Miten maltat edetä hitaasti suhteessa, jos toisella vielä eroprosessi kesken?

jos ero prosessi on vielä kesken!

aikanaan seurustelin miehen kanssa, jonka kanssa aloimme seurustella lähes heti hänen eronsa jälkeen. Olimme yhdessä puoli vuotta ja nyt jälkeenpäin ajatellen hän seurusteli kanssani varmaankin vain saadakseen muuta ajateltavaa kuin exänsä. En kuitenkaan muistele aikaa pahalla, meillä oli kivaa, mutta suhde kuivui kasaan ja mies palasi yhteen exänsä kanssa, ja heillä nyt kaksi lasta ja onnellisesti naimisissa. Kuten minäkin tahollani ja odotamme esikoista syntyväksi.

Mutta hitaasti hitaasti..

Anna miehen surra vanha suhde pois ensin. Se on parempi tulevaisuuttanne ajatellen.

Olemme seurustelleet noin vuoden verran. Näemme kyllä usein ja suhde on ok. Olen tavannut lapsiakin ja monet asiat kunnossa.



Kuitenkaan en voi väittää, etteikö häiritsisi se, että ero kummittelee meidän kahden välissä vieläkin. Ymmärrän sen järjellä, mutta tunteena se silti loukkaa.



Olemme yrittäneet jutella asioista, ulkopuolisenkin avun kanssa, mutta prosessi on niin hidas, että se liki junnaa paikoillaan.

kauempaa näkee paremmin lähelle, ja jos etäisyyden jälkeen tuntuu siltä että vielä kannattaisi yrittää, niin sitten yhteen. mieskin saisi omaa aikaa ja rauhassa käydeä eronsa läpi. Jos suhde sinä aikana kuivuu kasaan, ei se olisi kestänyt muutenkaan.

Tilanne on ikävä, mutta itse en varmaan pystyisi vetämään jarruja päälle. Sinänsä olisi hyvä, jos mies saisi aikaa vähän pähkäillä sopeutua, mutta kyllä se voi suoraankin onnistua. Itse tapasin mieheni niin, että olimme molemmat naimisissa. Kaksi kuukautta pidettiin omia kämppiä, kun molemmat muutti pois kotoa ja sekin aika oltiin 100% - työpäivät yhdessä. Yhdessä nyt 10 vuotta ja kumpikaan ei vieläkään kadu sitä, että oltiin nopeita.



Jotkut sanoo, että ero pitää käsitellä, mutta en sitä allekirjoita. Meillä ainakin suhteet oli niin kuivia ja lopussa, että helpotushan se oli vaan päästä pois. Oltiin ns. viimeisen ratsumiehen kohdalla, jossa riitelyn ja toisen muuttamisyritykset olivat muuttuneet täydelliseen välinpitämättömyyteen ja kunnioituksen puutteeseen. Sehän on se suhteen viimeinen piste, jossa kaikki on jo ohi ja ei enää tule edes riitoja.

vähän niinkuin jokaviikkoinen " joo-ei-joo-ei-joo-ei" .

Siksi minunkin mielestäni olisi hyvä jonkin tietyn ajan etäisyyden otto. Vaikka edes kuukauden, tai riippuen tietysti siitä, kuinka tiiviisti " normaali tilassa" olette tekemisissä.

Näemme yleensä noin 3-5 kertaa viikossa ja olemme joka päivä jollain tavalla tekemisissä.



Elämme kuin vasta tavannut rakastunut pari. Kuitenkin puheissaan mies empii koko ajan. Tai siis joskus mun ei tarvitse kuin kertoa jostain kaveristani, joka on saanut vauvan, niin mies ahdistuu.



Vaikka olen sanonut hänelle, että voimme ihan hyvin seurustella tällä tavalla pari, kolmekin vuotta, ettei ole mikään superkiire etenemiseen, hän tulkitsee kaikki tuollaiset kommentit näin " ja minä haluan vauvan NYT" .



Ja usein mies vajoaa synkkyyteen sen takia, että " sinun kanssa seurustelu vie minut kauemmaksi lapsistani" . Koskaan miehen tapaaminen lastensa kanssa ei ole ollut toteutumatta minun takiani. Koskaan en ole ollut keskustelematta edellisen suhteen ongelmista, kun mies on halunnut. Koskaan en ole suuttunut, jos mies on halunnut puhua lapsistaan tai edellisestä vaimostaan.



Lapset ovat kivoja ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen silloin kun nähdään.