Auttoivatko vanhempanne teitä kouluaikoina? Läksyt, harrastuskuskaus ym?

Vierailija kirjoitti:

60 ja 70 luvuilla. No ei auttaneet, omatoimisuus oli valttia. He tekivät työtä ja hankkivat elantoa ja mahdollistivat koulutuksen. Keskikoulu ja lukio olivat maksullisia lukukausimaksuineen, kirjoineen, matkoineen, aterioineen.

Mun vanhempia ei kiinnostanut lapset edes kesälomalla. Meidät lähetettiin maalle koko kesäksi sukulaisille. 

Olen jo kuuskymppinen. Kun olin lapsi, vanhemmat varmaan vähemmän auttoivat kuin nyt. En muista koskaan kysyneeni neuvoa koulutehtäviin. Vanhempani luultavasti arvelivat minun selviytyvän hyvin. Ja ihan hyvin minulla menikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihme, että niin paljon MT-ongelmia. Lapset ihan oman onnensa nojassa mukamas hyvissäkin perheissä. TURVATONTA.

Mt-ongelmat räjähtivät, kun kakaroita ruvettiin hyysääminen ja kyttäämään. Ei silloin ollut, kun lasten annettiin oppia itse. 

Eli jätettiin oman onnensa nojaan. 

Kyllä. Pienet muksut leikkivät kesäpäivät itsenäisesti. Ainoastaan piti tulla kotiin syömään sovittuna aikana. Muuten muksuja ei näkynyt.

Noin kasvoi itsenäisiä, painetta kestäviä ihmisiä

Ei, vaan masentuneita aikuisia jotka yrittää nyt kaikin voimin ylihyysätä omia lapsiaan kompensoidakseen oman kurjan l

Ei me edes keskustella tosta sukupolvesta vaan meistä vähän vanhemmista joilla on jo lapsia. Sitä paitsi, masentua voi monesta syystä. Sun juttu ei liity mitenkään tähän keskusteluun. 

Mä anelen ja pyydän että tyhmät trollit joilla ei pelaa logiikka, älkää osallistuko mihinkään vakavamielisiin keskusteluihin.

Eivät auttaneet, enkä koskaan kysynyt neuvoa. Pärjäsin hyvin. Olin ns kympin tyttö 60- luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60 ja 70 luvuilla. No ei auttaneet, omatoimisuus oli valttia. He tekivät työtä ja hankkivat elantoa ja mahdollistivat koulutuksen. Keskikoulu ja lukio olivat maksullisia lukukausimaksuineen, kirjoineen, matkoineen, aterioineen.

Mun vanhempia ei kiinnostanut lapset edes kesälomalla. Meidät lähetettiin maalle koko kesäksi sukulaisille. 

Tämähän oli yleistä. Ajateltiin, että lasten on hyvä olla maalla kesät. Kaupunkilaislapsille oli kesäsiirtolat, niissäkin oltiin varmaan ainakin neljä viikkoa. 

Läksyissä en tarvinnut apua ja ainoat "harrastusmenot" olivat kirjastoauto ja kalastus joille mentiin pyörällä tai autolla riippuen säästä ym.

Läksyihin kysyin ja sain joskus harvoin apua, jos oli jokin todella hankala juttu, jota en saanut itse selvitettyä millään. 

Sain harrastaa mitä vain, jos järjestin itse kyydin tai kuljin itse eikä koulu kärsinyt.

Voin kertoa, että oli mielenkiintoiset teinivuodet, kun kaverit alkoivat vihdoin saada samaa itsenäisyyttä ja vapautta, joka itselläni oli ollut jo kauan. Aika usein olin se, joka yritti puhua kavereihin järkeä, että eivät kusisi saamaansa itsenäisyyttä ja vapautta tyhmyyksillä. 

Läksyissä ei autettu ekaluokan jälkeen, enkä varmaan edes pyytänyt apua. Harrastuksiin kuskattiin. 

