TAMMITENAVAT SYYSKUUN 8-->

TÄSSÄ VOI OLLA JO JOTAIN "VANHENTUNUTTA", MUTTA LAITAN TEKSTIN SILTI KOKONAISUUDESSAAN.



MOI!



Täällä elo entisellään. Paitsi, että hormonikuviot tasaantuneet minipillerien lopettamisen jälkeen..Kiitos myötätuntokommenteista!

Nyt ei ole siis mitään ehkäisyä päällä!!!! Meillä on miehen kanssa ihan mukava seksielämä, joten tämä on pieni probleema. Uutta vauvaa ei meille yritetä. En ole koskaan haaveillut suurperheestä. Luulen, että Tomaksesta tulee isoveli joko vahingossa, tai sitten muutaman vuoden kuluttua. Eilen meillä kävi 7-viikkoinen vauva, joka EI muuten ollut kooltaan Tomasta paljon pienempi. Oli se vain ihanan tuhiseva ja lämmin paketti.

Toisen lapsen voisin toivoa saavani paristakin syystä: a) Tomas saisi sisaren b) mulla olisi äitinä jo kokemusta ja varmuutta ja osaisin varmasti suhtautua moneen asiaan tyynemmin c) se täydentäisi tätä meidän perhettä



Mutta nyt yritän varmistella ettei toista Tomaksen alkua lähtisi tulemaan. Eli ei vauvakuumetta. Ehkä parin vuoden päästä.



Frimmy: myös meillä on tapaturmavaara tuon Tomaksen nousemisen vuoksi. Yrittää myös kavuta joka paikkaan.. Mun siskolla on kaksi eläväistä tyttöä ja olen heidän kauttaan varmasti siedättynyt pieneen kaatuiluun ja pään kolinaan. Se vain kuuluu pienen vauvan elämään. En henkilökohtaisesti suosi niitä pehmokypäriä.. Musta vauvan kuuluu oivaltaa pienen kivunkin kautta mikä homma toimii ja mikä ei. Tosin jos hengenvaaralliseksi homma menee.. tilanne ja asenne voi olla toinen.

Frimmy vielä: mainitsit tuosta korrelaatiosta kakan ja yölevottomuuden välillä. Olen myös kiinnittänyt samaan asiaan huomion meillä. Nykyisin T herää 2-3krt yöllä! Aivan luksusta. Tosin uusi ruoka, hammas tms. rikkoo heti kuvion.

Frimmy vielä: yritä ihmeessä päästä Ohton kanssa harrastuksiin! Voisi helpottaa teidän kitinäpäiviä. Ohto saisi muuta ajateltavaa ja virikkeitä, joita tuntuu selvästi kaipaavan! Suosittelen kyllä.



Miukkis: On se Milla-neiti varmaan aika söpöliini siellä jumpassa.Olethan ostanut jumppapuvun, säärystimet ja jumppatossut..heh.Kuuma tosiaan tulee itsellekin. Mä olen aina myös hiessä. Viimeksi kun tehtii jumppapallolla liikkeitä ja oltiin asetuttu ympyrän muotoon, Tomas lähti konttaamaan muiden luo, istahti paikallleen ja alkoi heiluttamaan kaikille.. Lisäksi oli hyvin kiinnostunut jos jotain imetettiin tms. kesken tunnin.. Kiipesi katsomaan tätä tapahtumaa. Eli sain myös hakea Tomasta omalle paikalleen.



BTW: olen nyt liittynyt sitten painonvartijoihin. Onneksi. Mullla pitää olla joku systeemi, tai muuten huijaan itseäni ja sallin herkkuja päivittäin. Olen mestari keksimään syitä miksi juuri sillä hetkellä olen luvallinen nautiskeleen, shoppailuun tai muuhuh ei-järkevään toimintaan.



Ipu: olen muuten itsekkin tällä hetkellä sosiaalisempi kuin ikinä. Työt on aina imeneet musta aikaisemmin kaikki mehut ja koska oon tehnyt kerrallaan jopa kahta työtä ja pääsääntöisesti ihmisten kanssa (vaikka toimistossa), en oo jaksanut työpäivän jälkeen hirveästi sosialisoida..



Ametisti: Kiitos vielä tuosta kyytitarjouksesta. Voiko sen jättää voimaan, jos mietitään meidän systeemejä ja aikatauluja. Sekin vähän ahdistaa, kun tiedän kuinka huonosti T viihtyy vauvankaukalossa.. Että jos matkat on yhtä huutoa..



T nukkuu päivän ensimmäisiä unia. Toiset on sitten iltapäivällä. Ollaan melkohyvin onnistuttu luomaan rytmitystä.



Olen jostain syystä tosi onnellinen juuri nyt. Nautin syksystä... kynttilöitä, viiniä (siis ihan joskus...)ja tummia iltoja. Tämä tosin menee ohi, kun alkaa se tasainen harmaus, räntä, loska ja märät kengät.



MISSÄ JUSTUS ON? Miten sairastelutilanteet?? Pieni huoli hänestä, kun ei ole kuulunut. Tai sitten olen missannut jotain.



Allulle ja Ipulle myös univelkoihin toipumista. Mä tulen aina kipeäksi univelasta. Tuntuu, että silloin koko maailma kaatuu päälle



Suurin hali!

SISU LÄHTI KONTTAAMAAN!



Siis ei enää sitä mittarimatosysteemiä, vaan vauhdilla nelivedolla eteenpäin. Suloinen.



Kiva kun Magdastakin kuului taas, ihmettelinkin mihin syöveriin olet pudonnut ;) Minäkin nautin syksystä, kynttilöistä ja viinistä..... (jos se mut tappaa, niin sitten tappaa, mutta en usko...)



