ADHD ja perfektionismi samassa! En kestä itseäni, en kestä!!
Olen niin tohelo ja vaikutan jälkeenjääneeltä vaikka olen ihan ok ja teen työni erittäin tunnollisesti ja haluan tehdä sen mahdollisimman tehokkaasti sekä hyvin.
Sitten kuitenkin olen niin helvetin hajamielinen, että virheitä tulee, esim en muista päivämääriä oikein tai teen muuten jotain ohimennen, joku unohtuu tms.
Todella ahdistavaa ja harmittaa, että haluaisin olla paljon parempi. Töissä haluan olla ihan parhaimmasta päästä.
Yritän joka viikko olla parempi kaikin puolin. Silti vaan unohtelen ja hävettää! Hävettää jatkuvasti.
Olen kyllä rento ja hauska työkaveri, pyrin olla näyttämättä oikeaa minua muille eli sitä häpeään kahlittua minää. Sitten huomaan etten kuitenkaan pysty kaikkeen ja hävettää aina jos mokaan edes pienellä tavalla tai jos en ole niin tehokas kun voisi olla.
Välillä menee ihan sähläämiseksi kun en enää tiedä mihin suuntaan menen kun teen töitä. Menen johonkin valtavaan stressitilaan ja yritän vain selviytyä mahdollisimman hyvin ja nopeasti.
Itkettää kun en riitä sitten kuitenkaan itselleni vaikka parhaani teen.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta päätellen ap on jälkeen jäänyt.
Olen saanut kaikista ammatillisista harjoittelusta ja töistä täydet arvosanat ja arvostelut. Ei siis oikeasti ole mitään hätää. Häpeä on vain niin valtava ja sitten se vaikuttaa kai toiminnanohjaukseeni. Epäillyt olen jo vuosia ADD/ADHD:tai.
On monenlaista problematiikkaa yksityiselämässäkin. Ap
Sama mulla, paitsi mulla on ADD ilman hyperaktiivisuutta. Mutta olen siis ihan valtavan perfektionistinen, mikä tekee elämän vaikeaksi kun toisaalta se ADD tekee työn tekemisen tarkasti ja laadukkaasti hyvin vaikeaksi. Sitten soimaan itseäni huolimattomuusvirheistä ja olen koko ajan peloissani virheiden tekemisestä.
Perfektionistit on karseinta porukkaa maailmassa. Ovat olevinaan niin hyviä ja mahtavia kun riittävän hyvä ei kelpaa vaan pitää olla priimaa. Ajaa kaikki sekopäisiksi vaatimuksillaan tai sitten jatkuvalla itkemisellä kun ei saa mitään aikaiseksi kun rima on ihan vidun liian korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta päätellen ap on jälkeen jäänyt.
Sinun kirjoituksesta päätellen, olet erittäin kapeakatseinen ja parempi olla selittämättä mitään, sillä et ymmärtäisi kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesta päätellen ap on jälkeen jäänyt.
Olen saanut kaikista ammatillisista harjoittelusta ja töistä täydet arvosanat ja arvostelut. Ei siis oikeasti ole mitään hätää. Häpeä on vain niin valtava ja sitten se vaikuttaa kai toiminnanohjaukseeni. Epäillyt olen jo vuosia ADD/ADHD:tai.
On monenlaista problematiikkaa yksityiselämässäkin. Ap
Miksi väitit että sinulla on ADHD vaikka olet vain taas yksi ahdistuneisuushäiriöinen kympin tyttö joka epäilee itsellään ADHD:ta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistit on karseinta porukkaa maailmassa. Ovat olevinaan niin hyviä ja mahtavia kun riittävän hyvä ei kelpaa vaan pitää olla priimaa. Ajaa kaikki sekopäisiksi vaatimuksillaan tai sitten jatkuvalla itkemisellä kun ei saa mitään aikaiseksi kun rima on ihan vidun liian korkealla.
