Kolmas lapsi toiveissa ja sukulaisten ikävä asenne

Olen 35v., loppuvuodesta 36v. Meidän lapset on 4 ja 6. Viimeaikoina on alkanut tuntua, että haluttaisiin vielä kolmas. Taloudellinen tilanne antaisi myöten, mutta tietysti maailman tilanne epävarmuutta tuo... Päätös ei ole ollenkaan niin helppo kuin kahden ensimmäisen kohdalla. Päätös on viimekädessä yksin minun ja miehen, mutta olen hieman yrittänyt viritellä keskustelua tästä toiveesta läheisten kanssa (keski-iän ylittäneitä naisia). Oletin, että jostain suunnasta tulisi rohkaisua heittäytyä, mutta ei. "Onhan sinulla näissäkin", sanoi yksi. "Olet kyllä aika vanha jo siihen! Riskit on liian suuret", sanoi toinen. "Ei tuossa iässä enää kannata", sanoi kolmas. Olin ihan ällistynyt tsempin puutteesta. Nykymittapuulla en ole omasta mielestäni iäkäs ja kaikinpuolin olen hyvässä kunnossa. Ei periytyviä sairauksia. 

No, niin minä sitten eksyin kysymään vauvalaisilta, että onko 35v+ oikeasti vanha näihin hommiin, vai ovatko sukulaisteni mielipiteet ihan vanhanaikaisia? Ehkä mulla ja miehellä on vain kriisi, kun nuorimman kasvun myötä ollaan tajuttu, että meillä ei ehkä ole enää koskaan vauvaa? Onko tämä yleistäkin?

Ja tidän kyllä, että tästä aiheesta on jo paljonkin keskustelua... oon lukenut ne kaikki kohta :))