Miksi ihmiset suuttuu siitä kun olen ujo ja estynyt?

Vierailija kirjoitti:

Miksi itse suutut siitä, jos muut kokevat käytöksesi ja olemuksesi epämiellyttäväksi kyräilemiseksi?

Onko sinun omat käytöstavat kunnossa, jos koet että sinua kohdellaan huonosti?

Olen itsekin hiljainen ja vetäytyvä, mutta ei ole tuollaisia ongelmia kuin sinulla. Syy tuskin on hiljaisuudessasi.

Ei varmaan olekaan. Sinulla on ympärilläsi hyvällä itsetunnolla ja hyvillä käytöstavoilla varustettuja. Varmaan itsekin olet sellainen.

Kaikilla ei ole niin. Siitä nuo huonot kokemukset kumpuavat: huonoista käytöstavoista, toisten erilaisuuden ymmärtämättömyydestä ja huonosta itsetunnosta.

Täällä ketjussa moni vaan itsepäisesti uskoo tai ainakin väittää, että kaikilla on resurssit ja niiden käyttö kohdillaan, vaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ottaa itseensä, kun tulkitsee niin ettei ujoa ja hiljaista kiinnosta heidän seura. Vallankin kaikki ekstrovertit suupaltit, hiukan narsismiin taipuvaiset ihailevaa palvontaa kaipaavat henkilöt.

Olen huomannut, että ihmiset, joilla on voimakkaita narsistisia piirteitä, eivät yleensä voi sietää ujoja ja estyneitä. Pitävät ehkä heikkoina? Se voi olla myös ongelma, kun pitäisi toimia ihailijana tai muuten joutuu mustalle listalle. Ja ujot usein tarkkailee ja saattaa helpommin huomata epäaidon käytöksen/manipuloinnin ja sehän on uhka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat 

Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille! 

Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.

Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.

Aplodeja. Siellä ei saa kontrolloida muiden puheita, pyörittää silmiä muiden lapselliselle käytökselle, jne koska jokainen on siellä niillä eväillä, jotka elämä on heille suonut. Heistä jokainen haluaa hallita ahdistustaan edes jollain tavalla. 

Ai mitä aplodeja?

Kirjoitat ihan sekavia.

Yritä jäsentää niin, että muutkin voi ymmärtää- jos haluat, että ymmärretään. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Mulla on onneksi ainakin osa poikakavereissa ymmärtänyt tän, vaikka jostain syystä oon onnistunut niitä super extroverttejä saamaan kumppaniksi.

Ei heitä ole haitannut et välillä saatan mennä toiseen huoneeseen kuulokkeet päässä ja tulla takaisin, on myös sanoneet sen seuralle ja kaikki on ollut ihan ymmärtäväisiä. Oon kuitenkin kiltti, ystävällinen ja huomioon ottava ja juttelenkin, tosin parhaiten kahden kesken.

Yksi sit aina huusi suoraa huutoa kun oon niin hiljainen ja kuulemma epäsosiaalinen, vaikka rakastan ihmisiä. Ilmeisesti tuntui, että yritän rajoittaa vaikka aina sanoin että mene vaan rauhassa ystäviesi kanssa, tarviit sitä.

Ei tuo kannustus nyt ainakaan auttanut rohkaistumaan joukkoihin.

Vierailija kirjoitti:

Yllätyin, kun kuulin kaverilta että joku porukassamme ajatteli minun olevan ylimielinen. En vaan puhunut paljon porukoissa sillä ei minulla ollut sanottavaa, enkä halua ryhmän huomiota itseeni. Syyni olla puhumatta olivat siis ylimielisen vastakohta. 

Mullekin joskus entinen luokkakaveri sanoi joskus että eka hän ajatteli että oon täys mlkku kun en "osallistu (oon ujo ja arka porukoissa), mutta näin kun on jutellut mun kanssa kahden kesken niin mähän olenkin kuulemma ihan hemmetin mahtava tyyppi :D

Melkein parhaimpia kohteliaisuuksia mitä ikinä oon saanut :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä tarkoitat, kun kirjoitat 

Sinä olet ihana. Rakastan eniten sitä, että sinun käytös ei kuulu minulle pätkääkään. Julkinen tila kuuluu kaikille! 

Tekstisi on kovin tulkinnanvaraisesti kirjoitettu.

Minusta julkinen tila on sellainen, että siellä saa olla. Siellä ei saa kiusata. Niin sen ymmärrän.

Aplodeja. Siellä ei saa kontrolloida muiden puheita, pyörittää silmiä muiden lapselliselle käytökselle, jne koska jokainen on siellä niillä eväillä, jotka elämä on heille suonut. Heistä jokainen haluaa hallita ahdistustaan edes jollain tavalla. 