Mä olen tuota viimeksi mainittua tyyppiä. En vaadi muilta mitään, itse asiassa olisin onnellinen jos kaikki muut olisi aika huonoja, koska sitten minä olisin suhteessa niihin ihan ok :D Mutta itseltäni vaadin täydellisyyttä. Ei riitä että on ok, vaan tekemisen pitäisi olla eleganttia ja kaunista. Ja koska tosiaan vaadin itseäni niin paljon, usein lamaannun enkä saa tehtyä mitään, kun tehtävä tuntuu kuin pystysuoralta vuorenseinämältä edessäni: eihän tuonne millään pysty kiipeämään. Usein sitten deadline-paine jossain vaiheessa kasvaa niin voimakkaaksi, että se ahdistaa enemmän kuin vuorelle kiipeämisyritys, joten sitten sitä mennään yli, viime tingassa ja kauhealla ahdistuksella ja tuskalla.
- 4
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistit on karseinta porukkaa maailmassa. Ovat olevinaan niin hyviä ja mahtavia kun riittävän hyvä ei kelpaa vaan pitää olla priimaa. Ajaa kaikki sekopäisiksi vaatimuksillaan tai sitten jatkuvalla itkemisellä kun ei saa mitään aikaiseksi kun rima on ihan vidun liian korkealla.
Tuollaista en tee muille vaan kaikki on omassa päässäni. Oikeastaan vain nöyrryn ja esitän mielummin vaikka tyhmää kuin alkaisin pätemään. En jaksa yksinkertaisesti selitellä jos joku ei ymmärrä toimintatapaani vaan sitten vain kuuntelen muita ja menen sen mukaan parhaani yrittäen. Aina se ei ole hyvä juttu mutta olen nähnyt, että kannattaa mielummin vain yrittää hoitaa työnsä mahdollisimman hyvin kuin päälle päsmäröidä. Ap
Sinä häpeät ja olet ahdistunut, siitä tulee tuollaiset liskoaivot. Lopeta se aadeehoodeella haihattelu ja hae apua traumojesi työstämiseen. Burn out uhkaa muuten.
Siitä sekopäisyydestä pääsee eroon kun lopettaa sen lapsellisen sekoilun jonkun vtn elegantista täydellisyydestä ja alkaa tekemään asioita, sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Sinä häpeät ja olet ahdistunut, siitä tulee tuollaiset liskoaivot. Lopeta se aadeehoodeella haihattelu ja hae apua traumojesi työstämiseen. Burn out uhkaa muuten.
Olen erittäin traumatisoitunut mutta en enää koe itseäni uhriksi. Koen vain, että olen jotenkin sopeutunut elämään tietyin ehdoin.
Minä olen kasvanut alkoholistien, väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ympäröimänä lapsuudesta aikuisuuteen. Olen silti hyvä ihminen, vain kolhiintunut mutta yritän parhaani ja päästä terapiaan vielä. Muutaman kerran olen ollut pitkällä sairaslomalla vakavan masennuksen ja uupumuksen vuoksi. Siitäkin olen syyllistynyt itseäni.
Usein mietin, että olisinpa normaali ja yritän kovin prosessoida puolia minussa. Työstän häpeää, syyllisyyttä ja monenlaista mutta valitettavasti tuntuu olevan aika hidasta muutoksen tekoa vaikka joka vuosi oivallan jotain uutta. Ap
Tarvitset oikeasti apua vaikka luulet tuon olevan osa sinua. Ei, tuo on vain yksi tapa selviytyä etkä sinä. Tarvitset pitkäaikaista terapiaa kirjoituksesi perusteella.
Ap onko sulla lääkitys ADHDseen? Entäpä ruokavalio?
Ahdistuneisuus kuuluu tohon, siintä ei vaan tarpeeksi puhuta.
Melkeenpä jokapäiväiset epäonnistumiset lannistavat ja traumatisoivat herkempää ihmistä.
Vastauksista täällä huomaa että nentit vastaamassa.
Nentti tekee ulkomuistista työnsä ja käyttää tehokkaasti myös paljon lihasmuistia.
Tämä puuttuu nepsyltä. Aivot vaan toimivat erillälailla.
Eikö elämässä riittäisi vähempikin vaatimustaso ja kunnianhimo? Ei aina tarvitse olla se paras ja täydellinen. Aina löytyy sinua parempia, mutta yhtälailla myös huonompia. Eikä kukaan voi olla täydellinen.
Oletan sinun olevan vielä nuori. Nyt on aika iloita, nauttia nuoruudesta, seikkailla ja tehdä kaikkea kivaa.
