Lue keskustelun säännöt.
Eikö äiti saisi katsoakaan puhelintaan jos työntää vaunuja?
19.05.2024 |
Olin nukuttamassa vauvaa ulkona läheisellä ulkoilualueella ja kuulin tietysti äänistä että vauva on vielä hereillä, mutta koska tiesin vauvan todennäköisesti nukahtavat ihan koska tahansa en tietenkään tehnyt mitään, vaan selailin puhelinta samalla kun kävelin pientä ympyrää ihan hiljaista vauhtia. Kohdalle ilmestyi vanhempi pariskunta joka alkoi motkottaa minulle siitä, että siinä on äiti vaan puhelimella eikä edes vastaa lapsen itkuun. Itku ei ollut mitään huutoitkua, vaan satunnaista kitinää. Syliinkö olisi pitänyt se nukahtavat lapsi ottaa ja alkaa puhua tälle?
Kommentit (174)
21/174
|
19.05.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on nukuttamassa lasta, niin miksei sille voisi ennemmin vaikka laulaa? Mitä siellä puhelimessa on niin tärkeää, että se on tärkeämpää kuin oma lapsi?
Minä ainakin hyräilen, koska hyväily toimii ja laulu ei, lapselle ja olen samaan aikaan puhelimella. Eihän ne sulje pois toisiaan mitenkään. Ihan varmasti lapselle voi laulaa unilaulua samaan aikaan kun on puhelimella.
Laittakaa ne puhelimet pois!! Keksitte vaan tekosyitä puhelinriippuvuudellenne ,jota on raivostuttavaa seurata sivusta.
Teidän pitää havainnoida ympäristöänne eikä liimata naamaa puhelimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun noiden vanhempien ihmisten onat lapset ovat olleet vauvoja, on ollut ohjeistus, että vain 4 tunnein välein saa syöttää ja välissä ei saa vauvan itkuun vastata. Muuten vauvasta tulee vaativa. Että mites sitä heidän mielestään nyt siihen vauvam itkuun pitäisikin muka vastata?
(Näin on oma äitini kertonut, että häntä ohjeistettiin neuvolassa, kun mä olin vauva. Hän ei tosin neuvolaa totellut)
-49v (s. 1975), jonka äiti on jo yli 70v.
Pari viikkoa sitten katselin, miten äiti (?) istui rauhassa puistonpenkillä selaten puhelintaan ja vaunut vierivät hiljaista vauhtia nurmikolla kohti matalaa reuna-aitaa. En näin vanhana ihmisenä halunnut ryhtyä mäkättämään, että katso lapsesi perään, mutta kyllä se aika hurjalta näytti. Vauva heräsi, kun vaunut heilahtivat ja minä sain haukut, kun en tehnyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on nukuttamassa lasta, niin miksei sille voisi ennemmin vaikka laulaa? Mitä siellä puhelimessa on niin tärkeää, että se on tärkeämpää kuin oma lapsi?
Minä ainakin hyräilen, koska hyväily toimii ja laulu ei, lapselle ja olen samaan aikaan puhelimella. Eihän ne sulje pois toisiaan mitenkään. Ihan varmasti lapselle voi laulaa unilaulua samaan aikaan kun on puhelimella.
Laittakaa ne puhelimet pois!! Keksitte vaan tekosyitä puhelinriippuvuudellenne ,jota on raivostuttavaa seurata sivusta.
Teidän pitää havainnoida ympäristöänne eikä liimata naamaa puhelimeen.
Mikä siellä ulkoilualueella muka uhkaa paitsi räyhäävä huutava eläkeläinen??!
Hommaa lääkärintodistus seuraavaan kertaan että et voi elää ilman puhelinta, voit sitten näyttää jos jotakin häiritsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun noiden vanhempien ihmisten onat lapset ovat olleet vauvoja, on ollut ohjeistus, että vain 4 tunnein välein saa syöttää ja välissä ei saa vauvan itkuun vastata. Muuten vauvasta tulee vaativa. Että mites sitä heidän mielestään nyt siihen vauvam itkuun pitäisikin muka vastata?
