Auttoivatko vanhempanne teitä kouluaikoina? Läksyt, harrastuskuskaus ym?

Joskus kuulustelivat läksyjä ja koettivat auttaa ainakin matikanlaskuissa. Joskus harvoin isä kuljetti autolla kouluun tai haki jos sattui olemaan vapaapäivä, pääasiassa muuten kuljin itse kävellen tai pyörällä, ei ollut koulumatkaa kuitenkaan pariakaan kilometriä. Tämä 80-luvulla peruskouluaikanani.

Mulla ei myöskään ollut mitään sellaisia harrastuksia jonne olisi ollut menoa koulun jälkeen tms. Yhteen aikaan kävin atk kerhossa tosin, itse pyörällä, mutta sen lopettivat jostain syystä jo muutaman viikon jälkeen.

Kerran kysyin apua ja sain sellaiset huudot etten toisten kysynyt. Harrastuksia ei pikkukunnassa ollut, tai oli, muttei mitään mieleistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, itseasiassa äitini suuttui aina kun näki minun tekevän läksyjä. 

Oho, kummallista. Tiedätkö miksi?

Ei auttaneet läksyissä eikä kuskattu mihinkään. Menin harrastuksiin itse pyörällä tai talvella potkukelkalla. Kerran oli paukkupakkaset ja yksi kaveri oli saanut vanhemmiltaan kyydin harrastukseen, ettei tarvitse -30 asteessa pyöräillä. Se tuntui minusta ihmeelliseltä, kun olin tottunut siihen, että itse on mentävä, ihan sama mikä keli.

Eivät auttaneet läksyissä, olivat joko päivätöissä tai maatilan hommissa.

Aamuisin ihan itse sain aamupalat tehdä ja jolkottaa 4km päähän koulubussille.

Harrastuksiin pääsin niin vikkelästi kuin suinkin jaksoin juosta tai pyöräillä.

Ehkä siksi minusta tuli itsenäinen, elämässä menestyjä.

Eivät. Enkä tarvinnut läksyissä mitään apua.

Omat lapseni ovat saaneet ihan itse tehdä läksynsä. On muuten ihan opettajien suosituskin, samoin se, ettei vanhempi korjaa tehtävien virheitä. Olen kysellyt sanoja tai kertotauluja, jos ovat pyytäneet siihen apua. Samoin olen muutenkin voinut auttaa läksyjen kanssa, jos ovat apua tarvinneet.

Eivät auttaneet. Aivan pienenä lapsena veivät kaupungin toisella laidalla olevaan harrastuspaikkaan, mutta kun ikää tuli n.10 siirryin käyttämään bussia.

Läksyissä ei autettu. Palautetta tuli jos ei tullut hyviä numeroita. Samoin erilaisia asioita pistettiin takavarikkoon.

Nykyäänkin pärjään itse ja huolehdin omista asioistani.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihme, että niin paljon MT-ongelmia. Lapset ihan oman onnensa nojassa mukamas hyvissäkin perheissä. TURVATONTA.

Mt-ongelmat räjähtivät, kun kakaroita ruvettiin hyysääminen ja kyttäämään. Ei silloin ollut, kun lasten annettiin oppia itse. 

Tietenkin auttoi. Isä oli harvoin kotona, mutta auttoi silloin kun oli, äiti tietysti sitten enemmän. Omia lapsia toki autetaan myös. Ei kuitenkaan niin että kaikki tehdään puolesta. 

Eivät auttaneet. Ihan itse sain selviytyä kaikesta. Itse jouduin arvioimaan myös mahdollisen lääkärin tarpeen ja sitten äiti vei lääkäriin tai ei. On jäänyt parkin pysyvää haittaa siitä, kun en päässyt hoitoon. Isältä ei mitään kannattanut pyytää, vaikka isä oli se, joka ei ryypännyt kaikkia viikonloppuja.

Läksyt tein itse, kokeisiin ei kuulusteltu koska ei kuulemma ollut aikaa. Harrastuksiin menin joskus isovanhempien kyydillä, omat vanhemmat harvemmin kuskasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihme, että niin paljon MT-ongelmia. Lapset ihan oman onnensa nojassa mukamas hyvissäkin perheissä. TURVATONTA.

