Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien eriarvoiset lahjat sisaruksille
31.05.2024 |
Avautumisvarotus. :)
Vanhemmat antoivat molemmille veljille autot lahjaksi n. 20 vuotiaana. Tätä ennen he saivat käyttää vanhempien vanhoja autoja. Toinen sai ihan uuden auton ja toinen jo muutaman vuoden käytössä olleen äidin vanhan auton.
Kukaan ei koskaan kysynyt, olisinko minäkin halunnut auton. Vanhemmat ostivat minulle huonekaluja kun muutin uuteen kotiin 20-vuotiaana. Kukaan ei kysynyt haluanko 20 vuotiaana kalliita uusia huonekaluja samalla kun syön epäterveellisesti sitä mihin rahat juuri riittävät eli liian vähän ja heikosti. Kaikesta muustakin joudun tinkimään. Tori.fi:stä olisi kannattanut ostaa ja olisi riittänyt rahaa muuhunkin. Tietysti olin silloin ihan kiitollinen kun jotain halusivat minulle ostaa enkä asiasta valittanut. Huonekalut maksoivat ehkä 3000€, kun taas autot mitä nyt uudet autot maksavat. Täysin uusi auto maksoi varmaan yli 20.000€?
Olin muuttanut omilleni jo 18-vuotiaana erittäin vaatimattomaan 15 neliön asuntoon. Isä sanoi, silloin että menen sinne "leikkimään kotia", mikä ärsyttää minua edelleen nyt yli 10 vuotta myöhemmin. Syy miksi muutin niin pieneen ja huonoon asuntoon oli se että lukio oli kaukana kotoa ja olin väsynyt matkoihin, eikä ollut varaa parempaan asuntoon. He sanoivat, etten voi saada lukiolaisena vielä toimeentulotukea vanhempien tulojen takia eivätkä he myöskään tukeneet asumistani tai elämistäni. Söin melkein pelkkää puuroa ja ruokaan meni n. 50€ kuukaudessa.
Tuntuu vieläkin ettei mennyt nallekarkit ihan tasan. En ole koskaan asiasta perheelle valittanut enkä aio, koska onhan ihmisillä tietysti vapaus ja valta päättää, mihin rahojaan käyttävät.
Toisaalta en voi välttyä siltä ajatukselta. Olen välillä myös miettinyt, että veljillä oli lapsena kalliit jääkiekkoharrastukset mutta minulla ei mitään, koska en valitettavasti tykännyt siitä klassisen muusikin orkesteriharrastuksesta johon minut tuputettiin yhtäkkiä ilman minkäänlaista musiikkitaustaa tai omaa mielenkiintoa. Pienellä paikkakunnalla ei ollut vaihtoehtoja joten jäin täysin ilman harrastusta. Minua kiusattiin koulussa. Vanhemmat käskivät pois kotoa pihalle, mutta minulla ei ollut mihin mennä. Olisi ollut erityisen tärkeää saada ajatukset muualle ja päästä pois kotoa. Hyvin nuoresta alkaen odotinkin sitä, että pääsen muuttamaan pois kotoa ja pysyvästi muualle.
Kommentit (64)
Simmoista se on, pojat on vaan vähän parempia, rakkaampia ja ihanampia kuin tytöt. Hyvin monella vanhemmissa ikäluokista on aiheesta kokemusta, onneksi enää harvalla sinunikäiselläsi. Onko sulla iäkkäät vanhemmat, matalasti koulutetut vanhemmat, maalla asuitte pienellä konservatiivisella paikkakunnalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko varma huonekalujesi arvosta? 3000e ei montaa laadukasta saati kallista huonekalua saa. Pelkkä sohva tai 4 hengen ruokailukalusto joka ei ole vain lastulevyä tai kalustelevyä voi maksaa suunilleen tuon verran.