(Näin on oma äitini kertonut, että häntä ohjeistettiin neuvolassa, kun mä olin vauva. Hän ei tosin neuvolaa totellut)
-49v (s. 1975), jonka äiti on jo yli 70v.
Taitaa aika kullata näiden eläkeläisten muistin.
Vierailija kirjoitti:
Jos työntelet lasta vaunuissa ja sinulla tulee pakottava tarve vilkuilla luuriasi, niin tietenkin pysähdyt suksi aikaa, kun katsot sitä luuria. On se kumma, kun joillakin tulee puhelimeen niin mahdottoman paljon viestejä ja juttuja, että sitä luuria pitää räplätä yhtä mittaa.
Työntelin lasta vaunuissa niin että vaunut liikkui ehkä muutaman sentin sekunnissa. Lisäksi pyörin tai ajelin ympyrää noin muutaman neliön alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhat ihmiset parhaatkin puhumaan, itse työnsivät lapset ulos keskenään olemaan koko päiväksi. Ja siihen aikaan 50-luvulla oli ihan normia että 6v hoitaa vauvaa.
Tai niinkuin anoppini oli tehnyt 60-luvulla kun mieheni syntyi, laittoi lapsen pinnasänkyyn pihalle koko päiväksi pelkissä vaipoissa. Hän ei myöskään imettänyt yhtäkään lastaan. Ja hänestä se oli täysin normaalia. Minä olin kauhuissani.
Näin kerran, kun puhelinta selannut vaunun kuljettaja jäi kerran melkein auton alle. Pysähtykää edes, jos selaatte puhelinta. Kyllähän noita luuripäisiä puhelinzombeja on kaupunki täynnä, mutta vaunujen kanssa liikkuessa on kyse on myös vauvan hengestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on nukuttamassa lasta, niin miksei sille voisi ennemmin vaikka laulaa? Mitä siellä puhelimessa on niin tärkeää, että se on tärkeämpää kuin oma lapsi?
Minä ainakin hyräilen, koska hyväily toimii ja laulu ei, lapselle ja olen samaan aikaan puhelimella. Eihän ne sulje pois toisiaan mitenkään. Ihan varmasti lapselle voi laulaa unilaulua samaan aikaan kun on puhelimella.
Laittakaa ne puhelimet pois!! Keksitte vaan tekosyitä puhelinriippuvuudellenne ,jota on raivostuttavaa seurata sivusta.
Teidän pitää havainnoida ympäristöänne eikä liimata naamaa puhelimeen.
Havainnoida mitä, kun pyörii vaunujen kanssa ympyrää muutaman sentin sekuntivauhtia syrjäisellä ulkoilualueella?
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran, kun puhelinta selannut vaunun kuljettaja jäi kerran melkein auton alle. Pysähtykää edes, jos selaatte puhelinta. Kyllähän noita luuripäisiä puhelinzombeja on kaupunki täynnä, mutta vaunujen kanssa liikkuessa on kyse on myös vauvan hengestä.
Tässä ei oltu missään keskellä Mannerheimintietä vaan metsäisellä puistoalueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyn aina: Onko vauvalla kenttää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä puhelinta pitää kytätä kaiken aikaa ja milloin missäkin, someniskat?
Jo useampi vuosi taaksepäin eräs mummo kysyi samaa bussissa. Vaikutti aidosti enemmän uteliaalta kuin paheksuvalta. Vastasin, että töitä. Eipä mummo siihen osannut oikein muuta sanoa kuin hämmästellä. Käytän työmatkat hyväksi ja luen myöhäiset sähköpostit kotimatkalla.
