Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työtehtävä sisältää pienen määrän asiakkaille soittamista. Voiko sanoa pomolle, että ahdistuneisuuden takia en voi soittaa asiakkaille?
30.05.2024 |
Tiimissä on nimittäin myös tehtäviä, joissa ei ole asiakaskontaktointia. Voiko tuollaista sanoa? Tulee ihan sellainen puristava tunne rintaan, ääni värisee, en pysty keskittymään asiasisältöön kun jännittää niin paljon, jne. Eli vaikuttaa hyvinvointiini tuo.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko töiden tai tuohon ahdistukseen liittyen ollut töistä poissa? Saikulla? Jos näin on, niin mielestäni voit hyvin kysyä pomolta voisitko skipata puhelut. Varsinkin jos muuten suoriudut töissä hyvin. Kyllä hyvä työpaikka tukee töihinpaluuta.
Kuka sitten hoitaa ne ap:n työt, jotka se jättää tekemättä, kun sitä nyt ei vaan huvita?
No huvittamisesta tuossa onkin kyse, huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikissa töissä joutuu tekemään asioita, joista ei pidä. Aika kasvaa aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Niihin puheluihin tottuu viikossa. Ja kaikki kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella, ei sitä kannata vältellä vaikkei se kivaa olekaan.
Olin sanomassa tätä. Totut kyllä. Elämässä pitää tehdä asioita joista ei tykkää, ne on vaan tehtävä. Soittaminen ei todellakaan ole pahimmasta päästä. Suosittelen että menet tässä pikkujutussa tulta päin, se on sinulle oikeasti hyväksi. En minäkään pidä työssäni vaikka esiintymisistä, mutta teen ne silti koska ne on tehtävä. Joka kerta on helpompaa. Pystyt kyllå.
Te aikuiseksi kasvamaan toivojat ja muut ei niin kannustavat tyypit olette kenties niitä joiden mielestä masentuneenkin pitää vaan lähteä ulos lenkille, että piristyy. Kaikkihan on vain omaa valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiseksi kasvamaan toivojat ja muut ei niin kannustavat tyypit olette kenties niitä joiden mielestä masentuneenkin pitää vaan lähteä ulos lenkille, että piristyy. Kaikkihan on vain omaa valintaa.
Kuule, elämässä joutuu tekemään asioita jotka ei ole kivoja. Lapsi sairastuu, itse sairastut, vanhemmat sairastuu ja kuolee. Joudut hoitamaan asioita siihen liittyen. Etkö halua? Mikä on vaihtoehtosi? Ryömit johonkin itkemään kun et halua? Kuka silloin hoitaa hommat? Kuka hoitaa hommat jos kaikki tekisivät niin? Aikuisuus on juuri sitä että kaikki ei ole kivaa ja mieluisaa, itse asiassa joskus mikään ei ole. Silti asiat on tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiseksi kasvamaan toivojat ja muut ei niin kannustavat tyypit olette kenties niitä joiden mielestä masentuneenkin pitää vaan lähteä ulos lenkille, että piristyy. Kaikkihan on vain omaa valintaa.
Kuule, elämässä joutuu tekemään asioita jotka ei ole kivoja. Lapsi sairastuu, itse sairastut, vanhemmat sairastuu ja kuolee. Joudut hoitamaan asioita siihen liittyen. Etkö halua? Mikä on vaihtoehtosi? Ryömit johonkin itkemään kun et halua? Kuka silloin hoitaa hommat? Kuka hoitaa hommat jos kaikki tekisivät niin? Aikuisuus on juuri sitä että kaikki ei ole kivaa ja mieluisaa, itse asiassa joskus mikään ei ole. Silti asiat on tehtävä.
Mieleltään terveelle ihmiselle tämä on kovin yksipuolinen ajatustapa. Joskus ei vaan kykene. Vaikka haluaisi. Luuletko, että se joka haluaisi, ei vaan viitsi sen sijaan, ettei pysty. Sinun mielestä varmaan on oikea ratkaisu lopettaa elämänsä, jos ei ole täysin yhteiskuntakelpoinen ihminen. Koska jos et kykene, niin lopeta. Kokonaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettko ollenkaan sitä, että AP on tehnyt tätä työtä useita vuosia eikä ole tottunut soittamisiin. Miksi vänkäätte, että siihen tottuu.
Jollekulle tiimissä nuo puhelut voisi olla ihan okei, joten aina kannattaa kysyä. Minulla osa työtä oli puhelinmyyntiä, alkuun pystyin siihen, mutta jotenkin pikku hiljaa siitä tuli aina vain pahempaa. Lopulta se oli yksi syistä miksi aloin hakea toista työpaikkaa.
En tiedä miksei useammin voisi keskittyä juuri siihen missä on hyvä. Kaikki voittaisi, jos ihmisillä on erilaisia lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä nyt niin kummallista on??
Sanooko sulle ahdistuneisuushäiriö mitään?
ei, mutta kuulostaa työnvälttelyltä ja laiskottelulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te aikuiseksi kasvamaan toivojat ja muut ei niin kannustavat tyypit olette kenties niitä joiden mielestä masentuneenkin pitää vaan lähteä ulos lenkille, että piristyy. Kaikkihan on vain omaa valintaa.
niinhän ne on
Kyllä minustakin kannattaisi kysyä josko tiimissä on joku joka tykkää soitella puhelut, etenkin jos se asiakkaalta saatava tieto ei ole suoraan ohjeita juuri aloittajan työhön.