UUTINEN: Viime yönä Sisu nukkui. Mutta minä en. En saanut aivoja pysäytettyä vaan kävin ylikierroksilla tuonne puoli neljään asti. Sitten nukahdin. Ja Sisu heräsi 5.55. Zombie olo. Mutta mieli ihan ok.



ipu (kytkin nousemassa, lähden esikoisen kanssa kauppa- ja Huimalakierrokselle)

En ole ehtinyt kirjoittelemaan enkä nytkään ehdi...



mutta lueskelin juuri vähän samalla ku harjasin hiuksia suihkun jäljiltä selviksi...



niin pakko kommentoida: Ipu olen tulossa, heti ku ehdin niin etsin sen sun sähköpostiosoitteen vanhoista viesteistä ja kirjoitan..



Ja Magdalena: Minäkin olen aloittamassa painonvartijoissa nyt ensi torstaina! Onkohan sama ryhmä ;) Olen lyhyessä ajassa lihonut todella paljon (viisi vuotta sitten esim. olin melkein alipainoinen, kolme vuotta sitten normaalipainoinen, pari vuotta sitten normaalipainon ylärajoilla ja nyt selvästi ylipainoinen), ja pitää ottaa itseä vihdoinkin niskasta kiinni.. Kun ei liiku entiseen malliin, ei voi entiseen malliin herkutellakaan, tämä on minulla ainakin ollut se ongelma...



Mutta nyt pitää mennä, ah, jotenkin taas niin hektistä tää elämä, koko ajan jotain. Kipeäkin olen, flunssassa...



-sini :)



P.S. Onnea Millalle ja Sisulle uusista liikuntataidoista! Ametistin kansalaisopistojuttu oli hullun hauska! Ja mitä vielä piti kommentoida, en muista...

olen kyllä todella sekaisin.



Olen niin väsynyt....

Justus:vähän jo viime viikolla pelkäsinkin että teidän sairastelut menneet pahaksi. Tuhannesti myös minulta voimia. Olet ollut todella lippu korkealla, vaikka koko ajan on jotakin. Koita vielä jaksaa. Kyllä se helpottaa.



Ipu se vaan saa valvoa.. tsempitykset siihenkin.. En tajua miten jaksat. Ja kyllä on Sisu niin vähäuninen jätkä.



Pajunkukka: käyn painonvartijoissa vain punnituksissa ja luultavasti hki:n keskustassa poikkean, kun liikun siellä päin. En oikein halua tuhlata mun omaa aikaa niihin ryhmiin, vaikka järkeviä ja motivoivia varmasti olisivatkin! Mikä sinua niin kovasti väsyttää?



Ametistille piristävää energiaa! Mullakin noiden hormoonien johdosta päiviä takana, joilloin veto täysin pois. Se on nihkeää.



Hei apua, vedin viikonloppuna vuosisadan kännit... Kun on niin vähän missään, sitä vähän innostuu liikaa.... En edes kehtaa enempää kertoa.. oU my..



VOIMIA KAIKILLE TARVITSEVILLE!



MIukkis: ONNITTELUT UUSISTA JUTUISTA!

Kiitos ametisti! Miehen voisikin ilmoittaa monille noista kursseista :).



Magdalena: ihanaa että nyt on hyvä fiilis! Nauti siitä, onhan sullakin ollut tota stressiä ihan riittävästi.



Eilen oli mukava päivä, käytiin tuosta läheisestä metsästäkin poimimassa kastikkeen verran suppitsuja. Täytyy tänään ne laittaa pottujen kera tarjolle, nam, nam. Tuli hirmuinen himo päästä metsään, kanttarelleja on saatava!



Olisko ne treffit teillä siis nyt maanantaina? Josko liittyisin seuraan, kun ei tuo esikoinen nykyään nuku niitä päikkäreitä kuin hyvin harvoin.



Palataan taas!

Väsyneinä mutta suht onnellisina :).



Molemmilla lapsilla todettiin keuhkokuumeen syyksi pneumokokki. Onneksi en etukäteen tiennyt tuosta kammotuksesta! Eilen illalla nimittäin pikaisesti lukaisin netistä mikä se oikein on. Ulkomailla asuva anoppi kun ihmetteli, että eikö sitä vastaan pitäisi olla rokotus yleisessä rokotusohjelmassa.



Jos teidän vauvoille nousee korkea kuume, eikä mitään syytä löydy, niin pyytäkää kuvauttamaan keuhkot! Lapsilla kun keuhkokuumetta ei pysty muulla todentamaan. Tietysti tulehdusarvot yleensä ovat hieman koholla, mutta ei vielä hälyyttävästi. Kun kuume on menossa ohi, saattaa "sivuäänen" kuulla paljaalla korvallakin - lapsella siis.



Palailen "normaaleihin" asioihin, jahka ollaan kotiuduttu kunnolla.



Ei taideta tulla sinne tapaamiseen. Meillä kun on nyt viikonloppu täys ohjelmaa ja ma:na ei ole esikoisen kerhoa, minkä jälkeen olisi ollut hyvä tulla tapaamiseen. Kerhopaikka kun on huomattavasti lähempänä tapaamispaikkaa kuin meidän nykyinen koti. Ja ipun koti taas on tuota kerhopaikkaa huomattavasti lähempänä kuin pääkaupunkiseudun tapaamiset... No, katotaan kun tämä rakennus- ja muuttohässäkkä ollaan saatu hoidettua, josko jaksaisi vääntäytyä etelään päin :).



Justus & poju 14.1.

multa itseltä löytyi kaiken huipuksi poskiontelotulehdus! Voi olla kuulemma myös pneumokokin aiheuttaja! Ollaan siis isäntää lukuunottamatta kaikki antibioottikuurilla :).

Poitsu oppi sairaalasängyssä laskeutuun hienosti seisomasta takaisin istuun! Jee, kohta ei pää enää kolise!

Justus: Hyvä, että lapset ovat jo kotona ja kaikki on hyvin. Vaikutat helpottunellta.



Ipu: Onnea Sisun uudesta taidosta! Lepoa ja rauhaa, jos mahdollista!