Se on semmosta, jotkut vaan suosii poikalapsia. Niin meilläkin, ja etenkin äitini elämän suurin tragedia oli kun tulikin kaksi tyttöä kultapojan sijaan. Vieläkin jaksaa poikaansa itkeä, vaikka me lapsukaiset olemme päälle nelikymppisiä.
Hienoa oli kasvaa kun koko lapsuutta ja nuoruutta varjosti tämä puuttuva kultapoika, jonka perään haikailtiin ja josta puhuttiin.
Sinun olisi silloin pitänyt avata suusi kun näit ettei ole tasapuolista. Itsekin olen jäänyt selvästi vähemmälle, kuin sisarus, ja syynä on se että sisarus osasi heittäytyä avuttomaksi, hankkiutui talousvaikeuksiin, jätti maksamatta velat, maksatti vanhemmilla, siis pyysi, sai vapaasti ajella vanhemman autolla yms. Minä taas olen se vastuullinen ja järkevä, omillani seisova lapsi, joten en ole hankkiutunut vaikeuksiin, joten en myöskään ole saanut niitä apuja....Että syyt voi olla monenlaiset. Viimeistään voi tuoda nämä autolahjat perinnönjaossa, nehän huomioidaan heidän jo saamanaan ennakkoperintönä ellei sitä ole testamentilla kielletty, voit siten saada hyvitystä näistä asioista, mutta pitää osata vaatia, mutta toisaalta en laskisi sen varaan. Todisteetkin kannattaa ottaa jo aikanaan näistä lahjoista etteivät voi kiistää sitten 50 v päästä.
Vierailija kirjoitti:
Onnko perheesi taloudellinen tilanne pysynyt koko ajan samana vai olisiko työttömyys tai jokin muu asia vaikuttanut siihen kuinka kalliita asioita on lapsille pystytty antamaan?
Ei ole vaikuttanut. Vanhemmat edelleen samoissa työpaikoissa, joissa ovat olleet 30 vuotta. Olen keskimmäinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Simmoista se on, pojat on vaan vähän parempia, rakkaampia ja ihanampia kuin tytöt. Hyvin monella vanhemmissa ikäluokista on aiheesta kokemusta, onneksi enää harvalla sinunikäiselläsi. Onko sulla iäkkäät vanhemmat, matalasti koulutetut vanhemmat, maalla asuitte pienellä konservatiivisella paikkakunnalla?
Pienellä teollisuuspaikkakunnalla asuttiin jaa duunarivanhemmat. En tiedä kuinka tahallista tämä eriarvoinen kohtelu on. Jotenkin tuntuu, että he ovat pikkulapsesta asti päättäneet että olen vaatimattomampi lapsi enkä tarvitse/tai ansaitse sitä mitä veljet. Luulen että he ajattelevat että pojille auto on tärkeämpi, mikä on täysin epäloogista koska samaan aikaan ne autot ostettiin sillä verukkeella että pääsee kulkemaan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Oletko varma huonekalujesi arvosta? 3000e ei montaa laadukasta saati kallista huonekalua saa. Pelkkä sohva tai 4 hengen ruokailukalusto joka ei ole vain lastulevyä tai kalustelevyä voi maksaa suunilleen tuon verran.
No huonekaluilla tarkoitan 1kpl ruokapöytä +tuolit ja hiukan yöpöytää isompi lipasto joka oli yksiössä yöpöytänä. Toinen asia on onko siinä järkeä kun ei ollut ruokaan erityisemmin rahaa. Astiankuivauskaappiin mahtui pari vanhaa lautasta ja lasia. Tuo hankinta olisi kannattanut tehdä ehkä 10 vuotta myöhemmin. Keittiö oli 1m*1m nurkkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimolla ihan sama. Veli sai vanhemmilta asunnon kun muutti kaupunkiin. Veli tarvitsi uuden auton ja sen myös sai.
Vaimo ei ole saanut ikinä vanhemmiltaan mitään.
