Miten ikävästä voi päästä eroon? Ikävä ihmistä jonka kanssa en voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta ei aina riipu siitä muusta sisällöstä. Voi olla päinvastoin niin, että sitä muuta sisältöä on liikaa tai se on vääränlaista, jolloin kaipuu vain kasvaa. 

Minulla on näin. Tunnen itseni yhä enemmän kaipaavaksi ja jotenkin osattomaksi seurassa, jossa on kyllä ihan ok, mutta kuin haaleaa maitoa/teeskenneltyä olemista verrattuna kaipuuni kohteeseen. Jos joskus on saanut olla hyväksytysti autenttinen itse, tullut sellaisena rakastetuksi, priorisoiduksi ja ihailluksi, on hyvin vaikea enää olla olemassa muutoin. 

Miksei sinua enää rakasteta, priorisoida ja ihailla autenttisena itsenäsi? Mitä tapahtui, että tuo suhde päättyi?

Minä ikävöin isääni joka kuoli. Miltei 50 vuotta kestänyt vahva side ei mene pois eikä voi saada enää uutta isää, joka on tuntenut sut syntymästä lähtien ja joka on paras ystäväsi ja ainoa perheenjäsenesi.

Romanssit on romansseja. Voi löytyä joku toinen, jonka kanssa syttyy kipinä uudestaan. Uutta isää ja vuosikymmenien suhdetta ei saa enää koskaan. En halua vähätellä romansseja, sanon vaan, että meillä muillakin on ikävää. Ikuinen ikävä jäi isää kohtaan. Ainoa toivo on, että tapaamme joskus vielä kun kuolen tuonpuoleisessa <3

Vierailija kirjoitti:

Pitäis mennä lähemmäs ikävöimäänsä, jos on kerran ikävä.

En tiedä missä hän on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis mennä lähemmäs ikävöimäänsä, jos on kerran ikävä.

En tiedä missä hän on.

Et varmaan tunne häntä kunnolla. Oletko varma, että tuo tunne on aito ja oikea jos et edes tiedä missä ihminen on eikä sulla ole mitään sidettä häneen? Limerenssi? Tavoittamaton ihastus?

Pitäisi hankkia häneltä pakit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusia ihmissuhteita kohti. Parempia, läsnäolevampia, todellisempia.  Haavekuvat haihtuu.

Ihmiset ovat harvoin korvattavissa. Jos jonkun kanssa on ollut erityinen yhteys, kaikki muu tuntuu sen rinnalla merkityksettömältä.

Tämä. On suorastaan karmivaa, kun joku kertoo että eteenpäin, uutta matoa koukkuun ja kaikki muut klisheet. Jos oikeasti on ollut jotakin elämää suurempaa, ei se todellakaan korvaannu _millään_.

"jotakin elämää suurempaa"

Kypsymättömien ailahtelijoiden ajelehtimista elämän virrassa. 

Höpsistä. Aina tulee parempi tilalle, sopivampi ainakin. Älkää jumittuko haikailemaan mennyttä. Eteenpäin.

Jos molemmat ikävöi, ikävä paranee olemalla yhdessä. toivottavasti törmäätte. Ei sitä nyt heti tartte unohtaa ja heittää elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusia ihmissuhteita kohti. Parempia, läsnäolevampia, todellisempia.  Haavekuvat haihtuu.

Ihmiset ovat harvoin korvattavissa. Jos jonkun kanssa on ollut erityinen yhteys, kaikki muu tuntuu sen rinnalla merkityksettömältä.

Tämä. On suorastaan karmivaa, kun joku kertoo että eteenpäin, uutta matoa koukkuun ja kaikki muut klisheet. Jos oikeasti on ollut jotakin elämää suurempaa, ei se todellakaan korvaannu _millään_.

"jotakin elämää suurempaa"

Kypsymättömien ailahtelijoiden ajelehtimista elämän virrassa. 

Myös ns. kypsymättömien ailahtelijoiden ajelehtiminen elämän virrassa voi olla elämää suurempaa. Ja se juuri onkin jotain kun tajuaa mikä ihmisen osa on.

Vierailija kirjoitti:

Minä ikävöin isääni joka kuoli. Miltei 50 vuotta kestänyt vahva side ei mene pois eikä voi saada enää uutta isää, joka on tuntenut sut syntymästä lähtien ja joka on paras ystäväsi ja ainoa perheenjäsenesi.

Romanssit on romansseja. Voi löytyä joku toinen, jonka kanssa syttyy kipinä uudestaan. Uutta isää ja vuosikymmenien suhdetta ei saa enää koskaan. En halua vähätellä romansseja, sanon vaan, että meillä muillakin on ikävää. Ikuinen ikävä jäi isää kohtaan. Ainoa toivo on, että tapaamme joskus vielä kun kuolen tuonpuoleisessa <3

Otan osaa. Voimia sinulle! Jos usko merkitsee sinulle mitään, siitä voisi saada jotain turvaa. Uskon, että tapaat rakkaan isäsi jälleen taivaassa, kun sen aika tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävä ihmistä joka ei halua olla kanssani tekemisissä. 

Tietääkö hän kuinka tärkeä hän on sinulle?

-

Itse en ainakaan uskalla kertoa uudelle tuttavuudelle - jonka kanssa ei olla tekemisissä muutoin kuin vain, jos satutaan yhtä aikaa samaan paikkaan - siitä kuinka tärkeä hän minulle on ja kuinka paljon häntä ikävöin jatkuvasti. Miten sen kertoo nolaamatta itseä ja painostamatta toista, jos hän ei halua olla sen kummemmin tekemisissä? Hänellä on kyllä varmasti parempaakin seuraa. Voin heittää hänelle kehuja edellisiin tapaamisiin liittyen, jos jossain satutaan kohtaamaan, mikä sekin on hyvin epätodennäköistä, ellei ole joku ihan tietty tilaisuus, jossa voin olettaa hänen olevan. Saisi edes kerrottua miten hyvänä tyyppinä häntä pidän, vaikka elämä ilman häntä ja jatkuva ikävä jatkuisikin. Sellainen kohtaaminen on samalla miellyttävä, että vaikea. Kiva kohdata kaipaamansa ihminen ja saada olla hänen kanssa hetki tekemisissä. Vaikea siksi, että saa olla vain sen hetken ja se ruokkii ikävää entisestään, vaikka hetkeksi helpottaakin. Tänäänkin olen ihan itkenyt, kun on niin ikävä häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uusia ihmissuhteita kohti. Parempia, läsnäolevampia, todellisempia.  Haavekuvat haihtuu.

Ihmiset ovat harvoin korvattavissa. Jos jonkun kanssa on ollut erityinen yhteys, kaikki muu tuntuu sen rinnalla merkityksettömältä.

Nuo on usein epäterveen riippuvuussuhteen aiheuttamia päänsisäisiä pinttymiä jolloin kuvittelee toisen jotenkin speciaalimmaksi kuin oikeasti onkaan.