Miksi yh:t narisee, että on raskasta?

elämäni helpottui huomattavasti, kun kolmas " huollettava" oli pois niskastani!

lapset 1 ja 2. koskaan eivät ole isällään ja kädestä suuhun eletään. silti ollaan onnellinen perhe.

Aina. Eikä isovanhempia ole lähellä auttamassa. Yövalvomiset kahden vauvan kanssa olivat - no, koska ei saa sanoa että raskasta niin sanotaan vaikka että - mielenkiintoisia...

Jopa on yksioikoista ajattelua...

joten vapaaviikonloppuja ei ole. Ei myöskään elatusmaksuja. Pieni eläke lapsilla on, joka ei tätä perhettä tee rikkaaksi.



Kaikesta surusta ja raskaudesta huolimatta ( mieheni menehtyessä lapset 7kk ja 1v9kk) minä en narise vaan olen kiitollinen että jäi edes lapset.

Iloinen ja onnellinen olen juu.



Se minkä olen myöskin huomannut ettei yh saa sano olevansa väsynyt, koska heti käy noin kuin ap juuri kirjoitti. Miehellinen äiti saa kyllä olla väsynyt...

Minä hoidan aina yksin 3v lastani - ei ole isää.



Rakastan lastani mutta välillä väsymys kertyy kun on ainoa vanhempi

- päiväkotiin vienti ja haku aina yksin

- ei omaa aikaa juuri yhtään - väsymys ja huono kunto, ystävät tosi vähissä kun eivät ymmärrä että olen tosiaan kiinni lapsessa

- rahat vähissä kun yksin maksat vuokran ja kaikki kulut. Vuokrat täällä pks-seudulla korkeella, pienessä kaksiossa asutaan. Eli välillä valvon öisin huolissani mitäs jos rahat ei riitä.

Mun mies ei ikinä hoida meidän lapsia.

Minä en kokenut yksinhuoltajana oloa yhtään raskaaksi. Mutta olen kuullut aika monta perhettä, joissa äiti narisee, vaikka siellä on kaksi aikuista taloudessa. Meitä on niin moneksi ja samoin myös tilanteita.



Itselläni helppoa ollut aina, koska isä osallistuu pojan elämään, auttaa sairastilanteissa, maksaa hyvää elatusmaksua ja oma taloudellinen tilannekin on ollut hyvä. Itseasiassa kuten joku muukin tässä totesi, niin elämä oikeastaan helpotti, kun yksi huollettava lähti perheestä pois.

mies ei tapaa lasta koskaan, eli mulla ei edes ole niitä vapaa viikonlopuja, mutta mä oon tosi onnellinen näin

vaikka 3 lapsen yh:na vuosikausia olinkin. Ja lasten isä kuoli joten ei ollut vapaita viikonloppuja eikä elatustukia vaan pieni kelan perhe-eläke joka sekin veronalaista tuloa jonka vuoksi ei saatu edes vuokratukea. Joka tapauksessa hyvin pärjättiin :)