Onko parempi että mies vai yhteiskunta elättää?

Yhteiskunta.  Nähty liikaa nöyryytettyjä naisia.  Kaikkein paras on itsensä elättäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpakaan vaihtoehto ei kerrytä työeläkettä. Oikein varakas mies saattaisi pystyä kyllä turvaamaan naisensa eläkepäivätkin, mutta naisen on oltava kyllin viisas ja viekas ja varmistaa asia jottei missään tapauksessa jää nuolemaan näppejään. 

Viekas nainen kuulosta just sellaselta hyväksikäyttäjältä että ansaitseeki turpiinsa joka elämän mutkassa.

Johan se tuli sieltä, että nyrkkeilysäkki on sinullakin haussa.

Ai se on sun mielestä mies joka antaa elämässä turpiin. Ootko pikkasen miesvihamielinen?

Olen, mistä tajusit ja ihan syystä. Sinäkin tässä nyt yrität kääntää asioita päinvastoin, mutta niinhän tuossa lukee. että sinusta viekas

Minulle viekas tarkoittaa samaa kuin huijari. Jo Kalevan aikaisissa tarinoissa ja muissa vanhoissa saduissa aina viekas (yleensä joku matami) halusi huijata muut tekemään vastoin omaa parastaan. Siksi viekkaille toivon vain pahaa.

Yhteiskunta. Jos olet taloudellisesti riippuvainen yksittäisestä ihmisestä, hän voi käyttää sinuun vaikka minkälaista mielivaltaa ja niin kauan kun pysytään edes joten kuten lain oikealla puolella, sinulla ei ole sanavaltaa asian suhteen. Yhteiskunnalta saatu elatus taas on enemmän verrannollinen palkkaan. Teet yhteiskunnan vaatimat temput ja sen jälkeen roposet on sinun.

Vierailija kirjoitti:

Töissä julkisella sektorilla = nettoveronmaksajat elättävät. Nettoveronmaksajien kannalta kotirouvailu olisi parempi. Miehen kannalta nainen julkisella sektorilla parempi koska elatusvastuu jakautuu useammalle nettoveronmaksajalle. Nainen julkisella sektorilla on Viagran vastalääke ja kaikkien turnoffien äiti.

Kyllä se "nettoveronmaksajan" mieli muuttuu aina siinä kohtaa, kun niitä maksuttomia tai vahvasti subventoituja julkisia palveluja tarvitseekin. Esim. kun jälkikasvu menee kouluun tai syöpä iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja elätän vain itseni, tosin verotuloillani elävät kaikenlaiset torakat. En tarvitse ämmää, lemmikkejä saati viherkasveja. Barbara tyydyttää panotarpeeni, hyvä, halpa ja hiljainen.

kyllä sinunkin palkasta riistetyillä veroilla elätetään satojatuhansia yh-mammoja ja suojatyöpaikkaisia julkisen puolen hoitajia.

Ilman hoitajia tämä yhteiskunta ei pyörisi päivääkään. Turha yrittää esittää heitä muiden rahoilla elävinä loisina.

Minä itse. Ei ole miestä enkä saa yhteiskunnalta tukia.

Vierailija kirjoitti:

Elän yhteiskunnan tuilla niin kauan kuin pystyn. Jossain vaiheessa on ehkä pakko muuttaa miehen kanssa saman katon alle, halusin tai en, koska rahat eivät riitä muutoin. Joudun avustamaan opiskelevia lapsiakin. Mies on alkoholisti, joten en haluaisi, mutta vaihtoehdot on vähissä. Saisin asua ilmaiseksi.

Jätät sen miehen heti. Et ala alkoholistin kynnysmatoksi ja viinan juonnin rahoittajaksi, koska viinarahaa ja hoivapalveluja se on sinulta vailla. Rahaa tuskin jää ainakaan enempää lapsien tukemiseen alkoholistin kanssa asuessa. Lapsissa on jotain vikaa, jos he haluavat äitinsä myyvän sielunsa muuttamalla alkkiksen kanssa yhteen, jotta he voisivat saada enemmän rahaa äidiltään opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katson kai asiaa vähän eri suunnasta kuin muut. Minä nimittäin olen jo ollut vuosia toimeentulotuen asiakkaana.

Tämä elämä on kammottavaa. Hattu kourassa joutuu anomaan ja jatkuvasti pelkäämään hylkäystä tai muuta harmia.

Millä tavalla mies muuttaisi tilannetta? Vaikea kuvitella, kun on elänyt sinkkuna melkein kuusikymmentä vuotta. Jos olisin aikoinani löytänyt sopivan miehen, elämäntyylini olisi ollut erilainen vuosikymmeniä. Jos taas tähän hetkeen tipautettaisiin joku mies, ihmettelisin kyllä, mitä hän on tänne tullut etsimään. En pysty kuvittelemaan. Enkä takuulla sopeutuisi.

Jos olisi tarjolla itse valittu ja hyväksi todettu mies, olisi tietenkin itsestään selvää, että hän elättäisi minua ja minä häntä. Jos olisi vaihtoehtona "joku mies", valitsisin ehdottomasti yhteiskunnan elättinä olemisen.

