Onko muita, joilta puuttuu kilpailuhenki ja kunnianhimo?
Minulta puuttuu, silti minusta tuli DI ja TkL Tein tutkinnonnot pelkällä lahjakkuudella. Ei ollut tarkoitus näyttää kellkään tai leuhkia
Kommentit (30)
Kilpailuhenkisyys on sosiaalista riippuvuutta. Ei kiinnosta kilpailla muita kuin itseäni vastaan.
Minä. Stressannun kaikesta kilpailullisesta. En myöskään tavoittele työelämässä yhtään mitään. Minullakin on kaksi korkeakoulututkintoa, mutta en suorittanut niitä kunnianhimosta.
En koe kilpailevani ketään vastaan vaan motivaationa minulla on kehittymisenhalu.
Eipä kiinnosta kilpailut, ei ole myöskään kunnianhimoa. Nyt jo eläkkeellä ja ihan hyvin menee, eläke kuitenkin yli keskitason enkä tarvitse yhtään enempää
Varmasti on. Ei monet elä kilpaillakseen kuin painiottelussa. Vaan itsekseen.
Mulla putoaa nopeasti hanskat jos koen että joudun kilpailemaan. En vaa pidä siitä, vaikka olen johtavassa asemassa työssä. Haluan tehdä asioita koska kiinnostaa tai tuntuu mukavalle, en jotta voittaisin tai saisin gloriaa, se on mielestäni kiusallista. Matala hierarkia ja innovoiva ympäristö on mulle mieluisin, nyt kun uusi toimari konsultteineen laittaa meidät raportoimaan ja mittaamaan kaikkea, oon alkanut katsella missä on ovi.
Olen katkaissut välini siskoni, koska hän aina kilpaili kanssani jostain, en ymmärrä mistä. Sellainen ihminen pitää panna pois ennen kuin se aiheuttaa harmia pian aikuiselle lapsellenikin kateudellaan.
En ole kunnianhimoinen työn enkä koulutuksien suhteen tai materialistisilla tavoilla. Toki haluan hoitaa työni hyvin jne...
Mutta en mä silti vetelehdi, ja on mulla tavotteita joihin päästäkseni teen määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti töitä.
Mm. liikunnan ja kunnonkohotuksen suhteen, eräässä käsityötaidossa kehittymisessä, ja erään soittimen soittamisessa.
N43
En ole koskaan ymmärtänyt miksi kunnianhimoa pidetään hienona asiana, ja kunnianhimoisia ihmisiä ihaillaan.
Minusta koko kunnianhimo on sananakin jo niin naurettava ja nolo, ettei toista. Kunnianhimo= "minä haluan kunniaa, mulle pitää olla kunniaa", himo..ihan niin paljon haluan sitä kunniaa muilta, että oikein himoksi asti on päässyt tämä tarpeeni."
Tietysti kukaan ei halua olla halveksittu, toisten alaspäin katsoma, säälittävä ja mitätöity. Sellainen tuntuu pahalta. Mutta eikö siinä himoon asti menevässä kunnian perään haikailussa ja mitättömänä olon välissä voisi olla jotain kohtuullista, mitä tavoitella?
Himo ja ylpeys ovat kaksi kuolemansynneistä.
Kunnianhimo tarkoittaa musta, että on riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä.
En ole ikinä ollut ammatillisesti tai urani suhteen millään tavoin kunnianhimoinen. Tämä on vaikeuttanut elämääni lähinnä sen suhteen, että se on tehnyt kumppanin löytämisestä melko hankalaa.
Haluan kuitenkin kehittyä erilaisissa urheilulajeissa ja muissa työelämän ulkopuolisissa taidoissa, ja olenkin harrastanut kilpaurheilua monessa eri lajissa.
M44
Olen ollut koko nuoruuden ja aikuisuuteni väsynyt, joten ei ole energiaa olla himoja mihinkään.
Olet onnetarten ottolapsi ja saanut kaiken helpolla. Väitätkö , että et juoksisi täysillä jos kaikki muut kuin voittaja heitetään vankilaan?
Vierailija kirjoitti:
Olet onnetarten ottolapsi ja saanut kaiken helpolla. Väitätkö , että et juoksisi täysillä jos kaikki muut kuin voittaja heitetään vankilaan?
Aika heikko skenaario. Ei sellaista tapahdu.
AP
Olen ollut aina masentunut ja minuun on jotenkin iskostunut se, että olen työläissuvusta enkä tule pääsemään mihinkään. Lukiossa kilpailin kaverin kanssa arvosanoista mutta hävisin lähes kaikissa aineissa. DI olen koulutukseltani, en tiedä minkä ansiosta.
Minä. Kouluttauduin, koska halusin mielenkiintoisen työn, en siksi, että haluaisin luoda uraa. Tykkään kyllä pelata joukkuepelejä, mutta ei minulle voittaminen ole tärkeää, vaan se, että on hauskaa
Vierailija kirjoitti:
En koe kilpailevani ketään vastaan vaan motivaationa minulla on kehittymisenhalu.
Motivaatio on kyllä kunnianhimoa. Sanoisin, että tietty kunnianhimo on elämisen edellytys. Eri asia sitten on, mitä pitää "kunnia" asiana.
Kateus on minulle vieras käsite. Kunnianhimo myöskin. Kilpailuhenkisyys lähinnä oksettaa. En pidä peleistä, joissa lasketaan maaleja ja pisteitä tai juoksuja.