Onko muita, joilta puuttuu kilpailuhenki ja kunnianhimo?

Ei enää ollenkaan .Täysin turhaa ja syö vaan voimavarat eikä auta mitään.

Suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon, kun en muuhun pystynyt. Halusin hyväpalkkaisen työn ja sainkin. Ei siihen mitään kunnianhimoa tai kilpailuhenkeä tarvittu. Järkeä ja oivaltamista vain.

Halusin saada ammatin jossa pystyn elättämään itseni. Sen verran just jaksoin nähdä vaivaa.

Joo... ei mitään kunnianhimoa tai kilpailuhenkisyyttä yms.

Minä. Pärjäsin tosi hyvin ja helpolla kouluissa mutta jatko- opiskelut ei kiinnostaneet. Olen kumminkin elettyyn elämääni tosi tyytyväinen. Ei turhaa stressiä, kuitenkin hyvät työt ja tulot. Samoin harrastin nuorena useitakin urheilulajeja ja olin eräässä tosi hyvä, lopulta SM- tasolla mutta sitten tuli stoppi. Olisi pitänyt alkaa ihan oikeasti harjoittelemaan jonkun ohjelman mukaan ja joka ikinen päivä. Ei kiitos. Kaikkein vähiten halusin mitään mainetta tai kunniaa. Vähän sama kuin työelämässä. Ei isompaa vastuuta, ei stressiä, ei epäonnistumisia.

Kunnianhimolla ja kilpailuhenkisyydellä voi voittaa mäkihypyn maailmanmestaruuden ja olympiamitaleita, mutta päätyä makkaratehtaan  tyttären unelmavävyksi ja heittää henkensä halveksittuna Seiska-lööppinä.

Ei hyvä esimerkki nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe kilpailevani ketään vastaan vaan motivaationa minulla on kehittymisenhalu. 

Motivaatio on kyllä kunnianhimoa. Sanoisin, että tietty kunnianhimo on elämisen edellytys. Eri asia sitten on, mitä pitää "kunnia" asiana.

Minua on motivoinut kehittymään alallani vain parempi palkka ja työolot. Minusta se ei ole kunnianhimoa vaan ihan tavallista eteenpäin pyrkimistä. 

Olen vela (nainen yli 30v) ja vanhempani eivät alusta lähtienkään halunneet olla vanhemmat eivätkä rakasta / välitä / halua nähdä. Olin kunnianhimoinen kaksikymppisenä, mutta nykyään mua ei kiinnosta saavuttaa jotain suurta uralla, jos en edes elämän basiccejä ole saanut, eli rakastavaa ja henkisesti tukevaa perhettä/ympäristöä.

Miehen yritin saada, mutta he aina vain valehtelivat päästäkseen sänkyyn, pump and dump.

Ei vaan ole kunnianhimoa enää, kun ne asiat (tai siis: ihmiset) jotka halusin elämääni, ovat saavuttamattomissa.

Kun se tulisi mulle ensin, ja vasta sitten työalan kunnainhimo.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kiinnosta kilpailut, ei ole myöskään kunnianhimoa. Nyt jo eläkkeellä ja ihan hyvin menee, eläke kuitenkin yli keskitason enkä tarvitse yhtään enempää

Sama. Olen päinvastoin ajanut riippuvuutta työelämästä pikkuhiljaa alaspäin, noin viisikymppisestä alkaen. Tämä on suunniteltu juttu. Kaikki on jo olemassa, en tarvitse yhtään enempää mitään. Muutama kuukausi töissä vielä pari vuotta ja sitten Vapaus :) Annetaan työpaikat seuraaville, nuorille, ne tarvii rahaa ynnä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla putoaa nopeasti hanskat jos koen että joudun kilpailemaan. En vaa  pidä siitä, vaikka olen johtavassa asemassa työssä. Haluan tehdä asioita koska kiinnostaa tai tuntuu mukavalle, en jotta voittaisin tai saisin gloriaa, se on mielestäni kiusallista. Matala hierarkia ja innovoiva ympäristö on mulle mieluisin, nyt kun uusi toimari konsultteineen laittaa meidät raportoimaan ja mittaamaan kaikkea, oon alkanut katsella missä on ovi.

Olen katkaissut välini siskoni, koska hän aina kilpaili kanssani jostain, en ymmärrä mistä. Sellainen ihminen pitää panna pois ennen kuin se aiheuttaa harmia pian aikuiselle lapsellenikin kateudellaan.

Itse olen luonteeltani ollut kilpailuhenkinen, mutta olen oivaltanut, että yhteistyöllä saadaan paljon parempia tuloksia kuin epäterveellä kilpailuhenkisyydellä ja olen pyrkinyt kehittämään itseäni siihen suuntaan. Yhteistyöllä myös edistetään hyvinvointia. Kuitenkin välillä tarvitaan kilpailuhenkisyyttä, esimerkiksi yritysmaailmassa, kun yritykset kilpailevat markkinoista, ja terve kilpailuhenkisyys saattaa joissain tilanteissa, kuten urheilukilpailuissa, saada ihmiset yrittämään parhaansa.

Kunnianhimoa minulla on, mutta ei sillä tavalla, että haluaisin itselleni mahdottoman paljon gloriaa, vaikka toki pieni tunnustus tuntuu hyvältä. Haluan kuitenkin tehdä uusia ja merkittäviä asioita, en kilpailun vuoksi, vaan koska pidän kaikesta uudesta ja merkittävästä. Minulla synkkaa ihmisten kanssa, jotka haluavat kehittyä ja kehittää asioita. Ainahan vertailua tehdään, mutta sen kanssa on elettävä, eikä kannata lähtökohtaisesti kilpailla toisia vastaan.