Onko muita jotka ei oikein uskalla liikkua luonnossa punkkikammon takia?

Mä laitan dermosilin hyttyspunkki sumutetta lahkeisiin. Ja joka vuosi syön kyolic kapseleita keväästä syksyyn, ei tuu mikään öttiäinen kiinni. Nehän on armeija testannu mahallaan monta viikkoa  ahvenanmaalla.. Retkeilen pohjoisessa sekä kuljen metsissä joka päivä kävelyllä.  Koirilla on ollut vuosia symppis yrttipannat, pahaan räkkä aikaan istuttiin syksylläkin vierekkän ja ötökät kiersi meidät. Ja koira on musta. 

Vierailija kirjoitti:

Meil ei ole kauriita eikä peuroja, mutta silti punkkeja on ollu mun lapsuudesta saakka. 

Kauhee punkkihysteria. Ihminen on niin erkaantunu luonnosta. 

No sinä nyt et tiedä yhtään mistä puhut joten pidä suusi kiinni. Lymen  borrelioosi on hiviä kauheampi sairaus jonka sairastaminen on elävä helvetti

Ollaan asuttu 10v omakotitalossa jossa iso nurmikko. Tänä aikana en ole yhtään punkkia löytänyt itsestäni, lapsistani enkä meidän eläimistä. Joten en pelkää. Ei kannata käyttää elämää oelkäämiseen. Tuttavani pelkäsi ihosyöpää kuin ruttoa, vältteli aurinkoa aina. No sai 50v suolistosyövän ja kuoli siihen. Tämän jälkeen olen lopettanut asioiden hysteerisen pelkäämisen.

Tänäänkin olin maalla ulkona sandaaleissa ja mekko päällä, kuljeskelin heinikossakin. Samoin eilen, mutta sortsit ja kumpparit jalassa kun trimmeröin kasvimaan ympäristöä. En koskaan edes muista koko punkkeja! Karhukin väistää kun muistaa pitää meteliä että kuulee ajoissa ihmisen jos ei ole tuulen alla. Tilaston mukaan vaarallisin eläin Suomessa on koira. Niistä mieluusti sais päästä eroon kokonaan. Ällöttävä kuolaajia ja räksyttäjiä.

Inhottavia otuksia, samoin kun käärmeet. Näiden takia välttelen heinikoita ja metsiä. Ärsyttävää kun luonnosta ei voi nauttia ilman jatkuvaa tarkkailua ja pelkoa.

Punkki viihtyy kostealla nurmella. 

Keväällä niitä on eniten nurmella missä on ollut isot lumipenkat suojana.  Kesäksi pitääkin hankkia punkkiansa, että saisi edes muutama sata punkkia listittyä sukuaan jatkamasta.

Laventeliöljystä ja vedestä tehtyä suihketta oleskelupaikalle tai lahkeisiin. 

En anna punkkien pilata elämääni. Rakastan luonnossa liikkumista ja puutarhahommia. Pitkälahkeiset vaatteet jos ei ole helle, ja punkkisyyni aamuin illoin. Kyllä niitä itsestä joka vuosi pari kertaa löytyy, mutta borrelioosi tarttuu vasta yli 24 tunnin jälkeen, ja aivokuumetta vastaan on rokotus. 

Iholla kulkeva punkki ei tarkoita borrelioosia.

Sitten, jos on ollut kiinni ja ihottuma leviää.

Joka koiran ulkoilu ja takapihalla oleilun jälkeen otan sisällä siitä vähintään yhden -yleensä ainaki kaksi punkkia jotka vipeltää turkin päällä. En kammoa, lähinnä vi tu ttaa nuo punkit. Paljain sormin räpellän ne pois ja kiikutan pönttöön. Joo ei kai se pönttö paras ole, mutta ei viittis sisällä leikkiä tulellakaan.

Meillä ei ole punkkeja, joten en käytä mitään torjunta-aineita, enkä pelkää punkkeja.. Tontti on kuivaa hiekkakangasta, jossa on alkuperäinen kuntta säästetty. 

Ihan hyviä syitä pysytellä sisällä, mutta millä voisi perustella sitten talvenkin sohvalla pysymistä?

Sama täällä. Tai kyllä kuljen poluilla, mutta en ruoholla. . 

