Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paljonko rahaa lahjaksi varakkaan perheen lapselle? (kun itse en ole varakas)
29.05.2024 |
Serkkuni pääsee ripille. Hän ei ole kummilapseni ja nähdään hyvin harvoin. Perheemme on kutsuttu rippijuhliin.
Minkä verran rippilahjaksi kannattaisi antaa? Pohditaan rahaa/lahjakorttia + yhtä ruusua. Ollaan itse alle keskituloinen perhe. Serkkuni perhe on taas hyvin varakas, molemmat vanhemmat ovat todella kovatuloisia. Kyse ei siis ole siitä, että tälle nuorelle rippilahjarahat olisivat joku harvinainen tilaisuus, jolloin nuori saa käyttöönsä enemmänkin omaa käyttörahaa. Nuori on varakas, kun perheen elintaso on leveä. Koen, että meidän kohdallamme lahjaraha on vain pisara meressä eikä nuori "osaa arvostaa" sitä samalla tavalla kuin nuori, jolla ei noin varakasta perhettä ole. Jos tämä nuori olisi läheisempi/pienituloisemmasta perheestä, niin hyvillä mielin voisi antaa lahjaksi vaikka viisikymppiä (meille iso summa).
Tuntuisi kummalta antaa isoa summaa lahjaksi, kun nuoren perhe on varakas ja me ei olla. Halutaan kuitenkin muistaa rippipäivänä, joten ilman lahjaa ei juhliin olla menossa. Mitään emme nuoresta tiedä, joten tavaralahjojen ostaminen tuntuisi turhauttavalta (ei kuitenkaan osattaisi ostaa mitään mieluista/tarpeellista).
Ap
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Todellakin lahja saa olla uskonnollinen, koko rippille pääsy on merkki siitä että nuori itse tahtoo sitoutua uskoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäisin lahjakortin kukkakauppaan. Tai kirjakauppaan. Niissä ei varakkaat käy. Maalaus olisi myös hyvä, mut ehkä ennemmin ylioppilaalle.
Yksi vaihtoehto tosiaan on, että ette mene paikalle syyn X takia. Itsellä ollut tapana antaa lahjakortti, koskaan en laita seteliä kuoreen, koska se on jollain tavalla junttimaista mun mielestäni. Lahjakortti on aina toiminut ja on sitten hiukan enemmänkin ajatellut sitä lahjan saajaa. Me (mieheni ja minä) ollaan annettu 50e - 150e lahjakortti riippuen siitä, kuinka läheinen lahjan saaja on. Hääparille aina hiukan enemmän kuin yksittäiselle ihmiselle, koska hääparihan on se kaksi ihmistä. Me ollaan annettu lahjakortteja urheiluliikkeisiin, ravintoloihin, leffalippuja, lippu.fi:hin, kylpylään. Joskus ollaan kerätty pienellä porukalla isompi rahasumma ja sitten se annettu lahjakorttina. Sun olisi ehkä hyvä tietää, mistä tuo nuori tykkää. Jos on kova käymään leffassa, antakaa kuoressa muutama leffalippu. Jos tykkää käydä kaverinsa kanssa joskus pizzalla, niin lahjakortti pizzaan ja limuun johonkin hänelle mieleiseen pizzeriaan jne.
Te, ketkä ehdotatte, että pyytää tavaratoiveita nuorelta:
Minä pyysin kerran tällaisen rikkaan perheen vanhemmilta lahjatoivetta 3 v lapselle (lapsi on sukua ja kummilapseni). Ehdottivat noin viidenkympin (euroja siis) hintaista lahjaa, jolla olisi ollut käyttöä n. vuoden ennen kuin lapsi kasvaisi siihen liian isoksi. Olin parikymppinen opiskelija ja viisikymppiä oli mulle iso osa kuukauden ruokabudjetista. En ostanut tuota toivelahjaa. Kysyin samaiselta lahjatoivetta, kun hän oli kasvanut isommaksi. Toiveena oli n. 150 euron paita, jollaista en raaskisi ostaa itsellenikään. Ostamatta jäi, eikä kummilapsi lahjoistani muutenkaan kunnolla kiittänyt, niin lakkasin ostamasta.