Epävarmuus ei ole marginaaliryhmien yksinoikeus. Huonolla käytöksellä kompensoidaan sitä omaa epävarmuutta. 

Uhriasema oi

Anteeksi, nyt kyllä

putosin. En yhtään tajua mistä tässä puhutaan tai mitä yritetään kertoa. Täydentääkö joku omia ajatuksiaan vai onko tuossa dialogia? Ajatuksen juoksu on joka tapauksessa niin omassaan (päässä

nietutty) kulkevaa, että ei tuosta oikein saa selvää, että mikä on ydin.

Voisit/voistte avata ja perustella. Tuon ajatuksenvirtana kirjoittamisen seuraaminen on haastavaa. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt ärsyttävää, jos aikuinen ihminen ei uskalla esim. työpaikalla kasvoihin/silmiin katsoa ja tervehtiä. Moukkamaista ja autistista käytöstä.

Näin. Kaveriksi ei tarvitse ryhtyä, mutta kyllä peruskäytöstavat pitää töissä olla. Ei siitä tykätä tarvitse.

Luulen että valtaosa ujoista ja vetäytyvistä kyllä hallitsee peruskäytöstavat, eli tervehtimään ja silmiin katsomisen. Ei niitä muuten osaa kaikki suuna päänä olevat ekstrovertitkaan, mutta se on ihan ok?

Miksi just jonkun toisen määritelmä millainen ihmisen pitää olla, on se oikea? Jokaisen on oma ainutlaatuinen itsensä ja soisin, että kaikki saisivat olla sellaisia kuin ovat, käytöstapojen kanssa. Ilman eri muottiin tunkemisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. En oikein ymmärrä, miksi joitakin ihmisiä ahdistaa se, että joku on hiljaa. Saahan seurassa olla hiljaa. Kuunnella.

Jos kaikki vaan kaakattaa, niin mitä järkeä? Onko se jotenkin hienoa?

Kai niitä kuuntelijoita ja seuraajia tarvitaan yhtälailla kuin puhujia ja johtavia?

vai🤷

Mitä yhteisö tekee ihmisellä, jolla ei ole mielipiteitä? 

Se hiljainen tarkkailija on yleensä se fiksuin, jolta kannattaa kysyä apua ongelmiin jos tarvitsee. Se havainnoi ja tekee huomioita ihmisistä ja oppii.

Yhteisö jossa kaikki huutaa kuorossa ilman mitään varsinaista asiaa on vaan täysi kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Miksi itse suutut siitä, jos muut kokevat käytöksesi ja olemuksesi epämiellyttäväksi kyräilemiseksi?

Onko sinun omat käytöstavat kunnossa, jos koet että sinua kohdellaan huonosti?

Olen itsekin hiljainen ja vetäytyvä, mutta ei ole tuollaisia ongelmia kuin sinulla. Syy tuskin on hiljaisuudessasi.

Tässä on koko asian pointti. Amen. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt ärsyttävää, jos aikuinen ihminen ei uskalla esim. työpaikalla kasvoihin/silmiin katsoa ja tervehtiä. Moukkamaista ja autistista käytöstä.

Miten tuollainen käytös liittyy aiheeseen? Eivät introvertit ole mitään autisteja, itse asiassa introvertti on keskimäärin sosiaalisesti lahjakkaampi kuin ekstrovertti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain. 

 

 

Oon keskimmäinen lapsi ja isosiskon jäljiltä aika rankasti dominoitu ja olen jo silloin oppinut olemaan hiljaa. Vanhemmilta meni suurin osa huomiosta siskon kiukkuilua taltuttaen, sit syntyikin veli.

Siskon osalta aika rankkaa fyysistä ja henkistä kiusaamista ja väkivaltaa, toivoi mun kuolemaa, olis parempi jos en olis olemassa jne, joskus hyppäsi mun niskaan kun oltiin uimassa ja hukkuminen oli lähellä, oisinko ollut 5v ja piti taistella että pääsen pintaan. Sisko vaan nauroi.

Tietenkään en tajunnut vanhemmille kertoa kun kasvoin siihen että tuo on normaalia.

Oon miettinyt että onko tuossa sit syy, että oon aikuisiällä sietänyt useampaakin väkivaltaista suhdetta ja traumatisoitunut itseäni vaan enemmän.

Kyllä mä hämärästi muistan lapsuudesta vielä ajan kun olin iloinen ja spontaani, normaali utelias lapsi.

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin rankkoja asioita. Toivottavasti olet saanut tai haet niiden käsittelyyn apua. Traumatisoituminen voi aiheuttaa sellaista, kuin toistamispakko. Se tarkoittaa, sitä että (tiedostamattaan) hakeutuu tilanteisiin, joissa traumaa toistaa uudestaan. Vaikuttaa siltä, että kertomassasi saattaisi olla kyse siitä.

