Oletteko onnistuneesti olleet ystäviä ihastuksenne kanssa?

Kyllä voin ihan hyvissä väleissä jatkaa, mutta en ymmärrä miksi saavuttamattoman rakkauden kanssa pitäisi kylki kyljessä elää. Ystäväksi löytyy kyllä niitäkin, joita kohtaan ei ole romanttisia tunteita. 

Joku puhui pelisääntöjen sopimisesta, mutta minun mielestäni on täysin sen varatun osapuolen vastuulla ettei tee mitään mikä loukkaisi puolisoa.

Parisuhteen säännöt on puolisoiden keskinäinen asia ja riittää kun itse huolehtii että rajojen yli ei mennä.

Olin n. 50 vuotta sitten hyvin ihastunut erääseen nuorukaiseen ja hänkin piti minusta. Olimme silloin molemmat vapaita, mutta ei meistä "valmista" tullut. Minä aviouduin ja sain lapsia, hän ei. Kun me tapaamme yhteisen harrastuksemme parissa, halaamme ja vaihdamme kuulumisia. Meillä on hauskaa ja olemme myös facebook-ystäviä. 

Oletko ap sinä se sinkku ja tämä toinen, oletettavasti nainen, on varattu? Voi toimia, jos et anna ihastuksesi haitata ystävyyssuhdetta. Mutta ei ole helppoa olla se ihastunut osapuoli saamatta vastakaikua tunteilleen. Jos tunnustat tunteesi, muuttuu tilanne todennäköisesti kiusalliseksi välillänne ja vaikka pääsisit jossain vaiheessa yli tunteistasi, ei mikään ole kuitenkaan samalla tavalla, kuin tällä hetkellä. Itse olisin hyvin varovainen, ellei tämä toinen ole mitenkään edes sivulauseessa vihjannut esim. oman parisuhteensa olevan huonolla tolalla, jne., tms.

Ihastuneena sinkkuna saattaa tulkita toisen ystävällisyyttä vahvojen värilasien läpi. Olen mies ja joskus 2000-luvun vaihteessa opiskeluaikana olin toivottoman ihastunut erääseen tyttöön, johon tutustuin opiskelijarinnoissa. Välillä käytiin syömässä tai baarissa, mutta tytön osalta tunteet olivat pelkästään kaverillisia. Olisin halunnut enemmän, hän ei. Kun tavattiin, niin varmaan 4/5 kerroista oli minun ehdotuksia. Muutaman kerran yritin ikään kuin huumorin varjolla tuoda esille, että kun tullaan niin hyvin juttuun, että pitäisikö ystävyys viedä seuraavalle tasolla, jne. Joka kerta hän totesi jotain tyyliin, että meillä on hyvä juuri näin ja ei lähdetä pilaamaan kaveruutta, jne. Roikuin tässä tilanteessa yli vuoden ja voin sanoa, että tuskaista oli.

Viimeinen niitti oli, kun tyttö alkoi seurustelemaan. Tätäkin katselin kuukauden tai pari, kunnes lopetin yhteydenpidon, koska tuntui liian pahalta nähdä hänet jonkun toisen kanssa. Vielä kun hän oli sinkku, niin elättelin toiveita, mutta hänen alkaessa seurustelemaan oli täysin selvää, että joku minussa oli sellaista, ettei hän halunnut olla kanssani enemmän kuin kaveri. Tyttö kuitenkin edelleen aika ajoin ehdotti baarissa käyntiä, kävelylenkkiä, yms., mutta keksin aina jonkun selityksen, miksi en voi lähteä. Lopulta poistin hänen numeronsa, jotta en vahingossakaan heikkona hetkenä alkaisi ottamaan häneen yhteyttä. Ymmärsin siinä vaiheessa, että minun on vaan pakko saada hänet pois elämästäni ja ajatuksistani, koska muuten jumitan toivottavassa ihastuksessa vaikka kuinka pitkään. Kun pääsin lopulta yli hänestä, pystyin oikeasti etenemään ihmissuhteissa. Kävi niinkin hyvin, että puolisen vuotta myöhemmin tapasin nykyisen vaimoni ja yhdessä ollaan oltu jo yli 20 vuotta.

