Ärsyttävää, kun jotkut yrittävät päteä äitiydellään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma kenelle? Lapseton on ongelma yhteiskunnalle.

Lapsellinen on ongelma koko maapallolle.

Yhtä paljon kun säkin.

Kun en ole. Siinäpä se. Saat olla niin kiitollinen minulle, että minun lapsettomuuteni mahdollistaa tilaa sun lisääntymiselle. Olenpa hyvä! 

Oletko miten kiitollinen minulle että lapseni maksavat eläkkeesi? Olepa hyvä!

No kun ei maksa.

Oletko sinä kiitollinen, että minä maksan sinun jälkeläisesi terveyden- ja sairaanhoidon, neuvolan, päivähoidon, hammashoidon, koulutuksen alakoulusta korkeakoulutukseen, lastensuojelun, leikkipuistot, kirjastot, jne, jne, jne, jne, jne perheiden palvelut? Ja saan

Miten niin sinä maksat? Meillä on tässä perheessä kaksi työssäkäyvää aikuista. Tai nyt jo aika paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Ei välttämättä. Meillä on töissä äitejä, joilla on uskomattoman huono kyky organisoida tai sopeutua muutoksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Ei välttämättä. Meillä on töissä äitejä, joilla on uskomattoman huono kyky organisoida tai sopeutua muutoksiin. 

Ja meillä lapsettomia joiden aika menee puhelimessa ma-ti päivittelemässä mitä tuli viikonloppuna tehtyä ja to-pe mitä tehtäis ens viikonloppuna. Keskiviikkona voi sitten vähän kynää siirtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma kenelle? Lapseton on ongelma yhteiskunnalle.

Lapsellinen on ongelma koko maapallolle.

Yhtä paljon kun säkin.

Kun en ole. Siinäpä se. Saat olla niin kiitollinen minulle, että minun lapsettomuuteni mahdollistaa tilaa sun lisääntymiselle. Olenpa hyvä! 

Oletko miten kiitollinen minulle että lapseni maksavat eläkkeesi? Olepa hyvä!

No kun ei maksa.

Oletko sinä kiitollinen, että minä maksan sinun jälkeläisesi terveyden- ja sairaanhoidon, neuvolan, päivähoidon, hammashoidon, koulutuksen alakoulusta korkeakoulutukseen, lastensuojelun, leikkipuistot, kirjastot,

No haloo veroina palveluista, joita en omalle lapselleni tarvitse, kun lasta ei ole. Ja sinulla nämä lapset on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Ei välttämättä. Meillä on töissä äitejä, joilla on uskomattoman huono kyky organisoida tai sopeutua muutoksiin. 

Ja meillä lapsettomia joiden aika menee puhelimessa ma-ti päivittelemässä mitä tuli viikonloppuna tehtyä ja to-pe mitä tehtäis ens viikonloppuna. Keskiviikkona voi sitten vähän kynää siirtää.

Taisit olla itse aika villi baareissa riekkuja, jos luulet, että kaikkien lapsettomien elämä on pelkkää baaria ja kännäilyä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä kiitollinen, että minä maksan sinun jälkeläisesi terveyden- ja sairaanhoidon, neuvolan, päivähoidon, hammashoidon, koulutuksen alakoulusta korkeakou

Oletko tullut ajatelleeksi että on syynsä miksi yhteiskunta haluaa että lisäännytään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Ei välttämättä. Meillä on töissä äitejä, joilla on uskomattoman huono kyky organisoida tai sopeutua muutoksiin. 

Ja meillä lapsettomia joiden aika menee puhelimessa ma-ti päivittelemässä mitä tuli viikonloppuna tehtyä ja to-pe mitä tehtäis ens viikonloppuna. Keskiviikkona voi sitten vähän kynää siirtää.

Nuo taitaa kyllä olla nuoria aikuisia, jotka noin tekee. Ja ovat toki pääsääntöisesti lapsettomia. 

Tässä taas esimerkki äitiyden kautta määrittyvästä toksisuudesta, kun on ennakkoluuloja, että lapsettomat vain bailaa. Ihan tehdään samoja juttuja kuin muutkin, meillä ei vaan (onneksi) ole lapsia saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Taisit olla itse aika v

Silloinhan luulo olisi tiedon väärtti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Ei välttämättä. Meillä on töissä äitejä, joilla on uskomattoman huono kyky organisoida tai sopeutua muutoksiin. 