Magda: Kiva, että kaikki on hyvin! Kerro lisää ulkoilustasi......... :) Mulla on ollut terassitreffit jonossa koko kesän. Ehkä pääsen vielä yhden kaverini kanssa käymään terdellä.



Mantelihammas: Kiva, jos pääsisit mukaan treffeille! Tein eilen just tuoreista suppiksista soosin, oli aivan ihanaa! Viikonloppuna on tarkoitus mennä Vihtiin sieniretkelle. Rakastan syysmetsää ja sienestystä. Sunnuntain reissulla Olavi nukahti metsässä rinkkaan :).



Tänään olimme 8kk neuvolassa, kaikki on ok. Olavi on 8,2kg ja 72,7cm.



Taas vaihteeks on ollut yrimääräistä sählää: Eilen iso pakettiauto peruutti meidän auton perään. Lasi tuusana yms. Auto oli parkissa, kun vein esikoista eskariin. Kuskin tiedot ylös, luuttusin lasinsirpaleita autosta ja vauva kyytiin. Sitten kotiin soittelemaan vakuutusyhtiöihin, korjaamoon, autovuokraamoon, miehelle, naapurille...

Vakuutusyhtiö korvaa uuden auton vain, jos sitä tarvitaan työkäyttöön. Työmatkat vou tehdä julkisilla ja lapset kuskata vaikka taksilla tarhaan. Kyllä on kieroa ja epäreilua!

Annoin nukkuvan Olavin naapurille, ajoin auton korjaamolle ja vuokrasin toisen auton......Pikkasen uuvutti illalla.



Olavi huutelee tuolla lelulaatikon takaa, sitä kyllästyttää. Täytyy menää seurustelemaan.



NÄHDÄÄN siellä Ipulla maanantaina! Eikös se päivä lyöty jo lukkoon!



Ametisti ja Olavi 13.1

Tuohon osoitteeseen siis viestiä treffeille tulijoilta! Mantelihammas, tervetuloa, olisi kiva nähdä sinuakin.



Treffit siis ma 15.9. klo 12 >



Justus, onneksi lapsesi ovat paremmassa kunnossa. Olin jo ahdistunut sun puolesta kun ei tuo keuhkokuume mikään leikin asia ole.



Myös minä rakastan sieniä, tosin en ole nykyisin mikään aktiivinen metsissä kävijä. Kun oli koira, niin metsälenkkejä tuli harrastettua ihan viikottain. Kesän ja syksyn sadosta olen ihastunut myös punajuuriin. Juuri ostin puntin naatteineen. Ajattelin tehdä naateista kylmän kastikkeen lohelle. Tai siis ryöppäysvesi kiehuu jo... Itse juuret keitän ensin ja sitten nopeasti pannulla paistan ja maustan.



Me olimme eilen Huimalassa, sellaisessa sisäseikkailuhallissa. Huuh mikä meno. Kamala jätti-kiipeily-labyrintti, jota poika kyllä rakasti yli kaiken. Minä en kun siellä samassa 8 metrin korkeudessa murrosikäiset liki kaksimetriset karpaasit riehuivat näiden metrinmittaisten jäädessä jalkoihin... Meinasi pari kertaa tulla sydäri...... Mutta poika nautti ja kiipeili, se on pääasia. Olimme ihan kahdestaan, äitipoikalaatuaikaa :) Jätskit syötiin päälle.



En olisi uskonut että äippärillä voi olla näin "kiire". Koko ajan kerhoa ja kokousta ja koulutusta ja kahvittelua ja puistoilua ja ruuanlaittoa ja kyläilyä ja neuvolaa ja hammaslääkäriä ja hierojaa ja kampaajaa ja vaikka mitä. Siis ihanaa, kaikki on mukavaa, mutta jotenkin oudon yltiösosiaalista.



Ihan kuin Magdakin sanoi, niin koskaan en näin sosiaaliseksi ole heittäytynyt. Johtuu myös työstäni. Olen työn vuoksi koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, palaveria toisen perään, neuvotteluja, tapaamisia, miljoonia puheluita. Illalla ei enää jaksa nähdä ketään, eikä varsinkaan puhua puhelimessa. Okei, edelleen inhoan pitkiä puheluita, varmaan työstä aiheutunut ikikammo.



Nyt nautin ihmisten seurasta ja jaksan jopa tutustua uusiinkin ihmisiin. Ja tämä meidän tapaamisjuttu on tosi hieno.



Ihan esimerkkinä mun yltiösossuilusta on se, että meille tulee 4 vieraat viikon sisään. Huomenna, torstaina, te ihanat maanantaina ja sitten yksi perhe keskiviikkona. Niin, ja yksi frendi aikoo vielä tulla ensi viikolla, joten se lisäksi, mutta se menee jo yli viikon.... ;)



No nyt ne punaiset juuret kutsuu. Pistäkäähän meiliä tulemaan.



ipu

Hetki aikaa, kun kuopus nukkuu ja esikoinen potalla. Sit täytyykin kiirehtiä päikkäreille. Ärsyttävää vaan, kun naapuriasunnossa on putkiremppa ja piikkaavat lattiaa auki :/.



Tänään oli 8kk neuvola ja lääkärinä ihka oikea lastenlääkäri. Pojun molemmista korvista löytyi korvatulehdus ja lääkäri huolestui painonnoususta. Se oli taas laskenut 500g (7,3kg ja 69,5cm). Syynä tietenkin tuo tauti. Mutta kuukauden päästä on keuhkokuumeen kontrolli, niin samalla selvitellään onko pojun räkäisyys normaalia vai onko vastustuskyvyn kehittyminen lopahtanut. Jos tulee vielä yksinkin sairaalareissu tai antibioottikuuri, niin on aika kohtalokasta meidän jäppiselle.



