Työtehtävä sisältää pienen määrän asiakkaille soittamista. Voiko sanoa pomolle, että ahdistuneisuuden takia en voi soittaa asiakkaille?

Tilanne on siis se, että päivän aikana tulisi ehkä 1-3 puhelua asiakkaille, jotka kestävät ehkä vartin per puhelu (kaikki eivät tosin vastaa puhelimeen). Muutoin työ on itsenäistä kirjoittamista. Silti tuo tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä.

ap

Niihin puheluihin tottuu viikossa. Ja kaikki kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella, ei sitä kannata vältellä vaikkei se kivaa olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Niihin puheluihin tottuu viikossa. Ja kaikki kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella, ei sitä kannata vältellä vaikkei se kivaa olekaan.

Olen tehnyt tuota työtä useamman vuoden. En ole tottunut. Silti jännittää, aina. Sydän hakkaa rinnassa, ahdistaa, rintaa puristaa, aivosumua, jne. Olen nyt ollut vuoden pois työpaikalta, ja nyt on pian edessä paluu tuohon samaan tehtävään.

ap

Tsemppiä AP. Minullakin oli aiemmin armoton puhelinkammo, mutta pääsin siitä eroon kun pääsin töihin, jossa joutui pakostakin soittelemaan ties minne. Tuohon siis tottuu melko nopeasti!

Mikä siinä nyt niin kummallista on??

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä nyt niin kummallista on??

Sanooko sulle ahdistuneisuushäiriö mitään?

Voi pyhä Sylvi.

Voit toki kysyä pomolta, että voisiko tuon työtehtävän korvata joillain toisella tehtävällä. Mutta lopun viimeeksi joudut tekemään sen, mitä pomo haluaa. Tai etsiä uuden työpaikan.

No voit tietenkin sanoa. Kukaan täällä ei voi tietää, mitä pomo siihen vastaa.

Fiksuinta olisi tietysti ollut sanoa asiasta jo silloin, kun vasta neuvottelit työstä työnantajan kanssa, ja jättää tekemättä sellainen työsopimus, jossa sinulla on tehtäviä, joita et voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä nyt niin kummallista on??

Sanooko sulle ahdistuneisuushäiriö mitään?

Höpöhöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niihin puheluihin tottuu viikossa. Ja kaikki kehittyminen tapahtuu epämukavuusalueella, ei sitä kannata vältellä vaikkei se kivaa olekaan.

Olen tehnyt tuota työtä useamman vuoden. En ole tottunut. Silti jännittää, aina. Sydän hakkaa rinnassa, ahdistaa, rintaa puristaa, aivosumua, jne. Olen nyt ollut vuoden pois työpaikalta, ja nyt on pian edessä paluu tuohon samaan tehtävään.

ap

Kognitiivinrn käyttäytymisterapia auttaa. Itsekin voi tehdä hengitysharjoituksia ja rentoutusharjoituksia. Tuollainen ongelma on kyllä aivan hoidettavissa. 

Minulla on ollut tuota ihan samaa. Miten voi keskustella järkevästi, kun jännittää niin paljon, ettei kunnolla sisäistä mitä toinen sanoo. Usein vastapuolikin puhuu sekavasti, on huono kuuluvuus jne. Voin lohduttaa, että vanhemmiten on kyllä helpottanut, enkä välitä enää niin paljon, jos ollenkaan. Olen siis jo työurani loppupäässä. Propral on hyvä apu tuohon ollut.

Mikä hel vet ti sinua vaivaa? Kasva aikuiseksi.

Et voi.

Voit sanoa mutta et saa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on siis se, että päivän aikana tulisi ehkä 1-3 puhelua asiakkaille, jotka kestävät ehkä vartin per puhelu (kaikki eivät tosin vastaa puhelimeen). Muutoin työ on itsenäistä kirjoittamista. Silti tuo tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä.

ap

Tämä on kyllä todella pieni määrä päivässä. Jos työ on muuten mielekästä, niin ehkä parasta olisi vain yrittää siedättää itsensä soittamiseen. Tai kuten joku jo sanoikin, etsiä muuta työtä, joka ei sisällä asiakaskontaktointia.

Totta kai sopii. Sopiihan sinulle, että palkastasi napataan neljäsosa pois? Työtehtäväsi muuttuu olennaisesti ja varmasti ymmärrät, että vähemmänvaativassa tehtävässä saa pienemoää palkkaa.

Mikä siinä puhelumessa niin kovaa ahdistaa?

Työterveyshuolto voi myös auttaa tuon ahdistuksen kanssa. Työterveyspsykologin kanssa voi jutella ja lääkkeitäkin on olemassa, jotka vähentävät ahdistuksen tunnetta

Voit halutessasi ainakin pyytää työterveysneuvottelua.