Paljonko rahaa lahjaksi varakkaan perheen lapselle? (kun itse en ole varakas)
Serkkuni pääsee ripille. Hän ei ole kummilapseni ja nähdään hyvin harvoin. Perheemme on kutsuttu rippijuhliin.
Minkä verran rippilahjaksi kannattaisi antaa? Pohditaan rahaa/lahjakorttia + yhtä ruusua. Ollaan itse alle keskituloinen perhe. Serkkuni perhe on taas hyvin varakas, molemmat vanhemmat ovat todella kovatuloisia. Kyse ei siis ole siitä, että tälle nuorelle rippilahjarahat olisivat joku harvinainen tilaisuus, jolloin nuori saa käyttöönsä enemmänkin omaa käyttörahaa. Nuori on varakas, kun perheen elintaso on leveä. Koen, että meidän kohdallamme lahjaraha on vain pisara meressä eikä nuori "osaa arvostaa" sitä samalla tavalla kuin nuori, jolla ei noin varakasta perhettä ole. Jos tämä nuori olisi läheisempi/pienituloisemmasta perheestä, niin hyvillä mielin voisi antaa lahjaksi vaikka viisikymppiä (meille iso summa).
Tuntuisi kummalta antaa isoa summaa lahjaksi, kun nuoren perhe on varakas ja me ei olla. Halutaan kuitenkin muistaa rippipäivänä, joten ilman lahjaa ei juhliin olla menossa. Mitään emme nuoresta tiedä, joten tavaralahjojen ostaminen tuntuisi turhauttavalta (ei kuitenkaan osattaisi ostaa mitään mieluista/tarpeellista).
Ap
Kommentit (72)
Tuossa tilanteessa antaisin ehkä muuta kuin rahaa. Esim. rippiristi tai jotain tarpeellista aikuistuvalle nuorelle.
ite otin keväällä 1500 e pikavipin joista kolmannes meni sukulaistytölle synttärilahjaksi ja lopulla ostin uuden lämminvesivaraajan. elämä on kallista nykyään ja lahjan arvokin pitää suhteuttaa sen mukaan et mitä sillä kaupasta saisi. jollain 50 e summalla ei nykyään pääse ees sisään citymarketiin
Vierailija kirjoitti:
Tuossa tilanteessa antaisin ehkä muuta kuin rahaa. Esim. rippiristi tai jotain tarpeellista aikuistuvalle nuorelle.
miksi kaukainen sukulainen ostaisi rippiristin? eiköhän sen hanki kummi tai isovanhempi.
0 - ääretön €, oman varallisuuden mukaan tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Raamattu olisi tosi hyvä rippilahja.
Mä tein sukulaistytölle kukkaseppeleen, osittain luonnonkukkia ja yhden kimpun ostin marketista. Oli hienoa kun kiitoskortti tuli tämä seppele päässä:)
Pojalle ostin lahjakortin bensa-asemalle kun tiesin että saa mopon.
Innokkaalle kalastajille olen ostanut kuksan ja puukon mihin kaiverrutin nimet.
Rippikoulun läpäisy ei ole kovin suuri saavutus. Kukkia + kortti on sopiva muistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun näissä keskusteluissa aina ryhdytään vitsailemaan tai ilkkumaan. Oikeasti monille on iso haaste miettiä, minkä verran on vara antaa lahjaksi. Niitä rippijuhlia, lakkiaisia ja muita saattaa olla useammat vuodessa.
Ylipäätään ihmetyttää, miksi sen lahjan pitäisi olla iso? Sekin on minusta paljon parempi, että antaa vaikka rippilapselle sen parikymppiä käteisenä tai lahjakorttina kuin samalla summalla jonkun maljakon/kattilan, josta se rippilapsi ei välitä eikä sille ole moneen vuoteen tarvetta (kun ei kuitenkaan muuta pois kotoa ihan heti).
Tavaralahjasta muistaa aina mistä ja milloin ja jopa keltä sen on saanut. Raha valuu energiajuomiin ja karkkiin ja löytyy vyötäröltä.
Lahjan saaja päättää, mihin lahjarahansa käyttää. Itse sain rahalahjoja vuonna 1983. Suurin osa oli 10 Mk. Enolta saatu 300 Mk oli todella poikkeuksellinen. Olin kiitollinen jokaisesta lahjasta,. Rahat eivät menneet karkkeihin, vaan ostin astioita. Juuri söin aamupalani vuonna 1983 lahjarahoilla ostamaltani lautaselta. Pysyvä muisto. Mielestäni rahalahja oli parempi kuin tavaralahja. Tavaralahjakin voi olla hyvä, mutta vähillä rahoilla ei välttämättä saa hyvää tai mieleistä. Minulla yksi tavaralahja on jäänyt mieleen ja se on edelleen minulla. Se oli kukkamaljakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Jos kyseessä on ripille pääsy, niin uskonnollinen kirjallisuus on ihan hyvä lahja. Kertoohan rippikoulun käynti ennen kaikkea uskonnollisesta vakaumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa, kun näissä keskusteluissa aina ryhdytään vitsailemaan tai ilkkumaan. Oikeasti monille on iso haaste miettiä, minkä verran on vara antaa lahjaksi. Niitä rippijuhlia, lakkiaisia ja muita saattaa olla useammat vuodessa.