Lääkärin käskystä: 2 liha-ateriaa päivässä ja aamu- & iltapuuroon 1tl rypsiöljyä (yht. siis 2tl). Jos noilla ei kasva, niin sit on pojussa joku pahasti vialla.



Sairaalassa yks hoitsu kertoi soseuttaneen vauvalleen pakastemaissia. Ei ole siis koskaan tullut mieleenkään! Poju sai juuri tuota sosetta sairaalassa ja on kyllä ziljoona kertaa paremman makuista ja näköistä kuin purkkimaissi. Kävinkin heti ostamassa pakastemaissia :).



Paljonkos teillä onkaan se Pronaxen-annostus? Meillä pojun (7,3kg) annostus on 1,5ml.



Ipu, tuosta Sisun nukkumattomuudesta. Sehän on niin, että jos päivällä ei nuku kunnolla, ei nuku yölläkään. Meillä on niin, että jos esikoinen on kotona eikä nuku päikkäreitä, niin vauvankin päikkärit ovat hyvin minimaaliset. Mutta jos kämpässä on hiljaista, niin nukkuu toisia päikkäreitä 3h. Toiset unet on oikeastaan aina vajaan tunnin. Yöunet taas ovat normaalisti 19-6. Yöunille mennään 18.30-19.30 ja aamu alkaa 5-7. Yöunien pituus lyhenee yleensä tunnilla, jos vauva ei ole saanut 3-tunnin uniaan. Vauva on siis hyvin herkkä äänisaasteelle ja se vaikeuttaa elämistä kerrostalossa tosi paljon :(.

Siksi kirjoittelin tuota, että voisiko teidänkin Sisun päikkärit häiriintyä äänistä tms.? Tai sitten Sisu ei vain tarvitse unia, mikä on kyllä aika eriskummallista .



Jotain muutakin piti vielä kommentoida, mutta kuopus "söi" muistilappuni lukukevottomaksi :).



Nyt päikyille!



Justus & poju 14.1.

Anteeksi, nyt en ehdi muiden kuulumisiin ja juttuihin ottaa osaa. Kunhan tulin vain kertomaan että hengissä ollaan (juuri ja juuri) edelleen vaikken ole nyt ehtinytkään kirjoitella kuten ennen.



Yöt sujuu edelleen kamalan huonosti, päivätkin riittävän raskaasti. Tänäaamuna kun viideltä noustiin (nukuin yhteensä ehkä 4h yön aikana, senkin pätkissä), tuntui etten jaksa enää. Mies tuli puoli6 töistä kotiin, näki vissiin ilmeestäni että nyt ei oo mulla jaksaminen huipussaan ja passitti mut yläkertaan nukkumaan. Vaikka itseäänkin varmaan väsytti älyttömästi. Sain mä pari tuntia nukkua, sitten oli pakko nousta päästämään mies unille.

Puhuttiin että tänään on pakko pyytää apua. Soittaa mutsille jos se vaikka voisi tulla tänne ensi yöksi.



Huomattiin kuitenkin että ohto haroo korvaansa. Ja ei ole syönyt juuri mitään eilen eikä tänään, kiinteitä siis. (juo kyllä, onneksi). Ja huutaa (mutta sitähän se on tosin tehnyt jo yli kuukauden..) Käytiin äsken sairaanhoitajan vastaanotolla, korvatulehdus vaikuttaisi olevan. Pitää vielä iltapäivällä mennä lääkärille varmentamaan asia ja saamaan mahdollinen resepti.

En mä sit ehkä tiedä pyydänkö sittenkään mutsia tänne, jos Ohtolla on korvatulehdus. Jotenkin sitä haluaa silti hoitaa itse jos lapsi on kipeä. Katsotaan nyt miten päivä menee. Pitää yrittää nukkua miehen kanssa nyt päivällä vuorotellen, unohtaa kaikki imuroinnit sun muut vähemmän tärkeät.



Hyvää syksynalkua kaikille kuitenkin! Eilen huomasin että lehdet on jo osa keltaisia.. Minunkin mielestä syksy on ihan jees, tosin häviää lemparilleni - talvelle.



Frimmy ja Ohto 250108

Mun pikkuruinen vauvani taitaa olla jo aika iso. Eilen nousi ekan kerran itse seisomaan ja tänään toisen. Seisoi ihan varpaankärjillä aluksi, tänään jo päkiöillä. Balleriinaksi ei meidän geeneillä pitäisi olla asiaa, joten taidetaan hankkia mekin sellaiset sisätossut. Pinnasängyn laita nostettiin ylös, ettei tule turvalleen sieltä.



Miukkis: Onnea ryömivälle Millalle!

Meidän neiti nukahtaa illalla viim. kympin aikoihin. Aika usein havahtuu kun mä ja mies mennään nukkumaan eli en ehdi nukahtaa ennenkuin huutaa. Siitä sitten nukkuu siihen asti kunnes mä "herään". Lainausmerkit siksi, että kun kello soi, poimin tytön viereen syömään, nukun torkkukellon verran, vaihdan tytön toiselle puolelle ja toisen torkun jälkeen mä nousen ja laitan tytön pinnikseen jatkamaan uniaan. Neiti ei siis yleensä juurikaan herää aamusyönnillä. :) Jos ei ole herännyt silloin kun me mennään nukkumaan, niin herää kerran joskus kahden kolmen tietämillä. Jos silloin otan viereen syömään, niin syö vähän väliä. Luulen, että hyvin pienellä treenaamisella nukkuisi yönsä, mutta saa nähdä jaksetaanko siihen opettaa ennenkuin pinnis siirtyy toiseen huoneeseen. Neidin siirtäminen taas vaatii kaikkien poikien sänkyjen ja muitten kamojen siirtelyä myös...