Pointtina siis se, että riippuu itsestäsi, pystytkö olemaan vain friend zonella ihastuksesti kanssa. Jos pystyt, niin todennäköisesti ihastuksen tunne vähitellen hiipuu ja tunteet muuttuvat vain kaverillisiksi. Itse en tähän pystynyt.

Niin päin kyllä, että olen ollut ystävä minuun ihastuneiden miesten kanssa. Muutaman kanssa niin kauan, että lopulta löysivät vaimot itselleen. Ja jotakuta olen nähnyt jopa hänen mentyä naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin päin kyllä, että olen ollut ystävä minuun ihastuneiden miesten kanssa. Muutaman kanssa niin kauan, että lopulta löysivät vaimot itselleen. Ja jotakuta olen nähnyt jopa hänen mentyä naimisiin. 

On helppoa olla se osapuoli, joka ei ole ihastunut ja fiilikset on oikeasti kaverillisia. Toisella osapuolella ei ole yhtä helppoa.

Se, että duunikaveri hakeutuu toisen duunikaverin seuraan ja puhelee mukavia, sukupuolesta riippumatta, ei tarkoita yhtään mitään. Varsinkin, jos toinen tai molemmat on varattu.

Itselläni on muutaman vuoden ajan ollut suunnilleen saman ikäinen naiskollega. Tullaan todella hyvin juttuun ja paljon tulee yleensä työpäivien aikana juteltua työasioiden lisäksi myös ns. siviiliasioista. Meillä on keskenämme todella hauskaa ja paljon saamme nauraa päivien aikana. Firman tilaisuuksissa nainen hakeutuu yleensä seuraani, on sitten kyse jostain virkistyspäivästä, pikkujouluista, tms., vaikka firmassa on muitakin naisia. Jos ollaan jonnekin samaan suuntaan lähdössä, hän yleensä ehdottaa, että mennään samaa matkaa.

Olemme molemmat tahoillamme pitkissä parisuhteissa, molemmilla lapsia, jne. Yhdistäviä tekijöitä löytyy paljon, molempien tyttärillä mm. sama harrastus. Vaikka viihdymme toistemme seurassa todella hyvin ja meillä riittää aina paljon juteltavaa, en ole koskaan ajatellut häntä muuna kuin ystävänä. Ja olen täysin varma, että hän kokee minun suhteeni täysin samoin. Tämä onkin ehkä se ratkaiseva tekijä sille, että pystymme olemaan keskenämme niin vapautuneesti, koska molemmilla on puhtaasti kaverillisia tunteita toista kohtaan, eikä kumpikaan haikaile mitään enempää.

Mielestäni naiskollegani on mahtava persoona, todella hauska ja mukava, myös ikäisekseen 40+ näyttävän näköinen. Olen kuitenkin jo löytänyt ns. sielunkumppanini, jonka kanssa minun on hyvä olla ja joka on kaikin puolinen täydellinen  kumppani juuri minulle. En voi edes kuvitella olevani kenenkään muun kanssa parisuhteessa. En osaa sanoa, että tuntisinko tätä naiskollegaa kohtaan jotain muuta, jos olisin sinkku. Nyt kuitenkin pystyn olemaan hänen kanssaan täysin ilman taka-ajatuksia ja uskon, että juuri tästä syystä meillä on keskenämme niin hauskaa. Olemme jonkun verran yhteyksissä myös työpaikan ulkopuolella ja hän on tavannut vaimoni ja minä hänen miehensä. Eli toisin sanoen tästä naiskollegasta on tullut ihan aito ystävä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Joku puhui pelisääntöjen sopimisesta, mutta minun mielestäni on täysin sen varatun osapuolen vastuulla ettei tee mitään mikä loukkaisi puolisoa.

