Ärsyttävää, kun jotkut yrittävät päteä äitiydellään

Vierailija kirjoitti:

No, annan toisten iloita äitiydestään. Jos kokee olevansa hyvä äiti, niin hyvä se lapselle myös. 

Itse en välttämättä lesoilisi lapsettomille äitiydestä. 

Se miten itse kokee oman äitiytensä tai onko hyvä äiti tai ei, on ihan eri asia kuin se, miten lapsi kokee sen äitiyden. Voi olla, että äiti on omalla mittapuullaan hyvä äiti, mitä se sitten ikinä onkaan, mutta lapsen mielestä ei ole ollut. Ja se mikä merkitsee, on se lapsen kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä "et tiedä elämästä mitään"- juttua. Miksi äidit tietäisivät yhtään enempää elämästä, kuin lapsettomat? On totta, etten tiedä äitiydestä mitään, eikä kiinnosta tietää, mutta onhan elämässä muitakin tietämisen arvoisia asioita. 

Niin ja ne sanat asiat on myös äideillä + vanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Saa leuhkia äitiydellään jos tietää että on hyvä äiti, minua se ei haittaa. Olen itsekin.

Ei saa leuhkia äitiydellä, kuten ei muillakaan asioilla. Leuhkiminen on ruma tapa. Hyvä voi olla ja tiedostaa sen, mutta se riittää, muille leveily ei ole sopivaa, eikä tuo mukanaan mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten myötä se kä

 

Totta, että lapset kasvattavat myös vanhempiaan ja niin sen kuuluu mennäkin. Ketä ne ovatkaan ne kärttyisät vanhukset...

Kärttyisät vanhukset ovat yleensä vanhuksia, joilla on kipuja ja sairauksia ja vaikea olla sen vuoksi.

On hölmöä. Jotain samaa miehilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on kalliita niin rahallisesti kuin henkisesti ja ajallisesti.

Mies kattoo hetken meininkiä ja lähtee baariin hakeen räväkkää kissaa.

Pubiruusua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten myötä se kä

 

Totta, että lapset kasvattavat myös vanhempiaan ja niin sen kuuluu mennäkin. Ketä ne ovatkaan ne kärttyisät vanhukset...

Kärttyisät vanhukset ovat yleensä vanhuksia, joilla on kipuja ja sairauksia ja vaikea olla sen vuoksi.

 

Hauskaa että kipukohtaukset tulee pariskunnille yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa, täällä on yksi naimisissa oleva nainen joka "ei tiedä elämänsä yhtään mitään." (Lue: ei ole lapsia). Ja ikää on kohta 50. Ei, enhän minä voi edelleenkään tietää elämästä yhtään mitään.

Just joo. Melkoinen logiikka joillakin. 

Onhan sulla iso aukko siinä tiedossa. Ei siitä pääse mihinkään.

Juu, omat biologiset lapset ovat niin ihmeellinen ja maaginen asia, että eihän sitä millään voi ymmärtää. Ei vaikka itsekin olisi ihminen, saman lajin edustaja. Täysin tyhjiössähän sitä elää tämän asian suhteen ja iso aukko jää. 

Vanhemmuutta glorifioidaan ja mystifioidaan aivan turhaan. Siinä ei ole mitään käsittämätöntä, ei edes se rakkaus. Samaa rakkautta se lapsi tuntee vanhempaa kohtaan ja lapsia ollaan oltu kaikki.

Paitsi tietty jos lapsi rakastaa vanhempaansa vähemmän kuin vanhempi tätä lasta. Niin silloin se toki on eri asia. Sitten toki on moni asia vinossa muutoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä "et tiedä elämästä mitään"- juttua. Miksi äidit tietäisivät yhtään enempää elämästä, kuin lapsettomat? On totta, etten tiedä äitiydestä mitään, eikä kiinnosta tietää, mutta onhan elämässä muitakin tietämisen arvoisia asioita. 

Kyllä minä lapsettomana tiedän hyvinkin paljon äitiydestä, ei se ole mitään salatiedettä. Samalla ei minuakaan kiinnosta tippaakaan kokea itse äitiyttä. Koettakaa äitylit kestää se. 

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä "et tiedä elämästä mitään"- juttua. Miksi äidit tietäisivät yhtään enempää elämästä, kuin lapsettomat? 

No mietipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä "et tiedä elämästä mitään"- juttua. Miksi äidit tietäisivät yhtään enempää elämästä, kuin lapsettomat? On totta, etten tiedä äitiydestä mitään, eikä kiinnosta tietää, mutta onhan elämässä muitakin tietämisen arvoisia asioita. 

Kyllä minä lapsettomana tiedän hyvinkin paljon äitiydestä, ei se ole mitään salatiedettä. Samalla ei minuakaan kiinnosta tippaakaan kokea itse äitiyttä. Koettakaa äitylit kestää se. 

Asioiden katseleminen vierestä ei tee kokemusasiantuntijaa.

Huhhuh en kyllä kadu aborttia enkä kohdunpoistoa sekuntiakaan 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, annan toisten iloita äitiydestään. Jos kokee olevansa hyvä äiti, niin hyvä se lapselle myös. 

Itse en välttämättä lesoilisi lapsettomille äitiydestä. 

Se miten itse kokee oman äitiytensä tai onko hyvä äiti tai ei, on ihan eri asia kuin se, miten lapsi kokee sen äitiyden. Voi olla, että äiti on omalla mittapuullaan hyvä äiti, mitä se sitten ikinä onkaan, mutta lapsen mielestä ei ole ollut. Ja se mikä merkitsee, on se lapsen kokemusta.