Asioissa on aina kääntöpuoli. Meillä on nyt oma asunto ja taloudellinen tilanteemme vakaa. Ei erityisen hyvä mutta tulemme toimeen. Vaimon veli myynyt auton ja asunnon. Alkoholisoitunut ja muitakin päihteitä käyttävä työtön rikollinen joka on välillä linnassa ja välillä jossain sillan alla.
Johtuneeko siitä kun sai kaiken ilmaiseksi?
Oliko autot virallisesti veljien nimissä vai olivatko he haltijoita? Haltija ei välttämättä omista autoa. Auton omistajalla voi olla autosta velkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun olisi silloin pitänyt avata suusi kun näit ettei ole tasapuolista. Itsekin olen jäänyt selvästi vähemmälle, kuin sisarus, ja syynä on se että sisarus osasi heittäytyä avuttomaksi, hankkiutui talousvaikeuksiin, jätti maksamatta velat, maksatti vanhemmilla, siis pyysi, sai vapaasti ajella vanhemman autolla yms. Minä taas olen se vastuullinen ja järkevä, omillani seisova lapsi, joten en ole hankkiutunut vaikeuksiin, joten en myöskään ole saanut niitä apuja....Että syyt voi olla monenlaiset. Viimeistään voi tuoda nämä autolahjat perinnönjaossa, nehän huomioidaan heidän jo saamanaan ennakkoperintönä ellei sitä ole testamentilla kielletty, voit siten saada hyvitystä näistä asioista, mutta pitää osata vaatia, mutta toisaalta en laskisi sen varaan. Todisteetkin kannattaa ottaa jo aikanaan näistä lahjoista etteivät voi kiistää sitten 50 v päästä.
No .. sitten parin kymmenen vuoden päästä tai milloin ikinä vääjäämättä tulevaisuudessa on perinnönjako edessä. Tuo 20000€ suosiolahja on aika kiusallista ottaa esille. Se on iso summa silloinkin mutta ei ehkä sellainen että kehtaisin silloisessa elämäntilanteessani ottaa esille kun en kehtaa nytkään. Oletan ja toivon, että olen silloin omistusasuja ja järjestänyt myös omalle lapselle raha-asioita ja autan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simmoista se on, pojat on vaan vähän parempia, rakkaampia ja ihanampia kuin tytöt. Hyvin monella vanhemmissa ikäluokista on aiheesta kokemusta, onneksi enää harvalla sinunikäiselläsi. Onko sulla iäkkäät vanhemmat, matalasti koulutetut vanhemmat, maalla asuitte pienellä konservatiivisella paikkakunnalla?
Pienellä teollisuuspaikkakunnalla asuttiin jaa duunarivanhemmat. En tiedä kuinka tahallista tämä eriarvoinen kohtelu on. Jotenkin tuntuu, että he ovat pikkulapsesta asti päättäneet että olen vaatimattomampi lapsi enkä tarvitse/tai ansaitse sitä mitä veljet. Luulen että he ajattelevat että pojille auto on tärkeämpi, mikä on täysin epäloogista koska samaan aikaan ne autot ostettiin sillä verukkeella että pääsee kulkemaan töihin.
Ei näillä vanhemmilla taida olla ihan kamalasti itsereflektiota, eivät muuten toimisi noin epätasa-arvoisesti. Eiköhän se ole sellainen lapsuudessa sisäistetty malli joka on otettu annettuna ja mielletty että maailma on sellainen. Ja ihan pohjimmainen perusta tässä on se, että aikoinaan pojat ovat jääneet jatkamaan taloa, sukua ja nimeä. Tyttäret sen sijaan ovat menneet naimisiin ja jatkaneet miehensä sukua, taloa ja nimeä. Ikivanha sanonta on että tytärten kouluttaminen on kuin kantaisi pas*aa naapurin pelloille.
Tuskin vanhemmillasi on mitään henkilökohtaista sinua vastaan. Sinulla on vaan se sukupuolesi mukanaantuoma vamma, ei ole kyse luonteestasi tai omista ominaisuuksistasi.