Mies on naisen ainoa uhka tässä ma

"Mies on naisen ainoa uhka tässä maailmassa ja olisi erikoista joutua pyytämään almuja siltä ainoalta viholliseltaan mitä on ja luottaa siihen, että nyt olisi löytynyt se armollinen yksilö siitä hirviölaumasta."

Olen eri mieltä. Minun miespuoliset sukulaiseni ja tuttavani ovat hyviä miehiä. Kunnollinen suomalainen mies on ihana olento. Minä en ole omaa löytänyt, mutta miesten vika se ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä julkisella sektorilla = nettoveronmaksajat elättävät. Nettoveronmaksajien kannalta kotirouvailu olisi parempi. Miehen kannalta nainen julkisella sektorilla parempi koska elatusvastuu jakautuu useammalle nettoveronmaksajalle. Nainen julkisella sektorilla on Viagran vastalääke ja kaikkien turnoffien äiti.

Kyllä se "nettoveronmaksajan" mieli muuttuu aina siinä kohtaa, kun niitä maksuttomia tai vahvasti subventoituja julkisia palveluja tarvitseekin. Esim. kun jälkikasvu menee kouluun tai syöpä iskee.

Eipä se kotirouvailu estä syöpää tai edistä lasten koulutusasiaa, ei edes kotikoulutusasiaa kaikissa tapauksissa. Julkisella sektorilla palkat maksetaan nettoveronmaksajilta kannetuista veroista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin oman käden kautta. Nuo eivät ole vaihtoehtoja minulle.

Muista pitää tuosta kiinni, kun eläköidyt. 

Miksi? Eläke on sopimus josta maksetaan työaikana TYEL yhtiö sitten maksaa takaisin senhetkisen lainsäädännön perusteella tuosta eläkettä. En siis ihan "yhteiskunnan elätiksi" laskisi, vaikkakin tuo on ainakin osittain myös määrittelykysymys. 

Nykyiset eläkeläiset on maksanut 4x vähemmän systeemiin kuin mitä nostavat eläkettä,  eli toisten tienaamaan rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä julkisella sektorilla = nettoveronmaksajat elättävät. Nettoveronmaksajien kannalta kotirouvailu olisi parempi. Miehen kannalta nainen julkisella sektorilla parempi koska elatusvastuu jakautuu useammalle nettoveronmaksajalle. Nainen julkisella sektorilla on Viagran vastalääke ja kaikkien turnoffien äiti.

Kyllä se "nettoveronmaksajan" mieli muuttuu aina siinä kohtaa, kun niitä maksuttomia tai vahvasti subventoituja julkisia palveluja tarvitseekin. Esim. kun jälkikasvu menee kouluun tai syöpä iskee.

Juuri niin. Esimerkiksi sairaanhoitajanainen on aika monelle miehelle ihan päinvastaista kuin "Viagran vastalääke ja kaikkien turnoffien äiti".

Perskokkareet ajaa naisia taas kotiin nyrkin ja hellan väliin pimeälle keskiajalle.

Tänä keväänä jouduin lainamaan hieman rahaa lyhyeksi aikaa, ja tuo osoitti asenteen olevan sellainen, että tein päätöksen olla muuttamatta yhteen, menemättä naimisiin ja lisääntymättä tuon ihmisen kanssa. Nähtävästi toisen ihmisen avun tarve on ok vain niin kauan kuin siihen ei liity raha.

Onni että paljastui nyt eikä vasta myöhemmin. Taitaa jäädä elämäni viimeiseksi parisuhteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elän yhteiskunnan tuilla niin kauan kuin pystyn. Jossain vaiheessa on ehkä pakko muuttaa miehen kanssa saman katon alle, halusin tai en, koska rahat eivät riitä muutoin. Joudun avustamaan opiskelevia lapsiakin. Mies on alkoholisti, joten en haluaisi, mutta vaihtoehdot on vähissä. Saisin asua ilmaiseksi.

Jätät sen miehen heti. Et ala alkoholistin kynnysmatoksi ja viinan juonnin rahoittajaksi, koska viinarahaa ja hoivapalveluja se on sinulta vailla. Rahaa tuskin jää ainakaan enempää lapsien tukemiseen alkoholistin kanssa asuessa. Lapsissa on jotain vikaa, jos he haluavat äitinsä myyvän sielunsa muuttamalla alkkiksen kanssa yhteen, jotta he voisivat saada enemmän rahaa äidiltään opiskeluun.

Miehellä on työpaikka ja omistusasunto. Minulla ei kumpaakaan. Eivät lapset mitään vaadi, itse haluaisin auttaa.

Leikitään hetki: 

Jos olet hankkinut suhteen, jossa toinen haluaa elättää sinut, on se tapahtunut sinun omien resurssiesi vuoksi, esim. mukava luonne, kaunis ulkonäkö jne.

Joten siitä vaan, ottakaa vastaan se, mitä toiset teille haluavat tarjota.