Mt-ongelmat räjähtivät, kun kakaroita ruvettiin hyysääminen ja kyttäämään. Ei silloin ollut, kun lasten annettiin oppia itse. 

Eli jätettiin oman onnensa nojaan. 

Eivät auttaneet. Tuskin olisivat edes osanneet. Mutta joo, ei ollut mitään kiinnostusta. 

Olin lapsi 70-80 luvulla, ei todellakaan auttaneet, vanhemmat oli muutenkin vuorotyössä ei olisi ollut siis kotonakaan.

Ei auttanut ja ihan itse piti perse raahata kouluun ja harrastuksiin.

Meidän isä oli itse matikanope mutta kun mulla oli vaikeuksia matikassa, osti mulle matikantunteja vieraalta - mikä olikin aivan parasta. En olisi halunnut, että isä opettaa, enkä siltä kysynytkään koskaan apua. 

Harrastuksiin ei kyllä koskaan kuskattu eikä kouluun eikä mihinkään muuallekkaan. Se oli fillari ja jalat, joskus harvoin bussi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihme, että niin paljon MT-ongelmia. Lapset ihan oman onnensa nojassa mukamas hyvissäkin perheissä. TURVATONTA.

Mt-ongelmat räjähtivät, kun kakaroita ruvettiin hyysääminen ja kyttäämään. Ei silloin ollut, kun lasten annettiin oppia itse. 

Eli jätettiin oman onnensa nojaan. 

Kyllä. Pienet muksut leikkivät kesäpäivät itsenäisesti. Ainoastaan piti tulla kotiin syömään sovittuna aikana. Muuten muksuja ei näkynyt.

Noin kasvoi itsenäisiä, painetta kestäviä ihmisiä

Äiti auttoi matikan läksyissä, kun en ymmärtänyt algebraa enkä kirjainyhtälöitä. Äidille oli tärkeää, että sain hyviä arvosanoja koulusta. 

Harrastuksiin ei kuskattu, koska ei ollut mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä niihin olisi ollut aikaakaan. Koulumatkaan meni vähintään tunti suuntaansa ja illalla piti jaksaa läksyt ja lukea kokeisiin.

Omaa lasta myös olen auttanut läksyissä. Harrastuksiin en ole vienyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ihme, että niin paljon MT-ongelmia. Lapset ihan oman onnensa nojassa mukamas hyvissäkin perheissä. TURVATONTA.

Mt-ongelmat räjähtivät, kun kakaroita ruvettiin hyysääminen ja kyttäämään. Ei silloin ollut, kun lasten annettiin oppia itse. 

Eli jätettiin oman onnensa nojaan. 

Kyllä. Pienet muksut leikkivät kesäpäivät itsenäisesti. Ainoastaan piti tulla kotiin syömään sovittuna aikana. Muuten muksuja ei näkynyt.

Noin kasvoi itsenäisiä, painetta kestäviä ihmisiä

Hyvä niin. Itse saatiin kyllä pärjätä ja vanhempia ei huudeltu apuun juurikaan missään tilanteessa ja miten oltaisiin huudeltukaan kun ei ollut kännyjä. Kotiin oli aina talsittava vaan vaikka itku silmässä. Vanhemmat ei ottaneet lasten keskinäisiin riitoihin mitään kantaa. Jos kanteli, että joku löi tai kiusasi, sanottiin että lyö takaisin. Ja se oli siinä. Ei me silti ahdistuttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ja maksulliset harrastukset oli kielletty.

Onneksi isoveljeltä pystyin joskus kysymään neuvoa kouluasioissa.

Onneksi minä vanhimpana lapsena olin aina hyvä koulussa niin pystyin auttamaan pienempiä sisaruksia. Ei vanhemmat varmaan edes kurkanneet mitä numeroita meillä oli todistuksissa. Ei vaan kiinnostanut. Hyvin outoa meininkiä, kun vertaa nykyaikaan.