Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuus tekee elämästäni helvettiä
20.05.2024 |
Mielialani vaihtuvat päivittäin hermostuksesta vihaan, vihasta rakkauteen ym. En kestä enää. Lääkitys on käytössä ja on ollut sama jo 20 vuotta. Tuntuu vain ettei se tehoa enää. Minulla on nostettu lääkityksen määrää (Sertralin) mutta en halua käyttää koska aiheuttaa pahan olon ja aivosumun. Olen ihan hermoheikko, keskittymiskyky kuin kultakalalla. Huudan lapselleni, piruilen miehelleni. Olen täynnä raivoa ja pettymystä.
En oikeasti ole tällainen. En vain pysty enää kontrolloimaan tunteitani vaikka haluaisin niin. Joku päivä haluan haistattaa p*skat ja paiskoa kotioven kiinni etten ikinä palaa, sitten tulen takaisin häntä koipien välissä ja olen täynnä rakkautta ja toivoa. Siis mitä hemmettiä? On ihme ettemme ole jo eronneet. Kukaan ei kestä tällaista,
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän tuota hoiettas muuten kuin lääkkeillä? Meditointi? Onko elämä muuten kunnossa, parisuhde ym?
No parisuhteessa ei mene hyvin, on kommunikointiongelmia, mies ei ole kunnolla läsnä lapsen kasvatuksessa niin kuin haluaisin. Energia menee selviytymiseen kirjaimellisesti, olen töissä ja sielläkin on ihan liika töitä joka tuo lisästressiä. En osaa meditoida kun en pysty olemaan paikallani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia noihin kaikkiin haasteisiin! T.2
Hermostutko/vihastutko tyhjästä ilman mitään triggeröintiä?
Vierailija kirjoitti:
Hermostutko/vihastutko tyhjästä ilman mitään triggeröintiä?
Triggeröidyn kyllä. Mutta tyhjästä se ei tule. Poljen jalkaa, kiukkuan, huudan, olen mahdoton... pyörremyrskyn jälkeen olen taas oma itseni mutta sama toistuu aina vaan. Lasten kanssa on ollut erityisen haastavaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosta annosta niinkuin on neuvottu, ja jos ei haitat mene parissa viikossa vähemmälle niin ota lääkäriin yhteyttä. Tietysti annoksen nosto voi aiheuttaa haittoja ennen kuin isompaan annokseen tottuu.
Mitenkäs hormoonit/ vaihdevuodet, kannattaa käydä myös gynekologilla tää asia tutkii, koska nää aiheuttaa juurikin noita oireita mitä kuvailet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten pitäisi tehdä suunnitelma että miten toimia kun ne hermot menee, meet vaikka eri huoneeseen ja huudat ja kiroilet siellä ihan itsekseen tai soitat ystävälle ja purkaat tunteita. Koska lasten ei tarvitse jatkuvasti ottaa vastaan sun pahaa oloa. On normaali että joskus suuttuu mutta kun itsekin on huolissaan käytöksestään niin sellainen ei ole normaalia.
Hiki jumppaa ;) lenkille, salille, lähtee turhat tarmot kehosta. Ootko loukannut kenties päätä? Voiko olla aivovamman oireita? Milloin muuten otettu verikokeita ja lääkärin kanssa käyty läpi asijoita. (voi olla muutakin) lääkitys ei varmaan kohdillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hermostutko/vihastutko tyhjästä ilman mitään triggeröintiä?
Triggeröidyn kyllä. Mutta tyhjästä se ei tule. Poljen jalkaa, kiukkuan, huudan, olen mahdoton... pyörremyrskyn jälkeen olen taas oma itseni mutta sama toistuu aina vaan. Lasten kanssa on ollut erityisen haastavaa. Ap
Jos hermostumiseesi on syy, niin olet vain tunneihminen. Olen itse samanlainen. En ole kokenut olevani mitenkään persoonallisuus häiriöinen. Nykyään kaikista yritetään tehdä sairaita, jos persoonallisuus ei ole vakaa ja hillitty kokoajan. Mieheni on hyvin kestänyt vuosikymmeniä, on itse rauhallisuus ja sanonut usein, että olisi tylsää olla samanlaisen ihmisen kanssa. Ole armollinen itsellesi ap. kaikkien ei tarvitse olla viilipyttyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi tasaantua kun ruuhkavuodet menee ohi. Niin minunkin äidilläni helpottui. Hän oli melko mahdoton, kun olin noin 5-15-vuotias. Sitten kun isompi sisarus muutti pois kotoa, alkoi kai stressi vähentyä. Hän ei ole missään työpaikassa olluf paria vuotta kauempaa. Yleensä polttaa sillat takanaan sooloilemalla. Yrittäjänä ollut myös kahteen otteeseen. Rohkeus on positiivista, mutta äärilaidasta toiseen menevä yrittäjä ei kovin hyvä juttu ja toiseksi yrittäjyys on stressaavaa. Hän sai muuten diagnoosin epäiltyään vaihdevuosioireita, mutta kun hän oli ollut aina sellainen. Sitä minä sanoin, että et sä mutsi ole ollut yhtään tasaisempi silloin kun me oltiin lapsia. Hänellä se epävakaus on ollut myös muuta kuin tunteita, koska se on ollut tekoja. Myy yhtäkkiä hyvän asunnon, kun ei tykkää sen hengestä enää. Siis tuollaisia juttuja, joille moni pyörittelee silmiäån, että onpa hölmöä toimintaa. Tietenkin siihen kuuluu katumus. Tai kyllästyy vaatteisiinsa ja laittaa puolet kirppispöydälle. Impulsiivista käytöstä.