Jos siirtäisitte Millan omaan huoneeseen, niin miksi sun pitäisi syöttää sängyssä? Laita mukava tuoli tms. Millan huoneeseen, syötät siinä ja tyttö takas sänkyyn. Vai meinaatko, ettet pysy yöllä väsyneenä tuolilla? Mullakin on välillä ollut vaikeuksia istua yöllä imettämässä, mutta pitemmät unipätkät korvaa kyllä sen vaivan.

Meillä ei todellakaan silitetä lakanoita. Mulla on ihan tarpeeksi vaikeuksia ehtiä lakanoita joskus vaihtamaan ja pesemään. Meillä silitetään vain aivan välttämättömimmät.



Harrastuksia on nyt sekä mulla että miehellä kerran viikossa. Keväällä oli vain miehellä. Sikäli epätasaista kuitenkin, että miehen peli kestää tunnin, mun harkat kaksi ja puoli tuntia.



Magda_lena: Hmm, mäkään en koskaan haaveillut suurperheestä. Ajattelin, että kaksi voisi olla sopiva määrä mukuloita. Kuinkas tässä sitten näin kävikään? Ei voi edes vahinkoa syyttää, koska kaikki on tarkoituksella tilattu. Onneksi alan olla niin vanha, että on paremmat aseet järjellä taistella vauvakuumetta vastaan. :D



Justus: Hienoa, että lapset taas terveempiä! Toivotaan vielä, että taudit nyt pysyvät poissa ja pieni mies saa rauhassa keskittyä kasvamiseenkin. Tänään oli lehdissä, että pneumokokkirokotteesta alkaa tutkimus ensi vuonna. Meidän vauvat taitaa vaan olla liian vanhoja siihen enää osallistumaan.



Frimmy: Eiköhän Ohton unet parane, kun saa antibiootit ja kipulääkkeet. Siivota ehtii joskus toiste, ei koti siivoamalla siistinä pysy kuitenkaan.



Cleaning and scrubbing can wait for tomorrow,

For babies grow up, I've learned, to my sorrow.

So quiet down, cobwebs. Dust, go to sleep.

I'm rocking my baby, and babies don't keep.



Kappas, nyt on jo huomenna. Auts, taidan olla huomenna zombie.......



Strutsi ja neiti 31.1.

Meidänkin miehen voisi ilmoittaa noille Ametistin laittamille kursseille:) Ensimmäisenä voisi olla tuo miten astiat menee tiskikoneeseen... Oikeesti ottaa päähän, kun yrittää opettaa 9-vuotiasta laittamaan tiskit suoraan koneeseen, samalla mies jättää ne aina tiskialtaaseen. Sama on kaikkien tyhjentyneiden maito- ja jogurttipurkkien kanssa; mikä kumma siinä on, että ne ei löydä tietään roskikseen??? Ja likaiset sukat lattialla... ja ruuan roiskeet pöydällä... Huh, näitä riittäisi. Mulla on sitten iltaisin tapana kiertää koko asunto, keräillä pyykit lattioilta, siivota keittiö ym, jotta seuraavana aamuna ei olisi katastrofi vastassa heti herätessä. Juuh, mutta muihin juttuihin.



Hyvä kun Justuksella ollaan jo tervehdytty. Toivotaan, ettei tauteja enää tulisi! Meidän tuo 2,5-v oli vauvana tosi kova sairastelemaan. Oli 2 viikkoa terveenä, ja sit viikon kipeenä, nuha-kuumeita, välillä korvatulehduksia. Sairastelu alkoi n. puolivuotiaana ja kesti yli vuoden. Silloin otettiin verikokeissa mm. leukosyytit, mutta mitään ei löytänyt. Sitten ne sairastelut pikkuhiljaa vähenivät ja nyt ei ole sairastellut, kuin "normaalin" verran.



Päiväkodissa oli vanhempainilta ja kyselin samalla Aadan juttuja. Nyt siellä oli syöttötuoli ilmestynyt, syöttävät siis onneksi siinä Aadaa vaikka sen kirjoituspöydän äärellä.



Miehelle tuli ikäviä uutisia töistä; lomautukset alkavat n. 1kk päästä. Mä oon tietysti eniten huolissani noista lasten päivähoitojutuista, entä jos mies on 3kk kotona, niin eihän lapsia tarvitse sitten viedä päiväkotiin, mutta meneekö paikka sitten? Mies on kyllä aktiivinen työnhaussa, joten uskoisin, ettei ainakaan koko 3kk aikaa ole työttömänä. Mutta jos on kotona, niin en kyllä Aadaa hoitoon vie, vaikka maksaisinkin kokopäiväpaikan. Toivottavasti saisi kuitenkin töitä.



Voi että... Mulla on kauhee vauvakuume. Mutta ollaan tehty päätös, että nämä kolme lasta riittää. Mulla on niiiiin ikävä sitä vauvamahaa, ikävöin myös niiiiin paljon tätä vauva-aikaa, joka on vielä menossa, mutta ikävöin jo valmiiksi, kasvaahan nuo vauvat niin nopeasti, ettei perässä pysy. Mutta. Järki menee tunteiden edelle tässä asiassa, ei voi mitään... Harmittaa vaan niin paljon, kun lapset kasvaa niin nopeasti, ja itsellä on suurinpiirtein sellainen olo, että lapsia voisi olla vaikka 10. Höh, olisipa mulla rikas mies ja rikas suku ja ei lainoja...



Minä tykkään myös tosi paljon sienistä. Itse tosin harrastan sienestystä vaan Prisman hedelmä- ja kasvisosastolla. Parhaimmat sienet on minusta suppilovahvero, mustatorvisieni ja kanttarelle; ne kaikki vie kielen mennessään.



Onnea uusista taidoista konttaajille ja seisomaan nousseille! Aada ryömii ketterästi ympäriinsä, ei tunnu olevan kiirettä konttaamaan tai ylösnousuun. Jos pidän häntä kainaloista seisoma-asennossa, niin pomppii vimmatusti varpaillaan. Ylös nousuharjoituksia tekee kyllä makuultaan käsin, kuten kuvassa näkyy:)



T:vikli80 ja Aada 4.1.08
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=29d1a3a7-7fd1-11dd-b770-…!

