Lue keskustelun säännöt.
Tukisiko äitisi, jos päättäisit yrittää lasta yksin?
27.05.2024 |
Omani varmastikaan ei. En edes uskaltaisi kertoa, jos olisin sellaiseen päätökseen päätynyt.
Kommentit (98)
Kai se käskisi miettimään tarkkaan, mut jos päätyisin lapsen hankkimaan niin kyllä tukisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, koska on sanonut olevansa minusta ylpeä kun olen uskaltanut ja ymmärtänyt olla tekemättä lapsia.
Minä en ole vapaaehtoisesti lapseton.
Vierailija kirjoitti:
En niin paljoa välitä siitä mitä muut ajattelevat. Varsinkin jos toisessa vaakakupissa on lapsettomuus.
Haluaisin samanlaisen asenteen kyllä.
Erinäisten lapsuuden tapahtumien takia olen aina miettinyt valintojani äitini mielipiteen kautta. Mikä siis ihan lähtökohtaisesti on tietysti väärin.
Ei, koska äitini on jo kuollut. Tosin en enää lapsia hanki, nykyiset riittävät enkä puolisoniakaan ole heivaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa vain enää. Äidillä on ikää 73 v, mulla 49 v.
Ei, äitini ei olisi koskaan hyväksynyt tuollaista ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei ole enää elossa, mutta hän tuki kaikessa.
Kyllä, mutta ei enää jaksaisi auttaa lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti tukisi, saattaisi olla asiasta vahvasti eri mieltä ja jupista siitä selkäni takana, mutta tukena olisi silti.
Hei älä päätä elämästäsi muiden mielipiteiden perusteella. Katumus elämän loppupuolella tulee silloin olemaan suunnaton. Jää elämä elämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukisi. on siitä asti kun täytin 18v kysellyt että koskas teen lapsia että hän saa lapsenlapsia. äidin ikäväksi koskaan ei ole lapsetn hankinta juurikaan kiinnostanut joten yhä olen lapseton nelikymppisenä(kumppanin puutekin vaikuttaa, kukaan mies jonka kanssa olen seurustellut ei tuntunut oikealta). varmaan pomppisi riemusta jos ilmoittaisin että yritän lasta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En niin paljoa välitä siitä mitä muut ajattelevat. Varsinkin jos toisessa vaakakupissa on lapsettomuus.
Haluaisin samanlaisen asenteen kyllä.
Erinäisten lapsuuden tapahtumien takia olen aina miettinyt valintojani äitini mielipiteen kautta. Mikä siis ihan lähtökohtaisesti on tietysti väärin.
Ei kai se väärin ole huomioida niitä ajatuksia mutta jos paperille kirjoittaa oman elämän haaveita ja toiveita niin äärimmäisen harvoin siellä lukee tein asiat niin ettei vanhempi voinut moittia minua mistään.
Tavallaan ihan sama tukisiko vai ei. Oma päätökseni, ei äidin.
Näin sateenkaariperheellisenä voin sanoa että suurin osa isovanhemmista lopulta sulaa sen uuden lapsenlapsen edessä. Ei kaikki, mutta suurin osa.
Äitini ei tiennyt asiasta, ennen kuin raskaus oli jo pitkällä. Sitten oli tietysti äärimmäisen hämmästynyt. Innostui pian asiasta ja lapsi oli alusta asti kovin tärkeä ja rakas. Lapsi nyt 11-vuotias.
En niin paljoa välitä siitä mitä muut ajattelevat. Varsinkin jos toisessa vaakakupissa on lapsettomuus.