Ja meillä lapsettomia joiden aika menee puhelimessa ma-ti päivittelemässä mitä tuli viikonloppuna tehtyä ja to-pe mitä tehtäis ens viikonloppuna. Keskiviikkona voi sitten vähän kynää siirtää.

Taisit olla itse aika v

Valitettavan moni äityli jatkaa sitä kännäämistä lasten saannin jälkeenkin. Pahaa tekee katsoa moista menoa. Ja mitkä kustannukset yhteiskunnalle lastensuojelusta, puhumattakaan viattomien lasten kärsimyksestä. Se on väärin. Voi kun äidit tämän ymmärtäisivät 

Haha, huomaan tuon itsestäni. Sain lapsen nelikymppisenä ja ylpeänä hänestä mainitsen. Ei ole kyllä paljon mitään muuta millä leveillä, vaikka eihän tuo nyt mikään saavutus ole tuokaan. Vahinkokin kaiken lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Haha, huomaan tuon itsestäni. Sain lapsen nelikymppisenä ja ylpeänä hänestä mainitsen. Ei ole kyllä paljon mitään muuta millä leveillä, vaikka eihän tuo nyt mikään saavutus ole tuokaan. Vahinkokin kaiken lisäksi.

Tuliko äidinrakkauden määrä yllätyksenä?

Monelle perhe on tärkeä identiteetin kannalta. Ihminen saa tavallaan merkityksen elämälleen, kun on lapsia. Liitytään sukupolvien jatkumoon. Siksi monet hehkuttavat omaa perhe-elämäänsä, kun se muista saattaa tuntua lähinnä yhdentekevältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säälittää mt-taustaisten huoltajien lapset. lisäännytty, jotta näyttäisi yhteiskuntakelpoiselta. etäyhteydet pelkkää lässytystä. kiiltokuvavanhemmuutta, kun lapset huostassa tai sijoitettuna, kun ei kykene hoitamaan kuin jotenkuten oman elonsa. olisi kannattanut ennakoida, miettiä onko itsestä huolehtimaan lapsesta. lemmikkiäkään ei kannattaisi ottaa, mikäli joutuu välillä lataukseen. sijaiskärsijöitä kaikki, myös läheiset. 

Kirjoitat selkeästi asiasta, mistä et tiedä mitään. Mielenterveyden ongelmat eivät tarkoita, että ihminen olisi koko elämänsä ajan sairas. Ihmisellä voi olla esimerkiksi yksi burn out tai masennusjakso ja siitä selvittyään hän ei enää koskaan koe mitään vastaavaa. Aivan samoin kuin muidenkin sairauksien kanssa. Mielenterveyden sairaus ei tarkoita myöskään huostaanottoa sairastuneen lapsille, huonoja kotioloja  tai mitään muutak

Sairaudettomuuden tunne?  Ja mt-ongelmia on lukuisia. Moni kuvittelee että oma ulkoinen olemus ei muka kerro, että ei ihan ole kaik kotona, tasapainossa. Miksi noin jyrkkä suhtautuminen? Tiedät varmasti itsekin, että maassamme moni lapsi voi erittäin huonosti, kaltoinkohtelua, perustarpeita ei kyetä huolehtimaan. Ja raha ei kaikkea ratkaise. 

Olen korkeasti koulutettu ja asiantuntijatyössä, keskiluokkainen. Tekemäni työ äitinä on ollut monin kerroin vaativampi työ kuin varsinainen palkkatyöni. Toki Minulla on äitinä rima melko korkealla. Totta totisesti olen ylpeä lapsistani ja  äitiydestäni. Toki urastanikin, mutta se on kuitenkin vain ihan mielekäs palkkatyö, jolla olen elättänyt itseni ja lapseni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kertoo uudelle ihmiselle olevansa pikkulasten äiti, niin siitä voi nokkelampi jo päätellä monia asioita. Esimerkiksi että tällä naisella on arjessa paljon sisältöä ja saattaa olla väsymystä.

Olisko parempi, että kertoisi yksityiskohtaisemmin esim. "Siivoan joka päivä, vaatehuolto vie paljon aikaa, unen kanssa oli ongelmia 458 päivää putkeen, en pysty lähtemään baariin just tällä sekunnilla vaan järjestelyt vievät vähän aikaa"

Jännä,kun sanot, että paljon sisältöä.Mulle kun tulee tuosta päinvastoin mieleen,että ei hirveästi ole sisältöä.