Lapsen "kokemus" ei poista hyvää äitiyttä. Lapsi ei osaa aina arvostaa hyvää äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Juu, omat biologiset lapset ovat niin ihmeellinen ja maaginen asia, että eihän sitä millään voi ymmärtää. 

No on ne 😍🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, omat biologiset lapset ovat niin ihmeellinen ja maaginen asia, että eihän sitä millään voi ymmärtää. 

No on ne 😍🥰

Pelkkiä taakkoja ne on

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh en kyllä kadu aborttia enkä kohdunpoistoa sekuntiakaan 🙂

Ei mekään.Kaikkia geenejä ei kannata levittää. Totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en ymmärrä tätä "et tiedä elämästä mitään"- juttua. Miksi äidit tietäisivät yhtään enempää elämästä, kuin lapsettomat? On totta, etten tiedä äitiydestä mitään, eikä kiinnosta tietää, mutta onhan elämässä muitakin tietämisen arvoisia asioita. 

Niin ja ne sanat asiat on myös äideillä + vanhemmuus.

Täysin totta, täytyy vain muistaa arvostus puolin ja toisin. Olen saanut itse lapsettomalta siskoltani tukea, hyviä ajatuksia, neuvoja ja vinkkejä vaikean lapsen kanssa selviytymiseen. Hänellä on elämänkokemusta, tosin myös parisuhteesta jossa kumppanilla oli lapsia.

Koskaan en ole kuullut yhdeltäkään äidiltä mistään sellaisesta asiasta, josta en jo lapsettomana tietäisi. Elämän merkitykset, rakkaudet, pyyteettömät teot, epäitsekkyys, jne, jne asiat jotka virheellisesti liitetään vain äitiyteen, ovat hyvinkin tuttuja.

Sen sijaan moni äiti ei ymmärrä esim sitä psyykkistä kehityskaarta, kun elämä itsessään on merkityksellistä, kun ei ulkoista elämän merkitystä muille, vaan ottaa itse vastuun.

Sitä en tarkalleen tiedä, että miltä tuntuu kun paikat repeää synnytyksessä ja mielellään jätän tietämättä/kokematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat usein samassakin perheessä erilaisia joten muistathan keskittyä jokaiseen lapseen erikseen ja tutustua kunnolla siihen minkälainen persoona lapsi oikeasti on. Kun ymmärrät lastasi, olet valmiimpi toimimaan hänen kanssaan myös erilaisissa haasteellisissa tilanteissa. Muistathan että kuten lapsella, myös aikuisella on oikeus omiin tunteisiin. Olet rakas ja tärkeä ihminen, muista arvostaa aina itseäsikin elämässäsi!

Mitä.mä just luin? Myötähäpeä.

Siis miksi? Tämä viestihän on täyttä totuutta, rehellisyyttä vai mikä tässä sinua hävettää? Minua ei kyllä hävetä.

En ole tuo, jolta kysyit. Mutta oma vastaukseni olisi se, että tuo ei nyt liittynyt aloitukseen mitenkään. Eikä tuosta käynyt mitenkään ilmi kenelle

Ei se liittynytkään suoraan aloitukseen kuten ei moni muukaan kommentti. Täysin turha tämä sinun mielesi osoittaminen kuitenkin tässä kohdassa. Saan päteä mitä haluan päteä ja tämä nyt enemmänkin oli positiivista ja tarkoitus oli lähinnä auttaa ja tukea muitakin. Siitä ei nyt tarvitsisi niin suivaantua. Kiitos vastauksestasi kuitenkin aiheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, annan toisten iloita äitiydestään. Jos kokee olevansa hyvä äiti, niin hyvä se lapselle myös. 

Itse en välttämättä lesoilisi lapsettomille äitiydestä. 

Se miten itse kokee oman äitiytensä tai onko hyvä äiti tai ei, on ihan eri asia kuin se, miten lapsi kokee sen äitiyden. Voi olla, että äiti on omalla mittapuullaan hyvä äiti, mitä se sitten ikinä onkaan, mutta lapsen mielestä ei ole ollut. Ja se mikä merkitsee, on se lapsen kokemusta.

Tuokin on totta. Itse tulen alkoholistiperheestä, jossa oli kuusi tenavaa. Lapsuus oli melkoinen matka, eikä hyvässä mielessä. Mieheni kanssa perustimme erilaisen perheen. Olemme rauhallisia ja raittiita. Meillä oli aikaa muksuillemme ja minä ajattelin, että perheemme on paratiisi lapsillemme. Tytär sanoi kyllä äidiksi tultuaan, että minulta hän kysyy jos neuvoja kaipaa, ei muilta. Se oli minusta hieno tunnustus äitiydelleni.

Asiassa on kuitenkin iso mutta. Vaikka minusta elimme idyllissä ja ajattelin, että lapsillani on kaikki, mitä he voivat toivoa, lasteni kokemus asiasta on toinen.  Lapsemme kokivat, että heillä oli hyvä ja onnellinen lapsuus, mutta ei mikään ihmeellinen paratiisi, kuten minun vinkkelistäni oli. Kun lapseni säästyivät minun lapsuudenkokemuksiltani, he eivät myöskään mitenkään nähneet asioita siten kuin minä. Heille tutut ja turvalliset asiat olivat itsestäänselvyyksiä, minulle paljon enemmän.