Osalla rikkaista nyt vaan on aivan vääristynyt käsitys siitä, mihin peruspalkansaajalla tai köyhällä ihmisellä on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Pist tonni...
Ole hyvä https://www.basteln-gestalten.de/geldgeschenk-karriere
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaisin 30 euron lahjakortin. Sillä saa jo jotakin, mikä on normaalinuoresta mukavaa. Eikä joku Ässän tai Koon lahjakortti ole mikään huono, kun sen voi käyttää monessa eri paikassa.
Minä muistelen hämärästi, että minä sain ehkä aikoinaan rippilahjaksi yhteensä n. 300 euroa. Plus kirjoja ja muita pienempiä tavaroita. Ja rippiristin. Muistavia sukulaisia oli paljon, aika tavallinen summa taisi olla 20-50 euroa. Minusta tuo oli silloin iso summa, sillä ei keskituloisen perheen teinillä tuollaisia rahoja parikymmentä vuotta sitten ollut. Arvostin noita lahjoja (sekä rahaa että tavaroita) tosi paljon jo tuolloin teininä.
Rikkaassa perheessä todennäköistä on se, että rikkaat antavat myös paljon lahjaksi. Eli teini saattaa saada joltakin sukulaistädiltä satasen. Jos niitä muistajia on paljon, niin kertyy sitä rahaakin enemmän. Eikä se siinä kokonaisuudessa tunnu, jos Virtaset antavat 50 euron sijaan 20 euroa. Eli jos se Ville saa yhteensä 550 euron sijaan yhteensä 520 euroa, niin ei se tuossa tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
On se ihmeellistä,miten joidenkin mielissä riplille pääsy ei liity mitenkään uskontoon tai siis nimenomaan Raamattuun. Hohhoijaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Mä sain raamatun rippilahjaksi. Mielestäni hieman liian raskas rippilahjaksi. Miksi helvetissä nuori edes menee ripariin jos ei kestä aihetta?
Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Mutta sun lausahduksen perusteella et ole lukenut yhtäkään kunnolla.
Miksi muuten aina pitää olla niin negatiivinen.
edellinen
Nykyään on todella tyhmää lahjoittaa Raamattu, kun rippikoululaiset saavat sen seurakunnalta. Harva niitä useampaa tarvitsee. Juuri tuossa ihmettelin, mihin laittaisin se samanlaiset tuplakappaleet. Ainoa ero on omistuskirjoituksissa ja omistuskirjoitusten takia niitä ei voi kenellekään muulle lahjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääkö aina viedä rahaa? Käyttäkää mielikuvitusta tai viekää sille kukka ja kortti.
Osta joku kirja. Vaikka nuorille investoinnista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Mä sain raamatun rippilahjaksi. Mielestäni hieman liian raskas rippilahjaksi. Miksi helvetissä nuori edes menee ripariin jos ei kestä aihetta?
Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Mutta sun lausahduksen perusteella et ole lukenut yhtäkään kunnolla.
Miksi muuten aina pitää olla niin negatiivinen.
edellinen
Nykyään on todella tyhmää lahjoittaa Raamattu, kun rippikoululaiset saavat sen seurakunnalta. Harva niitä useampaa tarvitsee. Juuri tuossa ihmettelin, mihin laittaisin se samanlaiset tuplakappaleet. Ainoa ero on omistuskirjoituksissa ja omistuskirjoitusten takia niitä ei voi kenellekään muulle lahjoittaa.
Et sitten ole tietoinen,että Raamatun käännöksiä löytyy myös suomeksi lukuisia erilaisia? King James Raamattu voisi olla avartava uskovaiselle nuorelle, mutta aloituksen ripille päässyt tuskin on teologiksi ryhtymässä, joten ehkä kannattaisi antaa vain jokin yleisesti hengellisyyttä tai ehkä filosofiaa käsittelevä teos-jos siis lahjan saaja on lukemiseen taipuvainen. Todennäköisesti tuonikäinen rikkaan perheen lapsi on kuitenkin pinnallisuudessaan onnellisempi jostain ulkomaanmatka-lahjakortista. Köyhä ei voi materiaalisissa taisteluissa voittaa,ennenkuin rikkaasta tulee köyhän vaivalla hankittua osaamista tarvitseva kerjäläinen.