Hän myös on aina ylitulkinnut toisten ihmisten sanomisia ja motiiveja, ihan vainoharhaisuuteen asti. Siis mitä joku tarkoitti, kun sanoi noin silloin. Onneksi siihen on oppinut suhtautumaan niin, että toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Luulen, että tarvitset apua, etenkin jos sinulla on voimakkaita negatiivisia tunteenpurkauksia, koska et varmasti halua pilata välejä kaikkein läheisimpiin ihmisiin. Lääkityksesi ei ole riittävä, jos olet noin impulsiivinen.
Et ole tainnut tutustua,aloittaja, traumadiagnostiikkaan? Etkä myöskään ymmärrä,että traumoja EI paranneta pillereillä. Oletkos koskaan miettinyt,että käytöksesi saattaisi johtua ihan siitä lääkityksestä itsestään muiden seikkojen ohella? Onko sinulla aikaa itsellesi? Oletko kokeillut elämänhistorian purkamista millään muulla tavalla,kuin psykologin luona käymällä? Uskotko todellakin kaiken,mitä sinulle sotessa sanotaan,itse ottamatta vastuuta tunneimpulssiesi tutkimisesta/ jatkumisesta juurisyineen? Ihmiset syövät lääkkeitä,koska heitä ei todellisuudessa haluta auttaa. Entäpä pitkäkestoinen traumaterapia omahoidon (ei päihteitä,päivittäin liikuntaa,empatiataitojen ja läsnäolotaitojen harjoittaminen,terveellinen ruokavalio jne)lisäksi? Itselleni diagnosoitiin epävakaa niin nuorena,että sellaista ei sen ikäiselle saa lain mukaan tehdä. Vakavia hoitovirheitä seurasi ja elämäni tuhoaminen sai alkunsa siitä. Vuosikymmeniä myöhemmin minut diagnosoitiin oikein,eli mm. PTSD kroonistuneena. En saanut oikeaa apua koska minulle ei kerrottu oikeaa tietoa. Vaati hel v erillisen taistelun saada edes jotain totuutta potilaskirjauksiin ja paljon on yhä korjaamatta. Toivon,että osaat olla kriittisempi-lääkäri saa palkkansa lääkkeiden määräämisestä,eikä heitä todelliset juurisyyt ihmisten elämänhistoriassa kiinnosta. Potilasas.kirjoissa voi lukea mitä vain ja niiden pohjalta tehdään valtavat määrät vääriä 'hoito'päätöksiä. Ota asioista selvää,äläkä raivoa perheellesi-vastuu tunteittesi käsittelystä on yksin sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dildo pärräämään molempiin reikiin kun huomiohuorauskohtaus iskee.
Vierailija kirjoitti:
Dildo pärräämään molempiin reikiin kun huomiohuorauskohtaus iskee.
Ei kannata kirjoittaa noin epävakaalle.
Epävakaa persoonallisuus tekee myös muiden ihmisten elämästä helvettiä.
Onko sinulla diagnoosi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä?
Lääkkeet eivät kovin hyvin tehoa epävakauteen. Onko sinulle koskaan tarottu mahdollisuutta osallistua dialektiseen käyttäytymisterapiaan? Kysy mahdollisuudesta, se on vaikuttavin hoitomuoto epävakauteen
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs hormoonit/ vaihdevuodet, kannattaa käydä myös gynekologilla tää asia tutkii, koska nää aiheuttaa juurikin noita oireita mitä kuvailet...
Voi olla kyllä hormonaalistakin koska oireet pahentuvat juuri ennen kuukautisia tai juuri kun ne ovat alkaneet. Vaihdevuosista en tiedä, olen vasta 38-vuotias. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dildo pärräämään molempiin reikiin kun huomiohuorauskohtaus iskee.
Ei kannata kirjoittaa noin epävakaalle.
Kenelle sitten kannattaa?
Mitenköhän tuota hoiettas muuten kuin lääkkeillä? Meditointi? Onko elämä muuten kunnossa, parisuhde ym?