Vierailija kirjoitti:

Minussa on ollut punkkeja joka kesä n. 10 vuoden ajan. Viime kesänä ennätykselliset 9! Kuitenkin borrelioosi on tullut vain yhden kerran ja se hoitui antibioottikuurilla. Puutiaisaivokuumetta vastaan minut on rokotettu. Ällöttäviä ja inhottavia ötököitä punkit joka tapauksessa ovat!

kerrotko, missä ja miten elät? Millaisesta maastosta ne ovat tarttuneet?

Minä en ennen pelännyt punkkeja. Kunnes elämäni ensimmäisenä ja ainoan kerran minua puri punkki, vielä sellaiseen aikaan, jolloin punkkeja ei pitäisi olla liikkeellä.

Sain valtavan neurologiset oireet: yksittäisen epileptisen kohtauksen, toinen käsi tärisi voimakkaasti, näkökentässä heilui sahalaitoja viikkojen ajan jne. Sairaalassa epäiltiin, että kyse on mt-ongelmista ja minut lähetettiin ilman mitään hoitoa kotiin. Meni kuukausia vaikeiden oireiden kanssa, olin pitkään poissa töistäkin. Työterveyslääkäri suostui ottamaan lopulta 4 kk myöhemmin borrelioosikokeen, mutta sanoi jo koetta ottaessa, että ei sinulla borrelioosia ole. Tulosten tullessa soitti ja pyysi heti alkuun anteeksi, että oli ollut väärässä. Arvot olivat ihan pilvissä ja sain antibioottikuurin. Muuten oireet lähtivät, mutta sain erään pysyvän neurologisen sairauden tuon punkin pureman laukaisemana. Nykyisin kammoan punkkeja ja ihan syystä. Ei kiinnosta kokea uudestaan tällaista.

Kyllä ja valitettavasti se luonto on oman  omakotitalon piha 😖. Vaikka miten pitäisi nurmen lyhyenä,puutarhakeunussa istuskelu on riskialtista. Saati että kävelisi koko talon ympäri. Ekana kesänä täällä löysin aamusuihkussa mahasta punkin ja revin paniikissa kynsillä irti. 

Kuistilla on turvallista mutta ei siinä viitsi viettää koko kesää.

Mieheni nauraa pelolleni mutta hän onkin niitä ihmisiä joita punkit hylkivät.

Olimme kaverin kanssa puistossa kaupungin keskustassa,juotiin  limsaa ja tupakoitiin nurmella maaten. Ihan lyhyt nurmikko ja jossain kohtaa näkyi maata nurmen alta. Silti niskassani käveli punkki,onneksi kaveri huomasi ja huitoi pois ennenkuin ehti kiinnittyä! Tuon jälkeen hirveä punkkisyyni ja pelko onko niitä perseessä tai jossain kun ei voitu keskellä puistoa alasti riisua.

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut viimeiset 40 maaseudulla luonnon keskellä enkä pelkää kuin karhuja jotka ihan oikeasti ovat vaarallisia ja tunkevat pihapiireihinkin. 

Voi punkkikin olla vaarallinen,borrelioosiin voi kuollakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minussa on ollut punkkeja joka kesä n. 10 vuoden ajan. Viime kesänä ennätykselliset 9! Kuitenkin borrelioosi on tullut vain yhden kerran ja se hoitui antibioottikuurilla. Puutiaisaivokuumetta vastaan minut on rokotettu. Ällöttäviä ja inhottavia ötököitä punkit joka tapauksessa ovat!

kerrotko, missä ja miten elät? Millaisesta maastosta ne ovat tarttuneet?

Jossakin hiekka - aavikolla tuskin on, mutta missä yhtään vihreää kasvillisuutta niin todennäköisesti on myös punkkeja .  Pysyttele sisällä, äläkä aukaise ikkunoita eikä parvekkeen ovea.  Ruoka kannattaa tilata kotiin ja kunnon höyrytys kaikille pakkauksille, sen jälkeen myrkytys esim Raidilla.

Pelkäsin aiemmin. Sit niitä muutama tarttui kissoihin, irrottelin. Ja aloin löytää välillä itsestänikin. Mutta sitten siihen tottui - punkit tsekataan, poistetaan ja jatketaan elämää.

Niihin tottuu.