Ärsyttävää, kun jotkut yrittävät päteä äitiydellään

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

Mulla on vähän erilainen kokemus. Työskentelen yksikössä, jossa työpaine on välillä kova ja muutokset nopeita. Meitä on töissä täällä kahdeksan henkilöä, joista kaksi on aiemmin ja yksi nyt parastaikaa sairaslomalla työuupumisen/univaikeuksien vuoksi. Ja kaikki nämä kolme ovat näitä lapsettomia. Neljällä meistä on lapsia, ja tekisi kyllä mieli ajatella,  että lapsiperhe-elämä lisää sekä stressin sietokykyä että resilienssiä, mitkä molemmat suojaavat työuupumukselta.

Kuka noin sanoo? En ole varmaan ikinä erikseen mainostanut olevani äiti. Jos joku kysyy, vastaan, että minulla on kaksi lasta. En koskaan puhu itsestäni kahden lapsen äitinä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

Meidän työpaikassa on ylimpänä esimiehenä viiden lapsen äiti. Ei ole ainakaan hänen työpanokseensa lapset vaikuttaneet. 

Aika surkeaa jos ei pidä omaa elämäänsä arvokkaana ennenkuin lisääntyy ( et tiedä elämästä mitään ennenkuin sinulla on lapsia ). Tai jos pitää omaa elämäntapaansa ainoana oikeana. Kyllä kuulkaa elämä voi olla hyvinkin rikasta lapsettomilla ja vastaavasti köyhää perheellisillä enkä nyt tarkoita taloudellista tilannetta. Elämä on just semmoista kuin miksikä sen itse teet, ei sinun elämääsi voi arvostaa lasten, puolison tai kenenkään muun ihmisen kautta

No mulla on vaan yksi lapsi, enempää ei saatu vaikka toive siitä kyllä oli. En pidä lapsen saamista mitenkään ihmeellisenä, en usko että pitäisin siinäkään tapauksessa että niitä olisi tullut enemmän. Normaalia elämän kiertokulkua. Tietenkin oma lapseni on minulle maailman tärkein ja rakkain, ja jaksan ihailla häntä. Mutta en mitenkään oleta että muut tuntisivat minun lastani kohtaan samoin. Mua ärsyttääkin ne äidit, jotka kuvittelevat, että juuri heidän lapsensa jaksaa kiinnostaa koko maailmaa. No ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta jotka nauttivat paremmista orgasmeista ja äidinrakkaudesta.

Ne lapset vai?! 😂

Jos lisääntyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

Taidat sekoittaa säälin kateuteen.

En. Kyllä on säälistä kyse. Toki muotoilen sen ulospäin myötätuntona, mutta todellinen tunne on sääli.

Spermaviemärit ovat kateellisia lapsettomille ja vapaille naisille 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Vanhemmat hyviä organisoimaan? No yhtä kaaosta näyttää kyllä elämänsä oleva, aina joku asia hukassa/unohtunut/raivo repeää. Lapsellisilla paljon poissaoloja, huonoja keskittymään työasioihin, lyhyt pinna, väsyneitä, jne, jne.

Tämän takia LAKI suojelee teitä, että ei tarvitse kertoa lapsista ja työnantaja ei saa kysyä niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Vanhemmat hyviä organisoimaan? No yhtä kaaosta näyttää kyllä elämänsä oleva, aina joku asia hukassa/unohtunut/raivo repeää. Lapsellisilla paljon poissaoloja, huonoja keskittymään työasioihin, lyhyt pinna, väsyneitä, jne, jne.

Tämän takia LAKI suojelee teitä, että ei tarvitse kertoa lapsista ja työnantaja ei saa kysyä niistä.

Lasten myötä se kärsivällisyys nimenomaan kasvaa, ja kun pitää olla monessa paikassa yhtäaikaa niin se kyllä on organisoinnin huippua. Mutta selkeästi puhut asiasta josta et tiedä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua naurattaa aina tää "et tiedä mitään elämästä ennenkuin hankit lapsen!!!"

Tottahan se on. Lapsettomat naiset on itsekkäitä oman edun tavoittelijoita. 

Näin sanoo katkerat vanhemmat. Ei ole mitään itsekästä jättää porsimatta.

Sun asenne näkyy sun sanavalinnoista. Elämän tarkoitus on lisääntyminen, ilman sitä ei ole elämääkään. Ottaa varmaan päähän, kun ei tajua tosiasioita, vaikka ne joku kertoo.

No aika kapea merkitys olisi elämällä, jos sen tarkoitus olisi lisääntyä. Sun lasten elämällä ei ole tarkoitusta, jos eivät lisäänny? Sun lasten elämällä on tarkoitus vasta sitten jos lisääntyvät? Turhakkeita ovat?