Vierailija kirjoitti:

Monesta vetäytyvästä tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Antavat (ehkä tahtomattaan) ymmärtää että muiden seura on ankeaa ja että muiden pitää maanitella heitä mukaan porukkaan. Tätä sitten yritetään koska ei ole oikein jättää yhtä ulkopuolelle. Sitten ei kellään ole kivaa kun porukan yllä leijuu passiivis-aggressiivinen haamu ja vetäytyjä imee koko porukan positiivisen energian. 

Sinusta tulee vahva passiivis-aggressiivinen viba. Jos toinen ihminen tarvii pientä hengähdystaukoa niin otat sen itseesi ja puhut hänestä rumasti selän takana. Sinä olet se energiasyöppö tässä. Anna toisen olla sellainen kun on. 

Oon myös ujo ja hiljainen. Kahden tai kolmen kesken tulee juteltua enemmän, mutta isommassa porukassa jään kuuntelijaksi. Onneksi omassa tuttavapiirissäni sitä ei ole koettu ongelmaksi, ei sitä oikeastaan kukaan edes noteeraa. Töissäkin puhun sen, mitä on asiaa enkä enempää. Esim. joidenkin harrastamaa juupaseipäs-spekulointia en tee. Jotkut kai pitävät sitä hyvänäkin, ainakin kerran olen saanut palautetta, että kokoukset kanssasi ovat selkeitä ja tehokkaita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain. 

Eihän tämä pidä paikkaansa. Jo vauvoista näkee eroja. Toiset ottavat enemmän kontaktia ihan vieraisiin, toiset vähemmän. Tämä on ihan temperamenttiero, vaikka toisaalta elämän kokemuskin jonkin verran muovaa rohkeista ujoja ja ujoista rohkeita.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisiin tilanteisiin mennään olemaan sosiaalisia, ei olemaan hiljaa jossain nurkassa. Vetäytyminen on voimakas signaali muille siitä että jotain on pielessä. Ehkä tämä ei ole se signaali jota vetäytyjä kommunikoi tietoisesti mutta sitä se kuitenkin on. 

Ei ole. Se on merkki siitä että toinen haluaa olla hetken rauhassa, ehkäpä juuri siksi että haluaa vielä jatkaa sosiaalisena oloa pidempään ja tarvii vain pienen tauon. Jotkut myös viihtyvät tarkkailijoina paremmin kuin äänessä. 

Sinun kannattaisi koettaa kehittää sosiaalisia taitojasi ja erityisesti empatiakykyäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin otsikko kuvasi ketjun sisältöä, useampi on ilkeänä ja raivoissaan, jos joku ei vaikuta seurasta innostuneelta.

Itse en ole ujo enkä estynyt, en vain yksinkertaisesti ole kovin kiinnostunut ihmisistä. Tämäkin ajaa ihmiset lähes hulluuden partaalle. Miksi se on niin epämukavaa? Miksei näille ihmisille riitä se useiden ja jopa kymmenien muiden paikalla olevien ihmisten huomio, miksi se huomio täytyy väkisin saada siltäkin, joka on selvästi vähiten kiinnostunut? 

Koska ne ihmiset ovat narsisteja ja heille on todella kova pala jos joku ei jaksakaan jumpata heidän tahtiinsa.

Useimpien itsetunto kärsii, jos toinen ei hymyile, paljoa juttele, kysele lisää kun toinen vuodattaa elämästään, kokee itsensä jotenkin epäonnistuneeksi kun toinen ei hyppele innosta hänen seurassaan. Sitähän voi joku muu luulla, että ko ihminen on huonoa seuraa. Ja sitten tää harmitus puretaan siihen ujoon ja hiljaiseen mainitsemillasi kommenteilla. 

Olen itse hiljainen ja työskentelen IT-alalla. Toki meitä on myös puheliaita ja sosiaalisia, mutta IT-alalle on hakeutunut kuitenkin keskimääräistä enemmän hiljaisia, sosiaalisesti kömpelöitä ja ihan vain outoja tyyppejä. Mutta siksi kukaan ei katso vinoon toista, jokainen saa olla sellainen kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä on ujouden ja estyneisyyden taustalla? Pieni lapsihan on spontaani, hänelle on tapahtunut jotain. 

Kiusaamista.

Voi olla myös liian kapeat sosiaaliset piirit. Lapsi ei pääse leikkimään muiden kanssa, ei kyläile tai ole hoidossa missään. 

Olen ujo ja mahdollisesti kirjolla. Olen usein  saanut ihmisten vihat niskoilleni ja kokenut jopa fyysistä väkivaltaa.