En saanut koko eilisen aikana sivustoa toimimaan niin, että ois lähettänyt tekstiä, mutta jospa nyt..



Heippa! Ja kiitos kaikille tsemppauksesta vauvan koon puolesta!



Täällä päätin lakata murehtimasta meidän kirpun mittoja (7 kk: 7095g ja 67.1cm) ja alkaa elämään. Onkin ollut paljon hauskempaa kun en stressaa ja tadaa: vauvakin syö paremmin mielin mössäköitäkin, oli varmaan ressu jo huomannut, että mammalla on nyt pikkasen jotain huolen häivettä kun alkoi murehtia jo itekin ruoka-aikoina. Tai sit se yököttely, syljeskely ja kitinä, jota on ollut viimeiset päivät johtuu hampaista, kuolaakin valuu purona lattialle.. Olikos Justuksen vinkki se maissi: kiitos siitä: meillä uppos loistavasti possumössön seassa, se purkkimaissi nimittäin ei mene vaikka olis missä muodossa.



Liikkumistilanne meillä: mennään konttausasentoon ja hytkytään. Siinä se :-D Eli eteenpäin Ei vielä mennä. Toisaalta sopii kyllä minulle, mutta toisaalta oois neidille varmaan hauskempaa kun hytkyy ja hytkyy ja kiljuu harmistuksesta kun näkee muiden lasten juoksentelevan. Tänään leikkipuistossa oli 9kk ikäinen tyttö, joka tepasteli oikein taidokkaasti ja reippaasti pitkin hiekkakenttää käsistä taluttaen. Aino rakastaa keinumista ja mitä kovemmat vauhdit sitä enemmän naurattaa. Liian hitaista alkaa huutelemaan.



Miukkis: Hih joo meillä taitaa olla melkoista hulinaa "peiton alla". Harvemmin tosin enää sinne asti päästään kun neiti nukkuu meidän makkarissa, mutta suunnilleen kaikki muut paikat on tulleet tuttuakin tutummaksi. Aika revitään puuhasteluun mistä vaan :-D Yleensä se on ilta kun Aino menee nukkumaan, mutta viikonloppuisin päiväunien aikaan jne. Ehkä tuota puhtia riittää senkin puolesta kun ollaan saatu yöt nukuttua. Tuntuu olevan tuommoinen nälkä kasvaa syödessä-juttu toi seksikin.



Miehen harrastuksista: käy kerran viikossa sählyssä, jää sinne suoraan töistä eli menee sählypäivänä vähän myöhempään ja tulee kotiin just kun tyttö on menossa nukkumaan / tai juuri mennyt. Muutoin sitten on viikonlopun silloin tällöin lautapelejä pelaamassa kavereidensa kanssa, niillä on semmoisia porukoita. Tai sit pokeri-ilta, on kahdessa eri porukassa siinäkin, mut noita on aika harvoin. Aika vähiin on hällä käynyt poikain kanssa yhdelle menemiset, joka ei kyllä harmita :-) Senkin takia on sit kiva päästää lautapelaileen tai veljieni polttareihin tms pari kertaa vuodessa koko viikonlopuksi. Oli itseasiassa just viime vkolopun semmoisessa jao li ihan kiva olla kotona yksin: sain kutoa, katsoa telkkaa ihan hiljaisuudessa kun vauva oli mennyt nukkumaan. Tietenkään en ite oikein voi vielä pe-su lähteä pois imetyksen takia -enkä kyllä haluaiskaan. Tulis sen verran paha ikävä pikkuista, mutta silti sitä meinaa pienen pieni katkeruus nostaa päätään, että kyllä miehen on sitten vaan helppo lähteä vapaalle.. Ärsyttää kun pitää pumpata maitoa väh vrk etukäteen talteen jos on vähänkin pitemmän hetken pois.



Magdalena: sinäkös se olit, jotka oli vetänyt ne kännit..? :-D Kieltämättä itelläkin käynyt välillä mielessä (vaikka en moista ole harrastanut enää vuosiin), että olis kiva nollata ihan kunnolla, toisaalta en halua sitä kankkusta kyllä.. Mut vaikka reiveihin ois ihanaa mennä tanssiin koko yöks miehen kanssa.. Jospa tässä sit jossain vaiheessa.



MIESTEN KURSSEISTA: Tänä aamuna meinas kyllä revetä pää ukkelin kans. Ei jumankekka. Oon nyt kaks viikkoa yrittänyt oikein tsempata vauvan syöttämisen kanssa, tarjoillut joka välissä ja houkutellut maistamaan uusia juttuja, vääntänyt, keittänyt, paistanut, hauduttanut jos jonkinlaista mössöä. No sit tänä aamuna mies sitten kritisoi, että kun mulla on vähän pinna kireällä jos neidille ei oikein maistu mikään. Ai on vai?? Mistähän johtunee... No sanoin sitten ja yritin kuvailla millaista tässä on ollut viime ajat syömisen kanssa jne. Siihen mies "Tervetuloa minun maailmaani, kyllä minäkin maanantaina ainakin puoli tuntia jouduin syöttämään pilttiä Ainolle". AAAARRRGGHH. Luulin ensin,että mies vitsailee -mutta ei, tyyppi oli ihan tosissaan. Hän on siis syöttänyt tuon nötykän yhden kerran tässä viikon sisällä ja tuolloin olin siellä vetämässä niitä tansseja lapsille.. Että näin. Oisko kellään jotain valmista kunniakirjan pohjaa, pitänee sellainen ojentaa puheen kera tälle sankarille maanantaisesta urotyöstä. Voihan vihtori sanon minä. Pitää ilmeisesti työllistämään miestä enemmän kotitöiden suhteen niin saa vähän perspektiiviä. Jos ei lähdetän la Mikkeliin häihin, niin otan koko lauantain vapaaksi aamu 6sta yöhön 00 asti. Pakkasessa on kyllä maitoa.. Mikä lie aivopieru iskenyt kun yleensä on sangen fiksu ja ymmärtäväinen näiden asioiden suhteen.