Olin lapsi 70-luvulla, vanhemmat ei auttaneet koulutehtävissä, mutta en kokenut tarvitsevani apua, keskiarvo oli ysin huiteilla koko peruskoulun. Jos esim yläasteella oli jotain hankalampia tehtäviä niin kysyttiin kaverilta, joku aina osasi selittää. Harrastuksena oli jalkapallo, harkkoihin ja peleihin mentiin polkupyörällä, kentät oli kaikki noin 6 km säteellä. Talvella luisteltiin lähikentällä ja sinne käveltiin se 500m. Kirjasto oli mulle tärkeä, sinne oli 5 km ja yleensä menin polkupyörällä, talvella sain autokyydin samalla kun vanhemmat meni ruokakauppaan, erikseen ei kuskattu. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi. Omia lapsiani olen jonkun verran auttanut, esim kun lukiolaisella oli hankalaa matikassa. Harrastuksiinkin olen kuskannut erityisesti talvella, mutta paljon ovat kulkeneet polkupyörälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60 ja 70 luvuilla. No ei auttaneet, omatoimisuus oli valttia. He tekivät työtä ja hankkivat elantoa ja mahdollistivat koulutuksen. Keskikoulu ja lukio olivat maksullisia lukukausimaksuineen, kirjoineen, matkoineen, aterioineen.

Mun vanhempia ei kiinnostanut lapset edes kesälomalla. Meidät lähetettiin maalle koko kesäksi sukulaisille. 

 

Tämähän oli yleistä. Ajateltiin, että lasten on hyvä olla maalla kesät. Kaupunkilaislapsille oli kesäsiirtolat, niissäkin oltiin varmaan ainakin neljä viikkoa. 

Kesäsiirtolat oli kyllä tarkoitettu lapsille, joiden vanhemmat oli töissä ja joilla ei ollut mitään muuta kesänviettopaikka. Koulujen lomat oli silloinkin pidempiä kuin vanhempien vuosilomat.

Kesäsiirtoloiden tilalle on tulleet kaupunkien ja yhdistysten kesäleirit, päiväleirit ja kesäkerhot. Kesäsiirtolaam valittiin sosiaalisin perustein. Etusijalla vähävaraisten perheiden lapset ja muuten apua tarvitsevat.

Ei todellakaan. Joskus äiti saattoi kysellä sanoja kokeita varten. Harrastuksiin mentiin ihan itse bussilla tai pyörällä. Kukaan ruvennu kuskaamaan mihinkään. Minun näin tyttönä oletettiin myös kokkaavan iltapäivällä kun saavuin koulusta, että töistä tullessa olis apetta pöydässä kaikkia varten. Kuulemma vaan makasin kotona ja syljeskelin kattoon, niin piti jotain töitä laittaa (vain minulle, veljenihän sai rellestää kylillä yö myöhään). Stna.

Vierailija kirjoitti:

Ei autettu eikä ollut tarpeenkaan. Olin hyvin itsenäinen jo 5-vuotiaasta lähtien. Kävin mm. ilmoittautumassa kouluun yksin. Hoidin läksyt tietysti itse, mikäli niitä nyt jäi kotiin tehtäväksi. Harrastuksiin ei kuskattu, koska ei ollut millä kuskata. Köyhällä perheellä ei ollut autoa. Pyöräilin suunnistus- ja lentopalloharjoituksiin sekä kirjastoon. Myöhemmin kävin bussilla uimaharkoissa. Ei kyllä juuri ketään muutakaan kuskattu. Taisivat olla pankinjohtajan penskat, joita pallutettiin joka paikassa muutenkin. Normaalit lapset kulkivat itse ja suurin osa hoiti omatoimisesti muutkin pikkuasiansa. Ei niissä vanhempia tarvittu eikä kaivattu. Kesä- ym. pikkutyöt aloitettiin usein 10 - 12-vuotiaina mm. leikittämällä pienempiä lapsia, poimimalla marjoja, ulkoiluttamalla koiria jne. Nämäkin hommat etsittiin ihan itse.

Sama minulla ja kaikilla kavereillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät auttaneet. Ihan itse sain selviytyä kaikesta. Itse jouduin arvioimaan myös mahdollisen lääkärin tarpeen ja sitten äiti vei lääkäriin tai ei. On jäänyt parkin pysyvää haittaa siitä, kun en päässyt hoitoon. Isältä ei mitään kannattanut pyytää, vaikka isä oli se, joka ei ryypännyt kaikkia viikonloppuja.

Mä kävin myös itsekseni lääkärissä. Tätä ei mitenkään ihmetelty.