Eli tuon sanominen tuo ensimmäisenä mieleen,että jaahas,tuolla ei muuta sisältöä ole kuin lapset.

Vierailija kirjoitti:

Monelle perhe on tärkeä identiteetin kannalta. Ihminen saa tavallaan merkityksen elämälleen, kun on lapsia. Liitytään sukupolvien jatkumoon. Siksi monet hehkuttavat omaa perhe-elämäänsä, kun se muista saattaa tuntua lähinnä yhdentekevältä. 

No eikä tämä ole lähinnä hirvittävän surullista? Ei omaa identiteettiä? Mitä ihmettä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

 

Mulla on vähän erilainen kokemus. Työskentelen yksikössä, jossa työpaine on välillä kova ja muutokset nopeita. Meitä on töissä täällä kahdeksan henkilöä, joista kaksi on aiemmin ja yksi nyt parastaikaa sairaslomalla työuupumisen/univaikeuksien vuoksi. Ja kaikki nämä kolme ovat näitä lapsettomia. Neljällä meistä on lapsia, ja tekisi kyllä mieli ajatella,  että lapsiperhe-elämä lisää sekä stressin sietokykyä että resilienssiä, mitkä molemmat suojaavat työuupumukselta.

Niin tai sitten kyse on siitä, että nämä lapsettomat joutuvat jatkuvasti venymään ja paikkailemaan lapsellisten poissaoloja ja tekemättömiä töitä. Jos olet jatkuvasti poissa esim. lapsen sairastelujen takia, eihän siinä työasioita ehdi murehtia itse, eikä tajua että huomaamatta pääsee vähemmällä kuin toiset. Mutta ne joille ne työt kasaantuu, kyllä huomaavat tämän. Ja sijaisiahan ei voida tietotyöhön palkata muutamien päivien poissaolojen takia tietenkään.

Miten tästä ketjusta saa sen käsityksen että lapsettomilla on hirveä tarve puolustella valintojaan, ei taideta niihin sitten kuitenkaan olla tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa aina tää "et tiedä mitään elämästä ennenkuin hankit lapsen!!!"

Tottahan se on. Lapsettomat naiset on itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. 

Vanhemmiksi hakeutuu keskimäärin hyvin kokemattomat ja vähän vajaat ihmiset, kun kerran ei ole mitään hajua mistään ennen lapsia. 

Jep .Itse sain ensimmäisen ja ainoan lapseni yli 40-vuotiaana.Oma lapsuuteni oli sen verran traumatisoiva,etten olisi edes voinut aiemmin kuvitella saavani lasta.Nyt kun olen lapsen myötä ollut enemmän muiden lapsellisten kanssa tekemisissä,on tullut monesti mieleen,että monen muunkinnolisi myös kannattanut ensin kasvaa itse henkisesti aikuisiksi eikä jättää sitä kasvatus tehtävää omille lapsilleen ( kun sanotaan,että "lapsi kasvattaa" - ja osin niin tekee).Mun identiteettini ainakin on suurimmilta osin rakentunut jo ennen lasta ja elämäni rankimmat vuodet olivat syntymästä 30-35- vuotiaaksi.Niihibn verrattuna pikkulapsiaika on ollut helppo ja iloinen jakso aikaisessa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa aina tää "et tiedä mitään elämästä ennenkuin hankit lapsen!!!"

Tottahan se on. Lapsettomat naiset on itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. 

Vanhemmiksi hakeutuu keskimäärin hyvin kokemattomat ja vähän vajaat ihmiset, kun kerran ei ole mitään hajua mistään ennen lapsia. 

Jep .Itse sain ensimmäisen ja ainoan lapseni yli 40-vuotiaana.Oma lapsuuteni oli sen verran traumatisoiva,etten olisi edes voinut aiemmin kuvitella saavani lasta.Nyt kun olen lapsen myötä ollut enemmän muiden lapsellisten kanssa tekemisissä,on tullut monesti mieleen,että monen muunkinnolisi myös kannattanut ensin kasvaa itse henkisesti aikuisiksi eikä jättää sitä kasvatus tehtävää omille lapsilleen ( kun sanotaan,että "lapsi kasvatta

*Aaltoja*