Jatkan myöhemmin kun kerkeän lisää jutustelua.



Pitäkäähän liput korkealla, vaikka ois vastatuultakin!



Finja ja neiti 5.2.-08


!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=7b0b7825-7fda-11dd-b770-…!

Perun puheitani. Ei sillä Ohtolla sitten ollutkaan korvatulehdus. En tiedä mitä se sairaanhoitaja siellä korvassa näki, mut lääkäri ei nähnyt mitään sellaista. Hyvä että "jouduttiin" lääkärille, kun se hoitaja eka meinas että jos hän vaan soittaa lääkärille että laittaa suoraan reseptin apteekkiin niin meidän ei tarvii lääkärillä käydä. Mut lääkäri ei ollut suostunut, ei halua kirjoittaa reseptiä noin pienelle jos ei ole varma. Hyvä että siis vältettiin turha kuuri.

Muutenkin lääkärireissu oli ihan kiva, se oli tosi kiva se lääkäri-setä, tutki Ohtoa muutenkin tosi paljon jos löytyisi syytä huutamiseen ja heräilyyn.. Mutta ei löytynyt. Sanoi vaan lääkärikin että on meillä aikamoisen temperamenttinen ja vilkas poika.



Lääkärin loppukommentti pisti kyllä vähän masentamaan. Kun kysyi että milloin meillä on seuraava neuvola, sanottiin että sinne on vielä lähes kuukausi. "No, yrittäkää jaksaa sinne asti!" Jotenkin tuosta kommentista tuli just sellainen olo että kiitti moi, tuu ite meille valvomaan.. Tai siis jotenkin tuo kommentti toi surullisesti mieleen sen miten joillain (esim yksinhuoltajilla) voi olla oikeasti jaksaminen ihan lopussa jos on "vaikea" lapsi, ja sitten vaan sanotaan että koita hei jaksaa. Niin en ihmettele että jotkut sekoaa.. Mun mielestä lääkärit voisi jotenkin paremmin puuttua vanhempien jaksamiseen, yleensä juuri ne joilla on jaksaminen lopussa, ei osaa itse hakea apua.



Mut me (tai mä) päätettiin nyt kuitenkin vaan yrittää jaksaa.. En mä halunnutkaan mutsia meille huushollaamaan. Alkoi tuntua että sen läsnäolo väsyttäisi mua vaan enemmän, tykkään olla kotonani ihan rauhassa. Viikonloppuna mennään taas niille (kuten lähes joka vkloppu näin metsästysaikaan..), pitää sit siellä pyytää mutsia hoitamaan ohtoa vaikka yksi yö jos siltä tuntuu..



Tänään menen taas spinningiin hakemaan lisäenergiaa itselleni. Hassua kun luulisi tuollaisen vaan väsyttävän entisestään, mutta kyllä liikunnasta vaan saa uutta energiaa. Huh, tää on nyt kolmas kerta, jokohan ne tunnit pian alkaisi tuntua vähemmän tuskaiselta.. Ohjaaja lupaili että noin neljännen tunnin kohdalla helpottaa.. Nyt se on nimittäin aika tappavantuntuista meininkiä se tunti vielä, mutta silti siitä tulee hyvä olo - jälkeenpäin.



Justus: Kiva kun ootte taas kotona. Varmasti rankka kokemus. Ja uskon että olet huolissasi edelleen, mutta toivottavasti nyt poju pysyisi terveenä.



Onnea kaikille uusia taitoja oppineille! Vitsi tuo seisomaannousu on kehittynyt Ohtolla nopeasti, se kun sen kerran keksi niin nyt se nousee koko ajan ihan mihin vaan. Pahinta on että se seisoo pinnasängyssäkin puoli yötä.. Ihankuin se kävisi jotenkin ylikierroksilla asian suhteen aina kun oppii jotain uutta..! Mitenhän sitäkin voisi helpottaa?



Miehistä täällä taas keskusteltu.. Mä en kehtaa nyt ees aloittaa haukkumaan omaani, sitä oon kai välillä tehnyt täällä jo ihan tarpeeksi. Mutta useat noista kursseista olisi kyllä tarpeen! Ja tuo Finjan juttukin voisi olla suoraan meiltä.. Mä aina kysynkin kun se joskus on niin polleana kun hän on tehnyt kerrankin jotain (jonka mä teen päivittäin) että pitäisikö nyt ihan päätä silittää..? Kuulemma pitäisi...



Kauhea muuten tuo ametistin auto-juttu. Onneksi ette itse olleet sisällä autossa sillä hetkellä..



Mä oon muuten kans tehny pakastemaissista sosetta Ohtolle, se on sen herkkua.. Ihan pienenä en tehny maissisosetta itse, kun luin jostain että sitä ei saa kovin sileäksi.. Mut kun kokeilin niin ihan riittävän sileää se on meille ollut, Ohto ei kyllä mikään sihtikurkku olekaan.



Onneksi Ohto on taas ruvennut syömään, ihme paastopäivän piti välissä ja maidolla vaan eleli. Tällä hetkellä herkkua tuntuu olevan mustikka, siis ihan oikea metsästä poimittu. Sitä kun soseena laittaa puuroon niin puurokin maistuu, vaikka se välillä muuten meinaa tökkiä.

Tänään vaan oli vähemmän kiva kun Ohto joi maitoa sängyllä, veti vähän henkeen sitä ja sen seurauksena oksensi isosti... kaikki petivaatteet ihan mustikkaliejussa! Meil on sitten pyykkipäivä tänään.



Nyt pakko mennä että ehtii jotain muutakin tekee Ohton päikkäreiden aikana.



