Järkyttävä perhosfobia. En vaa pääse siitä eroon.

Elämän täytyy olla aika helppoa, jos suurin pelon aihe on perhoset.

Suhteuttakaa vähän noita pelkojanne oikeisiin ongelmiin.

Onko tullut tavattua arvaamattomia ihmisiä, tuleeko niistä joku tai jokin tilanne mieleen? Perhoset on viattomia.

Perhoset on melkein ihaninta mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ollut koko ikäni voimakas araknofobia, mutta kun masennuin, se katosi. En ole parantunut masennuksesta, joten en osaa sanoa alkaisinko taas pelätä hämähäkkejä jos niin kävisi. Todennäköisesti.

Tää on muuten jännä. Mä en masentuneena pelkää amppareita tai mitään muitakaan öttiäisiä, mutta muuten kyllä juoksen niitä karkuun kiljuen. 

Joku traumahan tuollaisen takana täytyy olla.

Aloitus on huonoa suomea.

Vierailija kirjoitti:

Elämän täytyy olla aika helppoa, jos suurin pelon aihe on perhoset.

Suhteuttakaa vähän noita pelkojanne oikeisiin ongelmiin.

Varmaan on myös todella helppoa jos kyky empatiaan puuttuu kokonaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän täytyy olla aika helppoa, jos suurin pelon aihe on perhoset.

Suhteuttakaa vähän noita pelkojanne oikeisiin ongelmiin.

Varmaan on myös todella helppoa jos kyky empatiaan puuttuu kokonaan. 

Empatiako poistaa fobian? Ei näytä toimivan.

Minä pidän perhosista. Tänä vuonna olen nähnyt sitruunaperhosen, nokkosperhosen, tyttöperhosen, liuskaperhosen, suruvaipan, kangasperhosen, paatsamasinisiiven ja neitoperhosen. Näin lämpimillä säillä saamme varmasti hyvän ja runsaan perhoskesän.

Päiväperhonen on siitä hyvä, että se ei tule yleensä kohti tai istuudu ihmiseen. Kaupungissa on melko vähän perhosia. Ellet ole perhosalueella jossa on niitä paljon ja mene sinne itse sekaan. Ne menevät kukissa. Kuten kimalainen. Niillä on tärkeämpää tekemistä. Jos tuijottaa perhosta että oletpas nätti, se saattaa tehdä lähilennon. Osa pakenee tai yrittää piilotella. Se pelkää ehkä sua enemmän, sillä on hauraat siivet. Se lentää vain ohi. Perhonen ohjaa paremmin kulkuaan kuin muut ötökät, osa yöperhosistakin ohjaa kulkuaan kasveihin, vaikka niissä on kohti tulevia ja lamppuun meneviäkin.

Vierailija kirjoitti:

Elämän täytyy olla aika helppoa, jos suurin pelon aihe on perhoset.

Suhteuttakaa vähän noita pelkojanne oikeisiin ongelmiin.

Fobioille on yleistä se, että pelko on ylimitoitettu ja epärationaalinen ja yleensä pelosta kärsiväkin sen ymmärtää. Pelosta selviytymiseen ei sen sijaan vähääkään auta se, että joku ylimielinen ulkopuolinen vähättelee ja "neuvoo" että eihän tuossa ole mitään pelättävää, en minäkään mitään perhosia pelkää, ei ne tee mitään, ajattelisit nyt vaikka sodan keskellä eläviä ja niiden pelkoja! 

Itse esim. pelkään hammaslääkäriä niin paljon että edellisestä käynnistä on 15 vuotta ja mieluummin vaikka leikkaisin itseltäni sormen irti tylsällä veitsellä kuin menisin edes tavalliseen hammastarkastukseen. Tiedän että tämä on täysin typerää, mutta ei sen tiedostaminen vähennä pelkoa vähääkään.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs on taas niin empatiakyvyttömiä huutelemassa että hävetkää!!

Kannattaa oikeasti mennä itseensä ja tonkia oikein kunnolla niitä omia pelkoja...

Koska jokainen TERVE ihminen pelkää jotain, peloilla on myös tarkoituksensa eli ne suojelevat ihmistä.

 

Fobia on nimenomaan EPÄTERVE pelko. Se ei suojele ihmistä, vaan rajoittaa. On asioita, joita kannattaakin pelätä, mutta perhoset eivät kuulu niihin.

Fobioita voi yrittää siedättää. Järkeily ja suhteuttaminen auttavat. Yliymmärtäminen ja "empatia" ovat fobioiden hoidossa enemmänkin haitaksi, koska se mahdollistaa ihmisen käpertymisen omiin pelkoihinsa joutumatta koskaan niitä kohtaamaan tai voittamaan.

Empatian hokeminen on muotia, mutta ei se joka paikkaan sovi.

