Silloin kun olit lapsi, mitä ruokia isäsi kokkasi perheelle?

Meillä ei isä ruokaa laittanut. Kahvit saattoi keittää. Olin pieni lapsi kun isä kuoli, saatan muistaa väärin.

Isä teki esimerkiksi tosi hyviä liha- ja kalaruokia. Meillä syötiin paljon riistaa ja järvikalaa, kun olin pieni. Isäni oli iäkkäämpi, hän teki ruokaa niin kuin vanhalla kansalla oli tapana pitkään hauduttamalla, mikä teki ruuasta tosi maukasta. Mutta kyllä isältä onnistui tavalliset makaronilaatikot ja makkarakastikkeet ynnä muu myös, eli ihan perus kotiruoka. Isä tykkäsi laittaa ruokaa enemmän kuin äiti.

Ei juuri tehnyt ruokaa, mutta äiti oli kotona ja hoiti huushollin. Isä toi rahaa ruokaan tekemällä pitkää päivää töissä. En pidä sitä vieläkään minään pahana asiana.

Isä teki itselleen ja minulle lättyjä. Ja yöllä tehtiin salaa kakkutaikinaa ja syötiin se. Äidille ei koskaan tehnyt ruokaa, hänen mielestään naisten homma on siivota ja laittaa ruokaa, miehet voi tehdä herkkuja jos haluavat.

Savusti kalaa. Muuta ruokaa ei tehnyt.

Keitti perunoita ja paistoi lihaa.

Mun isä oli kerran keittiössä noin viisi minuuttia ja tuli kysymään syönkö itsetehtyä kalakeittoa, ihmettelin miten nopeasti se valmistui ja kävin kurkkaamassa kattilaan ja siellä oli kokonainen perkaamaton kala sekä kokonaisia kuorimattomia perunoita ja porkkanoita. Voitte varmaan arvata mitä vastasin. 

Perunamuusin teki ja kesällä paistoi lätyt ulkona. Kuori aina perunat ennen keittämistä.

Kalaa eti muodoissaan, riistaruokia

Isä ei ole tehnyt koskaan mitään ruokaa tai hoitanut viisihenkisen perheen ruokaostoksia. Äiti oli vuorotyössä ja vastasi ruuanlaitosta ja kotitöistä. Isä ei ollut työssä, eli aikaa olisi ollut, mutta kiinnostusta oli vain siihen, että hänelle kannetaan valmis ruokalautanen tai valmiit voileivät eteen. Äiti keitti kahvinkin valmiiksi termospulloon työvuoroon lähtiessään.

Maitopottuja joskus

En muista kuin ehkä jotain helppoja uunipellillä tehtäviä juttuja. Isä oli aina äitiä myöhempään töissä, joten harvemmin oli sellainen järjestely että isä laittaa ruokaa.

Savusti kalaa, grillasi makkaraa ja paistoi muurinpohjalättyjä mökillä. Kaiken muun ruoanlaiton hoiti äiti, ja meidän lasten tultua teini-ikään myös me itse. 

N48

Isä kokkasi perheelle mm. keitettyjä perunoita ja ruskeaa kastiketta, esim. jauhelihakastiketta ja makkarakastiketta sekä kananmunakastiketta. Lisäksi kaalikeittoa, kesäkeittoa, makkarakeittoa, "makaronivelliä", mannapuuroa, puolukkapuuroa ja kaurapuuroa. Isä oli meidän perheessä myös täytekakkumestari, joka teki pitkään perheen syntymäpäiväkakut. Leipoi myös esim. mustikkapiirakkaa.

Kaurapuuroa. Ehkä joskus munakasta. En muista että olisi muuta tehnyt. Tämä 80-luvulla.

Ei isä ruokaa tehnyt, se oli naisten hommia.

Keitettyjä pottuja ja kastikkeita, keittoja, lämpimiä leipiä viikonloppuisin. Isä teki ainakin paremmat keitot mun mielestä.kuin äiti, äiti laittoi keittoihin jotain "heiniä" sekaan, heiniksi olin kutsunut niitä. Lisäsi kuivattuja vihanneksia/juureksia pussillisen, kai ne sitten "heinäytyi" keitossa. Isä laittoi isoja lohkoja. Äiti tykkäsi tehdä paljon kaaliruokia ja muutakin kuin perunaa, isä taas rakasti perunaa (kuten minäkin) ja teki perunaruokia. 

Olen voinut vastata tähän ketjuun joskus aikasemminkin, jotenkin semmoinen tuntu. Jos olen, ei voi mitään. 

N53

Muistan tuoksun kun iskä paistoi sipulia ja metsäsieniä, silloin en itse vielä sieniä syönyt. Keitti rapuja. Savusti lahnoja. 

Paistetut perunat hän paistoi oikein antaumuksella. Kehitti ruuan jonka nimesi riisipöperöksi. Keitettyä riisiä , paistettua jauhelihaa ketsupin kera. Myöhemmin opetteli tekemään burgundin pataa. Kaikki oli oikein hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Osaako 50-luvulla syntyneet miehet kokata?

Kyllä minun isäni ainakin osaa. Miksi kukaan perustaisi perhettä sellaisen kanssa, jolta puuttuu perustaitoja?

70 luvulla kaikki, kokkaaminen kuuluu naisille.

Vai niin. Minun molemmat vanhemmat kävi tehtaassa töissä ja tekivät myös  kotihommia, ruuanlaitosta siivoukseen yms.

Äiti kyllä on sanonut että olivat aikaansa edellä, mutta tuskinpa ainoita olivat.