Ennätät kyllä vanhempanakin sählätä, unohdella ja jättää hommia hoitamatta, kun olet dementoitunut ysikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Siitä sekopäisyydestä pääsee eroon kun lopettaa sen lapsellisen sekoilun jonkun vtn elegantista täydellisyydestä ja alkaa tekemään asioita, sillä siisti.
Voi kunpa pääsisikin! Vaan kun ei! Olen tehnyt vuosia töitäni, ja ADD:n ja myös tuon viime tingassa tekemisen takia tehnyt paljon äärimmäisen epätäydellistä työtä ja virheitä. Mutta se aiheuttaa vain häpeää ja huonoudentunnetta, ja vielä suurempaa kynnystä tarttua työhön, joka alkaa tuntua yhä ylivaativammalta kykyihini nähden. Se vain kasvattaa kuilua mielessä olevan vaaditun suoriutumistason ja koetun suoritustason välillä ja lisää ahdistusta ja prokrastinaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä häpeät ja olet ahdistunut, siitä tulee tuollaiset liskoaivot. Lopeta se aadeehoodeella haihattelu ja hae apua traumojesi työstämiseen. Burn out uhkaa muuten.
Olen erittäin traumatisoitunut mutta en enää koe itseäni uhriksi. Koen vain, että olen jotenkin sopeutunut elämään tietyin ehdoin.
Minä olen kasvanut alkoholistien, väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ympäröimänä lapsuudesta aikuisuuteen. Olen silti hyvä ihminen, vain kolhiintunut mutta yritän parhaani ja päästä terapiaan vielä. Muutaman kerran olen ollut pitkällä sairaslomalla vakavan masennuksen ja uupumuksen vuoksi. Siitäkin olen syyllistynyt itseäni.
Usein mietin, että olisinpa normaali ja yritän kovin prosessoida puolia minussa. Työstän häpeää, syyllisyyttä ja monenlaista mutta valitettavasti tuntuu olevan aika hidasta muutoksen tekoa vaikka joka vu
Olen pahoillani. Tiesithän, että traumat aiheuttaa myös ADHD:n kaltaisia oireita?
-adhd, jolla traumatausta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä häpeät ja olet ahdistunut, siitä tulee tuollaiset liskoaivot. Lopeta se aadeehoodeella haihattelu ja hae apua traumojesi työstämiseen. Burn out uhkaa muuten.
Olen erittäin traumatisoitunut mutta en enää koe itseäni uhriksi. Koen vain, että olen jotenkin sopeutunut elämään tietyin ehdoin.
Minä olen kasvanut alkoholistien, väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön ympäröimänä lapsuudesta aikuisuuteen. Olen silti hyvä ihminen, vain kolhiintunut mutta yritän parhaani ja päästä terapiaan vielä. Muutaman kerran olen ollut pitkällä sairaslomalla vakavan masennuksen ja uupumuksen vuoksi. Siitäkin olen syyllistynyt itseäni.
Usein mietin, että olisinpa normaali ja yritän kovin prosessoida puolia minussa. Työstän häpeää, syyllisyyttä ja monenlaista mutta valitettavasti tuntu
Kiitos. Olen kuullut kyllä ja se onkin niin hämäävää että kummasta tässä nyt on oikein kyse. Tai miten sitä voisi auttaa itseään ihan arjessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Perfektionistit on karseinta porukkaa maailmassa. Ovat olevinaan niin hyviä ja mahtavia kun riittävän hyvä ei kelpaa vaan pitää olla priimaa. Ajaa kaikki sekopäisiksi vaatimuksillaan tai sitten jatkuvalla itkemisellä kun ei saa mitään aikaiseksi kun rima on ihan vidun liian korkealla.
Tuperys.
Diagnoosi, lääkkeet ja terapiaa. Ei tuossa oikein muu auta.
Mä oon kai samanlainen. Tosi tunnollinen ja haluan tehdä hyvin. Hyperkeskityn töissä. Mutta huolimattomuusvirheitä sattuu ja ne hävettävät ja ahdistavat. Oon kuitenkin jo hyväksynyt jollain tasolla, että en vain pysty pitämään kaikkea hallinnassani ja mun persoonaan kuuluu ajoittainen sähläys. Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen, ei minunkaan.