Muuten sitten terapiat ja rauhoittava lääkitys voi auttaa, mutta ei niitä lääkkeitäkään varmaan joka päivä kannattaisi ottaa. Itse olen ottanut propanololia esiintymisjännitykseen ja huomasin kyllä että siitä on vaikea luennon jälkeen lähteä lenkille kun pulssi ei nouse normaalisti.
Mulla on itsellä puhevika ja kiusaamisen takia menen lukkoon jos joku alkaa kysyä miten joku asia lausutaan (asun siis ulkomailla ja puhun englantia). En tiedä onko sinulla samanlaista taustaa mutta on hirveää miten jotkut väheksyy näitä ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä pitää tehdä asioita joista ei tykkää, ne on vaan tehtävä. Soittaminen ei todellakaan ole pahimmasta päästä. Suosittelen että menet tässä pikkujutussa tulta päin, se on sinulle oikeasti hyväksi.
Siis sinulle ei ole mutta aloittajalle on. Todella rumaa väheksyä toisten ongelmia noin.
Siis voihan Jeesus tätäkin uniikkia lumihiutaletta!
Mitään ei kestetä. Mitään ei osata. Mitään ei tehdä. Mitään ei saa edellyttää. Ei koulussa, ei töissä.
Kun ahistaa. No voi voi kuulkaa kun se ahdistus nyt vaan kuuluu elämään! Se on ihan normaali tunne! Sitä on kaikilla!
Tunteita saa olla. Ne ei kestä kauaa eikä ne ole faktoja. Daa? Capisce?
Muuta ei tartte enää osata kuin valittaa ja uhriutua. Muuta ei tartte tehdä kuin pyöriä sen oman napansa ympärillä.
Oikeasti, tämä tämmöinen on ihan kestämätöntä. Tekö muka otatte vastuun tästä maasta? Ei hyvänen aika.
Ei huippuhyvää elämää edes kestetä, kun ainoa vastamäki ois muutama lyhyt puhelu! Puhelu!
Kun niitä oikeita vastoinkäymisiäkin tulee. No, sammutelkaapa sitten valot tästäkin maasta ja kulttuurista.
Enkä edes ole buumeri.
Ahdistusta hoidetaan altistamalla ahdistusta aiheuttavalle asialle. Ahdistavan asian välttely pahentaa ahdistusta pitkässä juoksussa.
Selviät kyllä. Pyydä alkuun lääkäriltä beetasalpaajaa 40 mg. Sitä voi ottaa kolmekin kertaa päivässä. Auttaa estämään adrenaliinin aiheuttamat fyysiset tuntemukset.
Sitten vain puhut asiat. Täysin se ja sama loppujen lopuksi, miltä kuulostat kunhan saat asiat hoidettua. Minulle kommentoidaan aina katkeilevasta äänestäni, vaikka miten yritän hymyillä ja rentouttaa itseni, joten olen lakannut yrittämästä. Jos ääneni on kireä puhuessani niin sitten on, ei ole oikeastaan minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Siis voihan Jeesus tätäkin uniikkia lumihiutaletta!
Mitään ei kestetä. Mitään ei osata. Mitään ei tehdä. Mitään ei saa edellyttää. Ei koulussa, ei töissä.
Kun ahistaa. No voi voi kuulkaa kun se ahdistus nyt vaan kuuluu elämään! Se on ihan normaali tunne! Sitä on kaikilla!
Tunteita saa olla. Ne ei kestä kauaa eikä ne ole faktoja. Daa? Capisce?
Muuta ei tartte enää osata kuin valittaa ja uhriutua. Muuta ei tartte tehdä kuin pyöriä sen oman napansa ympärillä.
Oikeasti, tämä tämmöinen on ihan kestämätöntä. Tekö muka otatte vastuun tästä maasta? Ei hyvänen aika.
Ei huippuhyvää elämää edes kestetä, kun ainoa vastamäki ois muutama lyhyt puhelu! Puhelu!
Kun niitä oikeita vastoinkäymisiäkin tulee. No, sammutelkaapa sitten valot tästäkin maasta ja kulttuurista.
Enkä edes ole buumeri.
Juuri tällaisten ihmisten takia nämä asiat on vaikeita. Kuulostat ihan samalta kuin kiusaajani.
Kyllä, aloittajalle olisi varmasti voimaannuttava kokemus käsitellä asiaa ja päästä pelosta irti. Teidän vähättely ja laiskaksi kutsuminen ei tosin auta asiaa yhtään. Toivottavasti aloittajan työyhteisössä on empaattisempaa porukkaa, koska toisten tuki ja se että edes uskaltaa puhua asiasta saattaisi auttaa paljonkin.
Minulle puhkesi aika iso puheongelma siitä, että tein vastenmielistä puhetyötä vuosia jatkuvasti ylistressaantuneena. Olin työn loputtua sellaisessa kunnossa, että tärisin ja lähes itkin, kun nostin luurin käteeni. Tein silti työt, koska no, tunnollinen luonne ei anna periksi.
Puheongelmani on kestänyt 10 vuotta, ja nyt opetan hermostoani pysymään rauhoittuneena vahvalla beetasalpaajalääkityksellä. Että eipä kannattaisi aina laukoa totuutena, että tulta päin meneminen auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Kuka sitten hoitaa ne ap:n työt, jotka se jättää tekemättä, kun sitä nyt ei vaan huvita?