Vierailija kirjoitti:
Osta joku kirja. Vaikka nuorille investoinnista
eiköhän sijoitusvinkit ja muut tule vanhemmilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmaankin niin, että hyvätuloisen perheen saattaa olla ihan vilpittömästi mahdotonta käsittää, että joidenkin kymppien suuruiset lahjat ovat toisille merkittävä menoerä. Silloin sellaista rahalahjaa ei osaa lainkaan arvostaa, ha se voi tuntua jopa kummalliselta ja epäarvostavalta. Aloittajan asemassa antaisin kukkia ja sydämellisellä, yksilöllisellä tekstillä varustetun kortin.
Ei rikkaan perheen nuorilla välttämättä ole omaa käyttörahaa kovin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei rikkaan perheen nuorilla välttämättä ole omaa käyttörahaa kovin paljon.
Rippijuhlien jälkeen saattaa ollakin. Kuuntelin joskus lasteni kavereiden puheita rippijuhlien jälkeen, lahjasummat olivat monia satoja. Isot suvut näköjään kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku (uskonnollinen?) kirja elämänohjesta.
V...u mitä paskaa nyt taas, kas kun et Raamattua ehdottanut.
Mä sain raamatun rippilahjaksi. Mielestäni hieman liian raskas rippilahjaksi. Miksi helvetissä nuori edes menee ripariin jos ei kestä aihetta?
Maailma on täynnä hyviä kirjoja. Mutta sun lausahduksen perusteella et ole lukenut yhtäkään kunnolla.
Miksi muuten aina pitää olla niin negatiivinen.
edellinen
Nykyään on todella tyhmää lahjoittaa Raamattu, kun rippikoululaiset saavat sen seurakunnalta. Harva niitä useampaa tarvitsee. Juuri tuossa ihmettelin, mihin laittaisin se samanlaiset tuplakappaleet. Ainoa ero on omistuskirjoituksissa ja omistuskirjoitusten
No meidän lapsilla kuitenkin on molemmilla kaksin kappalein täysin samanlaisia (ihan ulkonäöltäänkin) Raamattuja erilaisin omistuskirjoituksin. Onhan niitä eri versioita olemassa, suomenkielisiä aina Agricolasta lähtien.
Raha rippilahjaksi on todella typerä lahja. Palkitsen siitä että olet uskossa?
Rahalahja on aina huonoin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Ei rikkaan perheen nuorilla välttämättä ole omaa käyttörahaa kovin paljon.
Teen töitä nuorten parissa. Jokunen vuosi sitten työskentelin Espoossa. Tuolla alueella oli nuoria, joilla oli aivan poskettoman paljon käyttörahaa - enemmän kuin minulla työssäkäyvänä ihmisenä. Nämä samaiset nuoret matkustelivat perheensä kanssa ulkomailla monta kertaa vuodessa, oli hulppeat kesämökit (kakkoskodit) jne. Kännykät oli uusia ja hienoja jne. Se perheen varakkuus näkyy kyllä nuorenkin elämässä, ei vain vanhempien.
Alue: Aihe vapaa
Kysyisin lapsen lempiasioista ja panostaisin ajatuksella (itse)tehtyyn lahjaan. Raha on helpoin ja vaivattomin lahja mitä hyvätuloiset eivät arvosta samalla tavalla kuin köyhä.
Jos tykkää teestä, tekisin hänelle luonnonyrteistä teetä.
En ole hyvätuloisesta perheestä, mutta sain joskus teininä lahjaksi laadukkaat paksut kylpypyyhkeet, joiden reunoihin on lisätty käsinvirkatut erittäin kauniit pitsikuviot. Pyyhe on edelleen mulla vakkarikäytössä 20 v. jälkeen. Vetelevät viimeisiä, mutta en halua luopua pehmoisista pyyhkeistä.