En varsinaisesti pelkää, mutta inhoan perhosia. Lepattavat äänettömästi kohti ja laskeutuvat naamallesi. Kerran lapsena heräsin keskellä yötä siihen, kun tunsin ylähuulen alla jotain sinne kuulumatonta. Napsautin yövalon päälle ja pyyhkäisin sormella huulen alta. Yöperhonenhan sinne oli mönkinyt, olin varmaan nukkunut suu auki ja perhonen nähnyt tilaisuutensa koittaneen. Harmaa pöly perhosen siivistä takertui sormeen ja huulen limakalvolle, tulee inhonväristyksiä vieläkin kun ajattelen asiaa :S

Luin ensin että persufobia.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap.

Mikään muu ötökkä ei tuu päälle kuten perhoset tekevät. Ne lentelevät niin himskatin hallitsemattomasti. Yhtäkkiä ne on terassilla pyörimässä ympyrää ja törmäilevät suhun. Samoin kuin pyöräilee, jäävät nenän eessä pyörimässä.

koppikset, ampiaiset, en pelkää niitä ollenkaan. Ne elää rauhallisesti.

silloin sinulla on päällä jokin sellainen vaatekappale, jnka perhonen näkee kukkana. Perhonen näkee värit eri lailla kuin ihminen, syy  voi olla vaatteen kuosissa tai materiaalissa. pyöräsikin voi heijastaa valoa jotenkin niin, että perhonen luulee sitä kukaksi.

kaikista nolointa on se, että jos ihmisellä on jokin fobia, niin hän ei tee mitään siitä yli pääsemiseksi vaan ihan tyynesti vaikka sanoo,e ttä menen lattialle sikiöasentoon, ikäänkuin muuta ei voisi tehdä -vaikka kaikki nykymaailmassa elävät tietävät kyllä, että voi tehdä.

Kai se on sitten joku persoonallisusero, että toiset haluaa kehittyä ihmisenä ja itsenään, toiset ei.

Vierailija kirjoitti:

Elämän täytyy olla aika helppoa, jos suurin pelon aihe on perhoset.

Suhteuttakaa vähän noita pelkojanne oikeisiin ongelmiin.

Tämä nyt on täyttä potaskaa, ei elämä todellakaan ole helppoa perhosfobian kanssa, se on joka kesäinen helvetti ja henkisesti tosi iso ahdistuksen aiheuttaja, mutta ei siinä sinällään ole mitään ihmeellistä, näinhän kammot toimivat. Itsellä paha perhosfobia ja elämässä mulla on isompiakin ongelmia se kuten masennus, ahdistumeisuus ja yksinäisyys mutta tämä fobia vaikeuttaa elämää vielä entisestään näiden muiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

En pidä päiväperhosista, mutta en varsinaisesti pelkääkään. Mutta yökkösiä kammoan, olen kammonnut lapsesta saakka. 

Fobia saattoi saada alkunsa siitä, kun ollessani pikkutyttö yökkönen lensi sisälle autoon ja lähenteli minua. Luulin onnistuneeni huitomaan sen pihalle autosta, mutta kun nousin autosta, se lennähti paitani alta. Ällötti. 

Toinen vielä hirveämpi kokemus lapsuudesta on se, kun keskellä yötä heräsin janoon. Minulla oli aina vesilasi yöpöydällä. Tuolla kertaa (kuulostan varmaan hullulta) aivan kuin jokin olisi pääni sisällä sanonut minulle, että "älä juo ennenkuin olet katsonut lasiin". Puhelimen valolla katsoin ja lasissa lillui todella suuri yökkönen. Hyi h*lvetti että säikähdin, ja edelleen nytkin tätä muistellessa meinaan oksentaa. 

Olen kohta 30v, mutta edelleenkin saan paniikkikohtauksen joka kerta kun nään yökkösen. Useamman kerran olen loukannut itseni kun paniikissa olen

Kyynelyökkönen pystyy kärsälllään lävistämään ihmisen ihon ja imemään verta. 😱

Kyllä, olen ainakin aikaisemmin pelännyt perhosia. Tuo pelko/inho on viimeisten vuosien aikana lieventynyt. Mutta siis aikaisemmin just joku sisälle eksynyt perhonen olis saanut mut about paniikkiin - varsinkin joku iso, tumma ja ruma sellainen. Yh. Jonkinlainen käännekohta mulle oli kun pelkoa uhmaten kävin perhostalossa, jossa lenteli oikeasti tosi kauniita trooppisia perhosia. Tila oli iso ja avara, joten paniikkia hallitsemattomasti kohti lentelevistä perhosista ei niin paljoa tuolla tullut. Ehkä nyt noihin isoihin perhosiin verrattuna noi kotipihan nokkosperhoset ja muut vaikuttavat harmittomammilta. 

enpä oo ikinä tajunnut että joku vois pelätä perhosia, siis päiväperhosia. onko harmittomampaa otusta. jotkut isot karvaiset yökköset ehkä jotenkin ymmärtää, vaikka harmittomia nekin