi, ilman sitä toista jalkaa ei voi kävellä. Minusta tuntuu etten voi elää normaalisti kun en ole saanut molempien sukupuolien lapsia. Toivon että toivun tästä ahdistuksesta, välillä näyttää paremmalta, mutta sitten taas tipahdan kun luen niitä ihania ilmoituksia joissa kerrotaan pikkusiskoista ja isoveljistä :( .

Vahingoniloa vielä. Suolaa haavoihin. Itkettää.

Olemme aina ajatelleet olevamme yksilapsinen perhe. Nyt olemme kuitenkin miettineet josko haluaisimme toisenkin lapsen. Puheissamme toinen mahdollinen lapsi on aina tyttö. Mietimme vain tytön nimiä jne. Olisin ikionnellinen toisesta tytöstä.



Mutta jos meille sattuisi poika tulemaan, niin luulisin loppujen lopuksi olevani yhtä onnellinen. Sukumme (siis sekä mieheni että minun) on täynnä poikia, joten meillä tytöt ovat todellisia prinsessoja ja koko suvun ihailun kohteita ja pojat on poikia, niitähän kasvaa joka oksalla ;)

Yksi vasta on ja toisesta toivon " samaa merkkiä" kuin ekasta. Kaikki on helpompaa kun olemassaolevia tavaroita ja vaatteita voi kierrättää ja lapset tulevat mitä suuremmalla todennäköisyydellä toimeen keskenään.