Ylipäätään ihmetyttää, miksi sen lahjan pitäisi olla iso? Sekin on minusta paljon parempi, että antaa vaikka rippilapselle sen parikymppiä käteisenä tai lahjakorttina kuin samalla summalla jonkun maljakon/kattilan, josta se rippilapsi ei välitä eikä sille ole moneen vuoteen tarvetta (kun ei kuitenkaan muuta pois kotoa ihan heti).
Toki haaste on iso, kun rahaa ei ole, mutta miksi esim. ap olettaa, että koko suku ei tiedä hänen köyhyyttään? Ei kukaan edes oleta, että toimeentulotuella elävä ja kaikki mahdolliset keinot kotonalepäilyyn käyttänyt serkku toisi euroakaan! Hänet kutsutaan kohteliaisuuden vuoksi, ei siksi, että erityisesti haluttaisiin kuunnella valitusta rahojen loppumisesta ja ihmettelyä, että miten te käytätte näihin juhliin näin hurjasti, kun suvussa on väkeä, jolla ei ole tämmöiseen varaa.
Fiksu köyhä vie kielokimpun ja muiston siitä, miten meillä oli tapana haistella näitä kukkia yhdessä, kun juhlittava oli vasta 4v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Raamattu olisi tosi hyvä rippilahja.
Mitä nuori tekee kahdella Raamatulla, sellaisen saa seurakunnalta.
Ostaisin ikimetsälahjakortin. Ovat kauniita ja raha menee hyvään tarkoitukseen.
Ei lahjan ole mikään pakko olla rahaa. Esim. ruusu ja jonkinlainen "elämänohjeita" sisältävä kirja toimii ja liittyy teemaan, kun nuori pääsee ripille ja elämä on edessä.
Joku helppohoitoinen viherkasvi voisi olla kiva, enkä usko että hyvin tavanomaisilla hopeakorvakoruillakaan metsään menee, jos saajalla vain on korvissa reiät. Johonkin kosmetiikkaliikkeeseen 30e lahjakortti myös, sieltä saa meikkien lisäksi myös ihonhoitotuotteita jne. Tai joku pieni harrastukseen liittyvä esine.
Rahaa en antaisi tuossa tilanteessa, eikä kannata ostaa astioita/lakanoita/pyyheitä ellei ole varma saajan mausta.
Itselläni on tallessa kaksi lahjaksi saamaani riipusta sekä yksi rannekoru, en ole juurikaan käyttänyt niitä, mutta niillä on silti minulle suuri tunnearvo, etenkin kun näiden antajista kaksi on jo kuollutkin.
Tuon ikäiset muuttaa pian pois kotoa ja tarvitsevat sitten kaikenlaista. Ostan mieluummin lahjaksi sen kympin maksavan setin juomalaseja, kuin annan rahana. Rahalahjan pitäisi olla vähintään 20euroa.
Olen saanut nuorena lahjaksi mm. mopin ja kattilan. Kysyttiin lahjatoiveita, niin kerroin mitä tarvitsen. Käyttötavaralahjat on mielestäni käteviä, kun pakko ne on kuitenkin hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei rikkaan perheen nuorilla välttämättä ole omaa käyttörahaa kovin paljon.
Teen töitä nuorten parissa. Jokunen vuosi sitten työskentelin Espoossa. Tuolla alueella oli nuoria, joilla oli aivan poskettoman paljon käyttörahaa - enemmän kuin minulla työssäkäyvänä ihmisenä. Nämä samaiset nuoret matkustelivat perheensä kanssa ulkomailla monta kertaa vuodessa, oli hulppeat kesämökit (kakkoskodit) jne. Kännykät oli uusia ja hienoja jne. Se perheen varakkuus näkyy kyllä nuorenkin elämässä, ei vain vanhempien.
Pakko kommentoida tähän: Naapurini oli muutama vuosikymmen sitten nuoriso-ohjaajana Kauniaisissa. Ei viihtynyt yhtään syystä, että arjen realiteetit olivat kadoksissa paikalliselta nuorisolta.
Mihin ehdottaisitte lahjakortteja 15 v tytölle, josta en tiedä mitään? Asuu Uudellamaalla eli todennäköisesti kävisi joskus shoppailemassa lähimmässä isossa kauppakeskuksessa tai joskus Helsingissä.
Nykyteinit eivät arvosta samalla tavalla jotakin moppeja, kattiloita ja verhoja, mitä teini vaikka 30-40 vuotta sitten saattoi arvostaa. Aiemmalle sukupolvelle oli ihan normaalia, että omille muuttaessa tuli sekalainen kasa kaikenlaista tavaraa, sukulaisten vanhoja huonekaluja ja hyvällä tuurilla noita rippi/yo-lahjaksi saatuja kodintarvikkeita. Nykyteinit ovat paljon tarkempia sisustusmaustaan ja se makukin muuttuu matkan varrella. 15-vuotiaana kivalta näyttänyt sisustustyyli voi olla parikymppisenä kotoa pois muuttavasta jo menneen talven lumia. Sekin kannattaa muistaa, että nykyään aika moni teini asuu kotona vielä ammattikoulusta/lukiosta valmistumisen jälkeen, eikä muuta heti pois kotoa.
Olisiko mitään, jos antaisi vaikka parinkympin lahjakortin johonkin kivaan juttuun, tyyliin jäätelöbaariin/kahvilaan? Nuorelle jäisi muisto, kun on tuollaisessa paikassa käynyt (voi vaikka tarjota kaverillekin samalla).