Sama. Lähdin ekalla luokalla kansakoulussa yksin kävelemään koulun hammaslääkäriin, olin 6 v ja eksyin paluumatkalla kouluun. Olimme muuttaneet juuri uudelle paikkakunnalle, en tiennyt yhtään missä olin. Itku silmässä sitten kysyin yhdeltä vastaantulijalta missä xx koulu on? Hän opasti mut kouluun. Ope oli vihainen kun olin viipynyt niin kauan.

Vanhemmat auttoivat minkä osasivat, lähinnä isä matematiikassa. Äiti huolehti siitä, että ymmärsimme koulutuksen tärkeyden. Hänellä itsellään ei ollut kansakoulun jälkeen muuta mahdollisuutta kuin mennä töihin. Puolen vuoden talouskoulu meinasi rikkoa välit vanhempiin kokonaan. Hän opiskeli myöhemmin aikuiskoulutuksen kautta, niin kuin kaikki hänen sisaruksensa.

Harrastukset olivat pääsääntöisesti kävelyetäisyydellä ja heti koulun jälkeen. Niihin ei tarvittu kyytejä. Pienessä maalaiskunnassa oli usein hiihto- ja yleisurheilukisoja, joihin vanhemmat meitä kuljettivat ja toimivat huoltajina, iskä oli myös ajanottajana, mittamiehenä, jokapaikanhöylänä, eli ne olivat yhteisiä rientoja koko perheelle. 

Omaa poikaa autoimme läksyissä lähinnä kannustamalla. Ihan alaluokilla piti muistuttaa myös läksyjen tekemisestä, että pääsi alkuun. Jossain vaiheessa poika alkoi olemaan fiksumpi ja opetti isäänsä 😅.

Harrastuksia pojalla ei paljon ollut, mutta niihin kuljetettiin ja kisareissuilla oltiin aina mukana. Uimahallille tuo polki itse silloin kun keli salli. Myöhemmin, kun harrastus vaihtui vähemmän kilpailuhenkiseksi, kuljetimme naapurikaupunkiin lauantaiaamuisin, kun julkisella ei oikein järkevästi päässyt perille ajoissa. Lauantaiherätyksiä riitti siihen saakka kun poika sai itse kortin.

Eivät auttaneet, eivätkä kuskaanneet. Jännästi kuitenkin nyt kun ovat vanhoja apu kelpaisi paperiasioissa ja lääkärikuskauksissa. 

Ei auttaneet, eikä ollut millä harrastuksiin kuskata. Olin se, joka autoin koulukavereita läksyissä ja sain ensimmäiset itse ansaitut rahat.

1970-luvulla näin. Omia lapsia olen kuskannut harrastuksiin, mutta läksyissä auttaminen jäi vähiin.

Läksyt hoidin itsenäisesti. (Eli ennen tuntia välitunnilla tein, jos ehdin.) 

Harrastuksiin pyöräilin, jos matkaa oli pari kilometriä. Kuskattiin jos matkaa oli 10 km, sillä busseja ei kulkenut. Mielestäni pyöräily oli hyvä juttu, sai hyötyliikuntaa. 

Sukupolvi X: Ei

Sukupolvi Z: Joo.

Vierailija kirjoitti:

Eivät auttaneet, eivätkä kuskaanneet. Jännästi kuitenkin nyt kun ovat vanhoja apu kelpaisi paperiasioissa ja lääkärikuskauksissa. 

Kyllä mun vanhemmat auttoivat omia vanhempiaan. Ja minä autoin heitä kun olivat vanhoja.

Hyvät vanhemmat oli minulla vaikka eivät harrastuksiin kuskanneet. Meillä oli kotona aina ruokaa ja oli ruoka-aika, opetettiin pöytätavat, kunnioittamaan vanhempia, oli polkupyörä, sukset ja luistimet kunnossa. Se riitti meille. Ei ollut muoti vaatteita, äiti ompeli vanhoista vaatteista uusia muttei kavereillakaan ollut sen kummempia. Elämä oli turvallista, opetettiin mikä on oikein ja mikä väärin. Tyydyttiin siihen mitä oli. Muistelen oikein lämmöllä lapsuuttani. Aika oli toinen ja onneksi olin lapsi 60-luvulla.