Parisuhteen säännöt on puolisoiden keskinäinen asia ja riittää kun itse huolehtii että rajojen yli ei mennä.

 

Tuo pelisäännöistä puhunut tarkoitti sitä, ettei varattu osapuoli johda sinkkua jotenkin harhaan eli anna ymmärtää että kiinnostusta voisi olla muuhunkin kuin ystävyyteen.

Yksi vaara tällaisessa ystävyydessä tietysti on, että se sinkku jää odottamaan että josko se varattu eroaisi ja skippaa kaikki muut potentiaaliset kumppanit.

Ap:lle vinkki, älä jää roikkumaan varattuun ihmiseen, tulee vaan itelles paha mieli. Kokemusta on. Halusin tulkita työkaverin kaikki hymyt, eleet, yms. merkiksi siitä, että hän tuntisi mua kohtaan samalla tavalla ja kohta kertoisi, että on jättänyt tyttöystävänsä. Menivät perhanat kuitenkin kihloihin. Itse tuhlasin lähes vuoden tähän ihastukseen, älä tee samaa! Jälkiviisaana kolme vuotta myöhemmin on helppo analysoida asiaa ja kaikki ne miehen hymyt ja eleet olivat vain osa hänen iloista ja valloittavaa persoonaansa, ei suinkaan flirttailua. Sillä hetkellä koin ne flirttailevina juttuina, koska olin ihastunut ja halusin tulkita ne sellasiksi.

N28

En kyl ite lähde sekaantumaan duunikavereihin. Tykkään duunistani ja meillä on alle 20 hengen työyhteisö. Luulet et menis aika akwardiksi jos alkais seukkaamaan ja sit menis poikki. Melkeen pitäis jommakumman vaihtaa duuniia ja ite en halua. Eikä se tarkota ettenkö ois sukupuolesta riippumatta tekemisis duunikavereitten kans ja juttelis mukavia. Mut sen pidemmälle en haluu mennä.

Mitään pelisääntöjä tartte miettiä tai sopia. Jos on varattu, niin sen verran pitäis olla kunnioitusta omaa kumppania kohtaan ettei lähe alottamaan mitään säätöjä jonkun duunifrendin kanssa. Frendejä saa olla ja pitääki olla, mutta siihen pitää jäädä. Tämän pitäis olla ap:llekin selvää. Fr, jos joku duunifrendi alkais yrittää iskeä mun vaimoa, niin kävisin juttelemassa sille jonnelle! Se homma loppuis heti. En ole mikään sairaan mustasukkanen persoona, mutta tossa ylittyis raja. Sinkut puuhatkoon mitä haluaa. Ja olisin aika pettynyt jos oma vaimo alkais vedättämään duunifrendiä ja antais ymmärtää jotain.

Ap, mistä päättelet että vastapuoli, eli varmaan se varattu tapaus, on ihastunut suhun? Voiko olla, että haluat nähdä ja tulkita asian noin, kun olet itse ihastunut? Onko flirttiä tai jotain muuta? Siis muutakin kuin ihan ystävällistä jutustelua? Vai siitäkö päättelit, kun hän hakeutuu seuraasi? Oletteko tekemisissä myös vapaa-ajalla? Jos, niin millä lailla? Varattuna on oikeasti helppo olla rentona vastakkaisen sukupuolen kanssa, kun ei ole mitään taka-ajatuksia tai romanttisia tunteita taustalla.

N40

Voin olla kaverillisissa väleissä jos olen ihastunut, mutta en pysty olemaan läheinen ystävä, koska silloin ajatukseni lähtevät laukalle ja ihastunut mielikuvitukseni ottaa ohjat. Lopulta kärsin. 

