Mistä voi johtua, että ihminen on todella kriittinen itseään kohtaan mutta ei muita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeäkasvatus. 

Mulla on nyt omia lapsia, ja äitini sättii tyttäriäni samalla tavalla kuin minua lapsena (ja myös nyt vaikka olen jo esivaihdevuotinen nelikymppinen itekki)). Häpeä häpeä. Soo soo, tuhma tuhma, nyt pitää rankaista. Itselle tulee heti samanlainen ahdistus kuin lapsena. 

Toivottavasti onnistut estämään tuon periytymisen lapsiisi. Ehdottaisin rajoittamaan tuon äidin kontaktia lapsiisi. Tarpeen vaatiessa jopa estämään täysin kanssakäymisen. Ainakin kunnes lapset ovat tarpeeksi vanhoja, että osaavat pitää puoliaan.

Kovasti yritän estää. Tarkkailen omaa käytöstäni ja kasvatustapojani sekä reaktioitani äitini toimintaan. Asumme onneksi eri puolilla Suomea ja näemme todella harvoin. Keskustelen myös lasteni kanssa erilaisista ja vanhentuneista kasvatustavoista ja yritän opettaa pitämään puolensa (ja toisaalta olla olemaan huomioimatta, kun ei tollasen kanssa toinna alkaa vääntämään kun ei se perille mene...)

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kuvaili minut aika täydellisesti.

Mulla sama. Ihmettelin miten joku voi noin tarkasti kuvailla minua. Ihan hämmästyin.

Miten sä voit tuntea minut? 

Kuunnellut liikaa EK:n juttuja.

Onneksi emme ole yksin, joita näitä tunteita kokee jos moni pystyi samaistumaan. :) 

Varmaan ajatuksemme eivät ole myöskään paikkaansapitäviä ja voimme kehittyä. On vaan välillä turhauttavaa kuinka hanakasti erilaiset uskomukset meissä on kiinni. 

Rauhoittelen sitten itseäni eri keinoin. Yksi tärkeä juttu on se, että mietin, ettei tämä elämä niin vakavaa ole ja jokaisella meistä on omat vajavaisuutemme. Ap 

Itse olen ollut tuollainen eli vaativa persoonallisuus. Lisäksi voit googlettaa välttelevä kiintymyssuhde. 

Perusturvallisuus on lapsena järkkynyt. Kyllä siihen riittää pelkkä alkoholin liikakäyttökin, sillä lapsi näkee sen miten vanhemman käytös muuttuu ja hämmentyy siitä. Omalla kohdallani siihen yhdistyi vielä epävakaa käytös, runsas riitely ja juuri tuo sättiminen eli häpeäkasvatus. Olen juuri tuollainen, kun ap kuvasi ja itsekin jonotan terapiaan pääsyä.

Ihan normaalia.



Ei tarvii olla kuin perfektionisti ja siihen päälle vähän kiirettä ja stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistuneisuushäiriöltä kuulostaa

Ahdistuu itsestään, heikko itsetunto. Aika vaikeita nämä ihmiset koska eivät yleensä viitsi edes yrittää joten siksikin on turha edes marista mutta pakkohan se on.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vaativa persoonallisuus. 

KYLLÄ

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itselläni lapsuus narsistiäidin kanssa riitti tuohon.

Pitäisi suhtautua. On meillä muillakin niitä.

Vierailija kirjoitti:

Synnintunto.

Meillä kaikilla on omatunto joka soimaa meitä ja saa soimatakin rauhassa jos on aihetta. Nämä ihmiset tietävät että eivät tee parastaan tai muutoksia tai tekevät väärin ja siitähän niitä hyviä marina-ajatuksia tulee myöskin mieleen kun tietää kyllä miten asiat oikeasti ovat ja kuuluisi olla. Samaten ihmiset soimaavat itseänsä jos tekevät vääryyttä, valehtelevat sun muuta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut tuollainen eli vaativa persoonallisuus. Lisäksi voit googlettaa välttelevä kiintymyssuhde. 

Helpoimmalla pääsisi kun kertoisitte vain mikä johtuu mistäkin ja millaisia olette oikeasti. Se on olennaista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia.



Ei tarvii olla kuin perfektionisti ja siihen päälle vähän kiirettä ja stressiä.

No mutta voihan sitä joskus edes vähän yrittää ja yrittää vaikka auttaa vielä muitakin. Siitäkin voi saada kuulepas hyvää oloa yllättävänkin paljon. Sitähän voi jopa aktivoitua pysyvästikin, ajattele positiivisesti välillä.

Vierailija kirjoitti:

Miellyttämisenhalua ja hylkäämisen pelkoa. Vääristynyt käsitys siitä, mitä ympäristö vaatii, eli laadun käsitteen vääristyminen.

Jep, älä vain jätä tätä ihmistä. Roikkuu mielellään mukana aina kun itse haluaa. Oletko itsenäinen? Et ole enää yksin itsenäinen.

Vierailija kirjoitti:

Messiaskompleksi.

Ei ihan kulta-ajalta siis? 🤣

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollainen. Häpeää ja pelkoa ei ole.

Miksi ei ole? Eikö ole tarvinnut?

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että virkailijat ja sossut on laitettu verikoiriksi ihmisiä syyttelemään ja painostamaan. He kyllä osaavat olla muita kohtaan kriittisiä. Ei tule mieleen etiikka, palkka juoksee. He vetoavat että ministeriöstä se sääntö tulee ja laki.

Pahoja tunnekylmiä ihmisiä vailla ymmärrystä elämästä ja muiden tunteista. Kaikkea tosissaan pahentaa se että kuvittelevat olevansa jumalia joille ei saa halaistua sanaa  sanoa. Näytän keskisormea niillekin hulluille!

Minulla ainakin se, että vanhemmat suhtautuvat minuun niin että en ole koskaan riittänyt, aina teen väärin enkä osaa mitään ilman heitä. Arvostelevat kehoani olin sitten ali- tai ylipainoinen, väheksyvät tekemisiäni ja maalailevat kauhukuvia mitä tapahtuu jos teen mitään itsenäisesti. Jos olen tehnyt jotain kotitöitä niin saadaan raivarit jostain mikä on jäänyt tekemättä. Jos noudan heitä autolla, niin kilahdetaan että odotan väärässä paikassa. Jos sovin isännöitsijän kanssa mitään niin siitä tulee kuulemma hirveä lasku, olisi pitänyt kääntyä heidän puoleensa.

Ja pitäisi sitten olla vahva itsetunto ja luotto omaan osaamiseen ja tekemiseen että miellyttäisi kanssaeläjiä? Sitäkään en ole osannut hankkia, sorry.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä teitä muita vaivaa kun elätte ihan ilman itsekritiikkiä?

Todennäköisesti jonkin asteinen persoonallisuushäiriö. Eivät kykene itsekritiikkiin. Eivät ymmärrä koko asiaa.

Narsistit eivät pidä minkäänlaisesta itsekritiikistä varsinkaan muualla kuin omassa mielessä. Älä suututa näitä kertomalla rehellisesti jos huomaat heidän toiminnassa virheitä tai puutteita, loukkaantuvat herkästi kaikesta tai pahimmat suuttuvat.