Mistä voi johtua, että ihminen on todella kriittinen itseään kohtaan mutta ei muita?

Ahdistuneisuushäiriöltä kuulostaa

Voi olla vaativa persoonallisuus. 

Ainakin itselläni lapsuus narsistiäidin kanssa riitti tuohon.

Synnintunto.

Traumatausta, kasvatus (vaativat vanhemmat) , negatiiviset kokemukset ihmisistä (kuten kiusaaminen). Useimmiten pohjalla on perinnöllisiä tekijöitä ja luonteenlaatua, mutta ulkoiset seikat ovat niitä, jotka eskaloivat sinänsä hyviäkin piirteitä patologisen ylikorostuneiksi. 

Aloittaja kuvaili minut aika täydellisesti.

Miellyttämisenhalua ja hylkäämisen pelkoa. Vääristynyt käsitys siitä, mitä ympäristö vaatii, eli laadun käsitteen vääristyminen.

Vierailija kirjoitti:

Traumatausta, kasvatus (vaativat vanhemmat) , negatiiviset kokemukset ihmisistä (kuten kiusaaminen). Useimmiten pohjalla on perinnöllisiä tekijöitä ja luonteenlaatua, mutta ulkoiset seikat ovat niitä, jotka eskaloivat sinänsä hyviäkin piirteitä patologisen ylikorostuneiksi. 

Riittääkö syyksi alkoholisoituneet vanhemmat?

Minun mielestäni vanhemmat ovat/olivat (toinen menehtynyt) todella ihania ja rakastavia mutta eivät olleet vielä aikuistuneet kun saivat lapsia. 

He joivat todella paljon ja pistivät meitä milloin mihinkin hoitoon. Silloin kun ei saanut meitä muualle hoitoon niin joivat kuitenkin, eli lähtivät joko baariin tai sitten joivat kotona. Todella pahoja riitoja oli ja kaikkea muutakin draamaa. Isä oli ihan ok eikä aiheuttanut paheksuntaa vaikka humalassa oli (ei vain ollut läsnä) mutta äiti taasen oli katkera ja epävakaa ja humalassa oikein draamaqueen ja teki huonoja ratkaisuja monen asian suhteen. 

Niin se kai sitten on ollut vähän sellaista että ollaan kai kasvettu sen pullon varjossa vaikka tavallaan kaikki oli oikein hyvin ulkoisesti, että oli puhdasta ja ruokaa ym. Sain aina haluamani lelut ym ja kertoivat rakastavansa. Tuo kännääminen oli vain aika rajua. 

Muuten ei ole huonoa sanottavaa ja äitini nyt vanhempana vieläkin juo paljon mutta on onneksi rauhoittunut, rajoja on pitänyt asettaa ja välillä välitkin olleet huonot mutta onneksi nyt ihan ok. Ap 

Messiaskompleksi.

Mä olen tuollainen. Häpeää ja pelkoa ei ole.

Onneksi minä pääsen aloittamaan terapian. Olisi todella paljon kaikenlaista keskusteltavaa. 

En ole onneksi enää niin uhriajattelija vaan aika sujut asioiden kanssa ja ymmärrän myös esim miksi vanhempani olivat sellaisia kuin olivat mutta itsensä eheytyminen on kyllä paikallaan ja haluaisin oppia ymmärtämään enemmän mistä häpeä kumpuaa. 

Niin olen todella onnellinen, että saan terapiaan mahdollisuuden. Ap 

Masennus, huono itsetunto, mitä näitä nyt on. Ehkä koulukiusattu, jota ei ole koskaan kehuttu mistään.

Mikä teitä muita vaivaa kun elätte ihan ilman itsekritiikkiä?

Häpeäkasvatus. 

Mulla on nyt omia lapsia, ja äitini sättii tyttäriäni samalla tavalla kuin minua lapsena (ja myös nyt vaikka olen jo esivaihdevuotinen nelikymppinen itekki)). Häpeä häpeä. Soo soo, tuhma tuhma, nyt pitää rankaista. Itselle tulee heti samanlainen ahdistus kuin lapsena. 

Traumatausta tai kyvyttömät vanhemmat ovat aika vahvoja ehdokkaita. Ainakin omalla kohdallani ne traumat olisivat vaikuttaneet huomattavasti vähemmän, jos vanhempani olisivat olleet tehtäviensä tasalla.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kuvaili minut aika täydellisesti.

Tai mut, huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä muita vaivaa kun elätte ihan ilman itsekritiikkiä?

Todennäköisesti jonkin asteinen persoonallisuushäiriö. Eivät kykene itsekritiikkiin. Eivät ymmärrä koko asiaa.

Tuntuu että virkailijat ja sossut on laitettu verikoiriksi ihmisiä syyttelemään ja painostamaan. He kyllä osaavat olla muita kohtaan kriittisiä. Ei tule mieleen etiikka, palkka juoksee. He vetoavat että ministeriöstä se sääntö tulee ja laki.

Vierailija kirjoitti:

Häpeäkasvatus. 

Mulla on nyt omia lapsia, ja äitini sättii tyttäriäni samalla tavalla kuin minua lapsena (ja myös nyt vaikka olen jo esivaihdevuotinen nelikymppinen itekki)). Häpeä häpeä. Soo soo, tuhma tuhma, nyt pitää rankaista. Itselle tulee heti samanlainen ahdistus kuin lapsena. 

Toivottavasti onnistut estämään tuon periytymisen lapsiisi. Ehdottaisin rajoittamaan tuon äidin kontaktia lapsiisi. Tarpeen vaatiessa jopa estämään täysin kanssakäymisen. Ainakin kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja, että osaavat pitää puoliaan.

Mulla myös vanhemmat joivat kotona ja muuten oli puhdasta, ruokaa yms. Kuitenkin se vanhempien juominen aiheuttaa turvattomuutta. Siinä kai oppii kompensoimaan turvattomuudentunnetta rääkkäämällä itseään sillä tunnollisuudella.