Vierailija kirjoitti:

Voin olla kaverillisissa väleissä jos olen ihastunut, mutta en pysty olemaan läheinen ystävä, koska silloin ajatukseni lähtevät laukalle ja ihastunut mielikuvitukseni ottaa ohjat. Lopulta kärsin. 

 

Ihastuminen läheiseen ystävään, jota ei voi saada, on kärsimystä. Been there, done that.

En ole. On liian tukalaa viettää aikaa ihmisen kanssa johon olen ihastunut, mutta joka ei tunne samoin. 

Olen/ollaan.

Vaikka olisi ihastunut, voi silti olla kunnioittava kaikkia osapuolia kohtaan. Jutellaan, parannetaan maailmaa, ja tuetaan toisiamme parisuhteissa.

Ystävyyden onnistumisen todennäköisyys on kohtalainen niin kauan, kun kumpikaan ei tunnusta tunteitaan, eikä mitään muutakaan rajanylitystä tapahdu. Tunteensa kannattaa tunnustaa lähinnä siinä vaiheessa, kun on valmis luopumaan itselle liian vaikeaksi käyneestä ystävyydestä, ja haluaa selittää toiselle, miksi ystävyys ei voi jatkua ainakaan samanlaisena.

Homma menee aivan eri urille, jos jompi kumpi lausuu ääneen tunteensa, koskettaa toista sopimattomasti tms. Sitten siinä liikutaan jo luvattomilla vesillä tuon varatun osapuolen kumppanin selän takana, eikä ystävyys voi enää olla yksinkertaista, viatonta ja "puhdasta". Eli jos on oikeasti ystävyys toiveena, niin kannattaa yrittää jättää ne ihastuksen tunteet omaan arvoonsa: ehkä nauttia piristävästä huomiosta, mutta suhtautua kuitenkin kepeästi. Ihastus menee todennäköisesti ohi. Ja missään nimessä sen sinkun ei kannata "sitoa" itseään tähän ihmiseen henkisesti, vaan olla avoin muille kiinnostaville tyypeille.

Vierailija kirjoitti:

Olen/ollaan.

Vaikka olisi ihastunut, voi silti olla kunnioittava kaikkia osapuolia kohtaan. Jutellaan, parannetaan maailmaa, ja tuetaan toisiamme parisuhteissa.

 

Miten tämä onnistuu, jos toinen tai molemmat ovat romanttisessa mielessä ihastuneita toisiinsa? On eri asia viihtyä erinomaisesti toisen seurassa ja tuntea tietynlaista yhteyttä toiseen, kuin olla romanttisesti ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen/ollaan.

Vaikka olisi ihastunut, voi silti olla kunnioittava kaikkia osapuolia kohtaan. Jutellaan, parannetaan maailmaa, ja tuetaan toisiamme parisuhteissa.

 

Miten tämä onnistuu, jos toinen tai molemmat ovat romanttisessa mielessä ihastuneita toisiinsa? On eri asia viihtyä erinomaisesti toisen seurassa ja tuntea tietynlaista yhteyttä toiseen, kuin olla romanttisesti ihastunut.

Ollaan molemmat varattuja, ollaan myös molemmat tunnettu syvää vetoa toisiimme. Sen hallinta onnistuu sillä, että hillitsee impulssinsa. Ollaan puhuttu, pohdiskeltu elämää, mutta arvostettu toinen toistemme parisuhteita. Nekään eivät ole niin mustavalkoisia, eikä kuvitella pettämällä kenenkään tilanteen siitä paranevan. Lopulta itse myös ajattelen, että me ei ehkä parisuhdemielessä edes sovita toisillemme. Löydettiin toisemme molempien ollessa sinkkuja/aikaisessa tapailuvaiheessa. 

Olen vilpittömästi kehottanut häntä yrittämään korjata suhdettaan, ja tiedän, että voivat siinä onnistua. Samoin olen itse yrittänyt kohentaa omaani.