Yritän liittää vielä kuva loppuun, toissapäiväisestä syys-ulkoilusta.


!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=c773f2ca-7ff6-11dd-b770-…!

Justus: Toivottavasti poika alkaa voimistua! Pronaxen annostus on juuri tuo 0,2ml / kg.



Frimmy: Hyvä ettei Ohtolla ollut korvatulehdusta. Meillä Olavi haroo korvia, kun sitä nukuttaa tai vaikku irtoaa korvasta.



Olavilla meni yksi yö vain yhdellä heräämisellä. Muuten herää sen kaksi kertaa. Ruokaa menee edelleen se 5 ateriaa päivässä + tissi.



Ipu: Koska sun esikoinen rupesi nukkumaan yönsä? Ilmeisesti teillä on suvussa jokin erikoinen taipumus valvomiseen. Uni tuo unta, kuten vanha kansa sanoo.



Meillä on esikoisella ripuli. Toivottavasti ei tartu vauvaan Esikoisen päikkärissä on myös vesirokkoa.



Täällä on tätä puuhaa ihan loputtomiin. Koskaan ei ole aikaa saattaa huushollia normaaliin arkijärjestykseen. Odottelen soittoa autokorjaamolta, että saisimme oman automme takaisin. Se peruuttanut kuski oli myös ihan paniikissa, että jos olisimme olleet vaikka auton takana takakontti auki. Muussia olisi tullut meistä kaikista. Totta se on lapsia ei saa koskaan jättää autoon yksin.



Nyt ei tule mitää järkevää mieleen :)



Nyt pitää mennä Olavin kanssa tissipäikkäreille!



Voikaa hyvin ja voimia vauvojen kanssa!



Ametisti ja Olavi 13.1

Täällä maistuu ruoka jo ihan hyvin, ei kuitenkaan loistavasti. Itkuisuutta on vielä paljonkin, mutta eiköhän se tästä - varsinkin jos saan omia univelkoja makseltua...



Poju osaa hakea jo itse omat tuttinsa matalalta pöydältä, suloista!



Ametisti, harmi että teidän autolle kävi köpelösti. Meillä oli hieman samanlainen tilanne 1,5v sitten, kaksi kertaa puolen vuoden sisään. Rasittavaa touhua! Pääasia kuitenkin, että kukaan ei loukkaantunut!



Frimmy, jos vauva itkee, korvat saattavat näyttää tulehtuneilta. Eli jos Ohto itki hoitajan tarkistaessa korvia, siinä teille tod.näköisin syy erehdykselle. On kuulemma yleinen vikadiagnoosi tietämättömiltä "korvantarkastajilta"!

Muistathan sen, että Ohto saa susta enemmän irti (ja toisinpäin), kun olet itsekin pirteä. Eli älä epäröi pyytää sitä apua!



Mä tein nyt kans pakastemaissista sosetta, mutta jouduin siivilöimään kuorenjämät pois, kun ei kelvannu herralle. Onneksi ei ollut iso urakka.



Ja vinkki kaikille niille, joilla nämä sivut tökkii:

Koittakaa kirjautua sisään perhe.fi:n kautta. Silmiini osui tässä yks päivä keskustelun aihe, jossa kerrottiin tämä vinkki. Itse en ole testannut, kun sivut ovat toimineet normaalisti.

Jos testaatte tätä, niin kertokaahan kokemuksia. On meinaan aika mielenkiintoinen juttu...



Nyt tutumaan, mun kaikki kullat nukkuu jo! Miehelläkin niin paljon univelkaa, että on menny lasten kanssa yhtäaikaa nukkumaan, eikä ole herännyt vauvelin yöllisiin nälkähuutoihin. Tai toissayönä sanoi, että kohta meen syöttään. Tuota "kohtaa" ei tullut koskaan :).



Justus & poju 14.1.

Iltapäivällä sain yllättävän puhelun. Se eilinen lääkäri soitti. Häntä oli kuulemma jäänyt vaivaamaan meidän pojan selittämätön huuto ja paha olo, oli ottanut yhteyttä meidän neuvolatätiin, olivat yhdessä keskustelleet meidän pojan vaivoista.

Heille oli siinä sitten tullut mieleen se, että Ohto ei viihdy/suostu olemaan lainkaan selällään (ei edes vaipanvaihdon ajan), pulautteleekin aika paljon kiinteitä syöväksi. Alkoi siis epäillä refluksivaivaa. Puhelimessa jutellessamme lääkärin käsitys vahvistui, laittoi meille apteekkiin reseptin jotain lääkettä siihen. Ja käski ostaa sellaista sakeuttajaa että saa maidon vähän sakeammaksi.



Voisikohan tässä olla syy ja ratkaisu...? En tiedä, en uskalla vielä toivoa liikoja. Ja entä jos on? Ei kai se ole vakavaa? Eikös refluksivaivat usein parane iän myötä, niin muistelen täällä joskus alkuaikoina olleen puhetta kun joku(?) niitä epäili vauvallaan..

Mutta jos tää meidän elämä tuon lääkärin toiminnan ansiosta helpottuu, voisinpa toimittaa tuolle lääkärille ison kukkakimpun. Olin ihan ällistynyt kun se soitti, siis että lääkäri oikeasti viitsii vielä jälkeenkinpäin miettiä potilaansa ongelmia, pyrkiä keksimään asiaan ratkaisua. (Mulla oli vähän negatiivisempi kuva lääkäreistä yleensä, eli ulos ovesta, ulos ajatuksista..ja seuraava potilas!)



Pirun vaikeaa vain tuo lääkkeen anto. Ruiskulla annettiin, mutta en ole yhtään varma kuinka suuri osa siitä jäi suun sisäpuolelle lopulta.. Ohto ei oikein tykännyt tuosta toimenpiteestä..



Mutta näillä eväin loppuviikkoa kohti!



Frimmy