Vierailija kirjoitti:
Oliko autot virallisesti veljien nimissä vai olivatko he haltijoita? Haltija ei välttämättä omista autoa. Auton omistajalla voi olla autosta velkaakin.
Autot oli molemmat hankittu velattomina. Niillä he ovat nyt 10 vuotta ajelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka on sanonut, että elämässä menee nallekarkit tasan? Sinulla ei taida olla edes ajokorttia? Jos olisit ajanut sen, olisitko saanut auton?
Elämää ei voi muutenkaan laskea muiden varaan. Asioista nauttii paljon enemmän kun on ne itse omalla työllään ansainnut.
Jos lukioikäinen, persaukinen lapseni olisi kesken lukion päättänyt muuttaa kotoaan, niin olisiko minut pitänyt se jotenkin taloudellisesti mahdollistaa?
En tosin ole varma onko autot siirretty veljien nimiin, luulisin, mutta joka tapauksessa ilmainen auton hallinta 10 vuotta on aika iso etu. Isoja remontteja niissä ei ole ollut ja jos onkin niin luultavasti vanhemmat ovat nekin maksaneet.
Minä olen ainut lapsi, tyttö. Isäni jaksoi jatkuvasti valittaa, mitenkä surullista on, että olen tyttö, enkä poika. Minä en saanut kotoa koskaan mitään. Sain kyllä mennä aina kylään ja ruokaa, mutta en edes teinistä asti lahjaksi saamiani lakanoita saanut ottaa koskaan mukaani. Kun käyn äidilläni kylässä, (isä kuoli,) saan kyllä nukkua niissä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka on sanonut, että elämässä menee nallekarkit tasan? Sinulla ei taida olla edes ajokorttia? Jos olisit ajanut sen, olisitko saanut auton?
Elämää ei voi muutenkaan laskea muiden varaan. Asioista nauttii paljon enemmän kun on ne itse omalla työllään ansainnut.
Jos lukioikäinen, persaukinen lapseni olisi kesken lukion päättänyt muuttaa kotoaan, niin olisiko minut pitänyt se jotenkin taloudellisesti mahdollistaa?
Jännä ilmiö, että juuri näissä perheissä tyttäret aikuistuvat ja muuttavat kotoa todella varhain. Pojat sen sijaan tapaavat asua kotona pitkään ja ovat sidoksissa vanhempiinsa kaiken ikäänsä.
Äitini kasvoi tällaisessa perheessä. Tyttäret lähtivät toiselle puolelle Suomea 15- ja 18-vuotiaina. Nuorempi veljistä asui kotona kunnes valmistui yliopistosta. Pojille ostettiin sielläkin omat autot, tytöille ei. Osa lapsenlapsista on mummin ja ukin pitkälle kasvattamia, näiden muualle nuorena muuttaneiden tyttärien lapset tunnettiin koulukuvista jotka joka vuosi isovanhemmille lähetettiin.
Oliko sinulla tuohon aikaan ajokorttia? Jos ajokorttia ei ollut on ymmärrettävää että auton sijaan hankittiin muuta tarpeellista. Pikkuiseen yksiöön ei montaa huonekalua olisi mahtunut. Luulen, että tarkoitus oli hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulla tuohon aikaan ajokorttia? Jos ajokorttia ei ollut on ymmärrettävää että auton sijaan hankittiin muuta tarpeellista. Pikkuiseen yksiöön ei montaa huonekalua olisi mahtunut. Luulen, että tarkoitus oli hyvä.
Jos ajokortti maksettiin vain pojille vaan ei tytölle, niin sittenhän asia oli tosi ok. 😆
Onnko perheesi taloudellinen tilanne pysynyt koko ajan samana vai olisiko työttömyys tai jokin muu asia vaikuttanut siihen kuinka kalliita asioita on lapsille pystytty antamaan?