Siten se päteminen vasta alkaakin kun tulee lastenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Vanhemmat hyviä organisoimaan? No yhtä kaaosta näyttää kyllä elämänsä oleva, aina joku asia hukassa/unohtunut/raivo repeää. Lapsellisilla paljon poissaoloja, huonoja keskittymään työasioihin, lyhyt pinna, väsyneitä, jne, jne.

Tämän takia LAKI suojelee teitä, että ei tarvitse kertoa lapsista ja työnantaja ei saa kysyä niistä.

Lasten myötä se kärsivällisyys nimenomaan kasvaa, ja kun pitää olla

Höpö höpö. Sitä kuormaa on enemmän ja pinna tiukalla. Ovat hyvin haastavia työyhteisöille. Marmattajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

Taidat sekoittaa säälin kateuteen.

En. Kyllä on säälistä kyse. Toki muotoilen sen ulospäin myötätuntona, mutta todellinen tunne on sääli.

Hauskaa, että säälimme toisiamme sitä näyttämättä. Joskus tosiin tunteeseen voi sekoittua vahingonilo, riippuen pidänkö sinusta ihmisenä vai en. T:4:n äiti

Ei kai se mitään pätemistä jos kertoo tosiasian???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerron työhaastatteluissa olevani kolmen lapsen äiti. Ei pätemistä, mutta jos tämä tieto haitaksi ei kyseinen työnantaja ole soveltuva

Jos tuon kerrot työhaastattelussa, on se omiin muroihin kusemista.

Miksi? Kertoo hyvästä organisointikyvystä.

Vanhemmat hyviä organisoimaan? No yhtä kaaosta näyttää kyllä elämänsä oleva, aina joku asia hukassa/unohtunut/raivo repeää. Lapsellisilla paljon poissaoloja, huonoja keskittymään työasioihin, lyhyt pinna, väsyneitä, jne, jne.

Tämän takia LAKI suojelee teitä, että ei tarvitse kertoa lapsista ja työnantaja ei saa kysyä niistä.

Lasten myötä se kärsivällisyys nimenomaan kasvaa, ja kun pitää olla

Jotkut tarvitsevat lapsia kasvattamaan itsensä aikuisiksi, toki usein tässä epäonnistuvat. Toiset ottavat itse vastuun itsestä ja omasta aikuisuudestaan. Heikot tarvitsevat ulkopuolisia eli lapsia kasvattamaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

 

Mulla on vähän erilainen kokemus. Työskentelen yksikössä, jossa työpaine on välillä kova ja muutokset nopeita. Meitä on töissä täällä kahdeksan henkilöä, joista kaksi on aiemmin ja yksi nyt parastaikaa sairaslomalla työuupumisen/univaikeuksien vuoksi. Ja kaikki nämä kolme ovat näitä lapsettomia. Neljällä meistä on lapsia, ja tekisi kyllä mieli ajatella,  että lapsiperhe-elämä lisää sekä stressin sietokykyä että resilienssiä, mitkä molemmat suojaavat työuupumukselta.

Älkää viitsikö naiset lähteä jankkaamaan, mikä on paras tapa elää ja kenen pitää ketäkin sääliä, kadehtia, arvostaa tai arvostella. Onneksi voimme nykyisin päättää itse, että emme synnytä lapsia, jos emme niitä halua. Sitä ei ikävä kyllä kukaan voi luvata, että saamme lapsia, jos niitä toivomme, mutta siihenkin on sentään jotain apuja tarvittaessa saatavilla. Itse olen äiti ja arvostan kyllä äitiyttä. Uuden ihmisen kasvattaminen on melkoinen vastuu. Lähipiirissäni on kuitenkin myös veloja ja tahatonta lapsettomuutta. Ei tulisi mieleenkään arvostella kenenkään valintoja tai vähätellä kenenkään elämänkokemuksia. Toivon, ettei kukaan tee niin myöskään minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten myötä se kä

MOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kuulen, että joku on kolmen lapsen äiti, niin kyllähän siinä ekana sääli nousee pintaan. Jos on työkaveri, niin heti alkaa raksuttaa, että ainakaan hänen työpanoksensa varaan ei kannata yhteistä tekemistä laskea. 

Taidat sekoittaa säälin kateuteen.

En. Kyllä on säälistä kyse. Toki muotoilen sen ulospäin myötätuntona, mutta todellinen tunne on sääli.

Hauskaa, että säälimme toisiamme sitä näyttämättä. Joskus tosiin tunteeseen voi sekoittua vahingonilo, riippuen pidänkö sinusta ihmisenä vai en. T:4:n äiti

Itse en koe vahingoniloa sinun lapsitaakasta, vain sääliä. Sinä voit tietenkin kokea vahingoniloa siitä, että minulla menee hyvin, mutta siinä nyt ei ole mitään logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Lasten myötä se kä

Totta, että lapset kasvattavat myös vanhempiaan ja niin sen kuuluu mennäkin. Ketä ne ovatkaan ne kärttyisät vanhukset...