Jatkuva omien oikeuksien puolustaminen
Oletteko huomanneet, että aikuisikä on pelkkää omien oikeuksien puolustamista ja puolien pitämistä?
Ihmisten itsekkyys on jatkuvasti läsnä arjessa ja itselle tulee kusipää-olo kun joutuu selittämään jollekin, miksi ei suostu johonkin asiaan tai miksi joku ei voi käyttäytyä jollakin tavalla itseä tai muita kohtaan.
Olen ollut koko ikäni liian kiltti ja siksi tämä asia ehkä korostuu minun elämässäni. Yritän pyrkiä rakentamaan tiettyä kovuutta, vaikka toki pyrin säilyttämään myös herkkyyteni ja ystävällisyyteni.
Kommentit (15)
Olenko ainut?
Olisi kiva saada vinkkejä kuinka olla välittämättä siitä, loukkaantuuko joku jos joutuu konfliktiin asettaessa omat rajat.
En varmana mene töihin! Olen vapaaherra! Minulla on oikeus!
Ihmisten narsistisuus ja rajattomuus ovat lisääntyneet. Uskallan väittää, että vielä 40-70-luvulla kasvatettuja estää jonkinlaiset kohteliaisuussäännöt enimmäkseen, vaikka olisivat itsekkäitä ja muita hyväksikäyttäviä.
Olen omaksunut viilipyttymäisen otteen, totean vain rauhallisesti, ettei käy, en halua tehdä palvelusta, en ehdi, en voi. Oikeasti järkevien ihmisten parissa tämä on hyvä ominaisuus, omien rajojen asettaminen ja se, että sanoo suoraan, jos ei käy. Mihinkään juupas-eipäs keskusteluun ei kannata lähteä.
Yksi kaveruus päättyi just, koska asetin rajat. En ollutkaan enää kiva vaan tosia vaikea ihminen, kun en suostunut manipuloitavaksi.
Sitten kun olet vielä vähän vanhempi niin ymmärrät pysyä erossa ihmisistä joille joudut jotain puolustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun olet vielä vähän vanhempi niin ymmärrät pysyä erossa ihmisistä joille joudut jotain puolustelemaan.
Ja pahimmassa tapauksessa huomaa ettei ketään jää jäljelle :D Yksin olet.
5; Olen 33 v. ja pyrin toki pysymään vapaa-ajalla erossa ihmisistä, joiden kanssa joutuu olemaan jatkuvasti puolustuskannalla. Valitettavasti tällaisia ihmisiä ei aina pysty välttelemään jos kyse on esimerkiksi työyhteisöstä tai vaikkapa vuokranantajasta.
Parasta olisi kun kiltit ja hyvät ihmiset löytäisivät toisensa. Itsekkäät ja ikävät ihmiset saisivat jatkaa toimintaansa mutta ihan vaan toisiaan kohtaan.
Kyllä se enimmäkseen on niitä velvollisuuksia aikuisella ihmisellä. Ei sitä ikuisesti voi muilta olla vaatimassa.
9; Mihin viittaat? Nyt ei puhuta velvollisuuksista, vaan siitä, kuinka ihmiset eivät ymmärrä omaa käytöstään.
Pahoitteluni, en onnistu lainaamaan tekstiä, se ei ole uudistuksen jälkeen toiminut.
Suhtaudun perusteettomiin vaatimuksiin rauhallisen peräänantamattomasti.
Jotkut on vaan sinnikkäitä silti.
Toissapäivänä kävin kyläkaupassa, kun tulin sieltä jotkut jonnet tuli pummiin tupakkaa. Sanoi ettei nyt taida oikein irrota (en polta). Heti alkoi saanko kattoon sun taskut? Ihan oikeesti kyllä sää nyt voit yhen heittää marmatus marmatus.
Lähin käveleen kotia kohti. yks näis julleista käveli puolet matkasta perässä ja ynnytti yyh yyh.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun perusteettomiin vaatimuksiin rauhallisen peräänantamattomasti.
Jotkut on vaan sinnikkäitä silti.
Toissapäivänä kävin kyläkaupassa, kun tulin sieltä jotkut jonnet tuli pummiin tupakkaa. Sanoi ettei nyt taida oikein irrota (en polta). Heti alkoi saanko kattoon sun taskut? Ihan oikeesti kyllä sää nyt voit yhen heittää marmatus marmatus.
Lähin käveleen kotia kohti. yks näis julleista käveli puolet matkasta perässä ja ynnytti yyh yyh.
Sitten on vielä rajattomat sukulaiset. Yks tätä yrittää änkeä juoppopoikaansa mun kämppääni loisimaan. Jos sanon vaan ettei käy niin kohta on ao porukka kotivella pimputtelemassa ovikella blim blom
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten narsistisuus ja rajattomuus ovat lisääntyneet. Uskallan väittää, että vielä 40-70-luvulla kasvatettuja estää jonkinlaiset kohteliaisuussäännöt enimmäkseen, vaikka olisivat itsekkäitä ja muita hyväksikäyttäviä.
Olen omaksunut viilipyttymäisen otteen, totean vain rauhallisesti, ettei käy, en halua tehdä palvelusta, en ehdi, en voi. Oikeasti järkevien ihmisten parissa tämä on hyvä ominaisuus, omien rajojen asettaminen ja se, että sanoo suoraan, jos ei käy. Mihinkään juupas-eipäs keskusteluun ei kannata lähteä.
Yksi kaveruus päättyi just, koska asetin rajat. En ollutkaan enää kiva vaan tosia vaikea ihminen, kun en suostunut manipuloitavaksi.
Kokemukseni mukaan juuri ne buumerit on pahimpia. Ovat vielä henkisesti siellä peräkylillä vaikka ovat kaupungeissa asuneet koko aikuisikänsä.
Buumerit käyttäytyy kuten nuoren väen wt:t.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten kun olet vielä vähän vanhempi niin ymmärrät pysyä erossa ihmisistä joille joudut jotain puolustelemaan.
Ja pahimmassa tapauksessa huomaa ettei ketään jää jäljelle :D Yksin olet.
Tuskin näinkään. Monella on jo hyviä ystäviä.
Itseäni suojaavat vanhat, pitkät ystävyyssuhteet. Heistä saa mallia siitä, miten arvostava ihminen kohtelee. Jos joku uusi tuttavuus alkaa käyttäytyä erikoisesti tai minulle jää aina hyväksikäytetty olo, vertaan siihen, miten hyvät ystäväni käyttäytyisivät tai kohtaisivat minut.
Jotkut etsiytyy tietoisesti yksinäisen oloisten ihmisten seuraan, luullen, että heitä on helpompi manipuloida.
Tässä on vain pieni moka, erakkomaisella introvertin oloisella voi olla silti hyviä luottoystäviä.
Tämä on se jatkuva tilanne meillä kaikilla, jotka opettelevat ylikiltteydestä pois. Ja jatkuva uupumus, joka seuraa siitä, että tuntee joutuvansa olemaan puolustuskannalla joka hetki.