Onhan se aika surullista, että puhelin vie niin paljon aikaa kaikkien päivästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran, kun puhelinta selannut vaunun kuljettaja jäi kerran melkein auton alle. Pysähtykää edes, jos selaatte puhelinta. Kyllähän noita luuripäisiä puhelinzombeja on kaupunki täynnä, mutta vaunujen kanssa liikkuessa on kyse on myös vauvan hengestä.
Tässä ei oltu missään keskellä Mannerheimintietä vaan metsäisellä puistoalueella.
Ihan sama, mutta kyllä noita puhelinzombeja näkee siellä Mannerheimintielläkin.
Vierailija kirjoitti:
Näin kerran, kun puhelinta selannut vaunun kuljettaja jäi kerran melkein auton alle. Pysähtykää edes, jos selaatte puhelinta. Kyllähän noita luuripäisiä puhelinzombeja on kaupunki täynnä, mutta vaunujen kanssa liikkuessa on kyse on myös vauvan hengestä.
Ennen ne lapset työnnettiin yksinänsä ulos vaippaikäisinä.
t 60-luvun lapsi
Aah, muistan kun lapset oli 3v ja toinen 6 kk, ja kotona piti todellakin olla joka hetki 100 % läsnä kuten nykyään hienosti sanotaan, isompi ei enää nukkunut edes päikkäreitä ja oli kotihoidossa. Rauhallisessa tutussa leikkipuistossa, kun pienempi nukkui kantorepussa (kyllä, iholla, aina, ei koskaan rattaissa) ja isompi touhusi hiekkalaatikolla tai pienten kiipeilytelineessä niin että samalla kuitenkin olin koko ajan tietoinen hänen sijainnistaan ja touhuistaan, todellakin laitoin pari viestiä kaverille, vilkaisin uutisotsikot tai saatoinpa maksaa jonkun laskunkin. Tuli syyllinen olo kun ei juossut lapsen perässä, mutta samalla kuitenkin tiesin että ei sekään ole ihan tervettä että kiinnitän koko ajan huomioni häneen ja seuraan jokaista liikettä ja olen jatkuvasti tyrkyllä kontaktiin. Puistossa lapsi ei itse jatkuvasti hakenut kontaktia kuten kotona (juttelemalla, tulemalla auttamaan kotihommissa jne.) vaan leikki tyytyväisenä välillä itsekseenkin, niin ajattelin sen olevan ihan tervettä. Ja silti oli syyllinen ja viallinen olo.
Ja arvatkaa mitä, perhekerhossa keskityin välillä juttelemaan niiden muiden äitien kanssa enkä koko ajan leikittänyt lastani tai sanoittanut hänelle kaikkea hänen tekemäänsä!
Esikoista hoidin kotona eskari-ikään ja edelleen lapsen ollessa yläkoulussa teen lyhennettyä työaikaa ehtiäkseni viettää aikaa lasteni kanssa, niin en jotenkin nyt jaksa potea huonoa omaatuntoa siitä että olen välillä katsonut puhelinta. Ja katson muuten edelleenkin.
Nykyihmiset kun eivät kestä hetkeäkään tylsyyttä. Koko ajan pitää olla uutta pikadopamiinia snäpistä, instasta tai muualta.
Joskus pitäs vaan stop and smell the roses.
On sulla kyllä omituinen puhelinriippuvuus. Soittiko sulle edes joku.
Ei kannata välittää. Ihan ensimmäiset asiat, mitä äitinä oppii on se, että aina joku valittaa tekemisistäsi. Äitinä on varsinkin joillekin vanhemmille ihmisille kuin yleistä riistaa. Sitten kun uuvut niiden kaikkien vaatimusten ristitulessa sanotaan, että kyllä sitä vaan ennenkin jaksettiin omat lapset hoitaa. Toki joillain varmasti puhelin vie liikaa aikaa päivästä, muttei se tarkoita että kaikilla puhelinta käyttävillä olisi joku puhelinriippuvuus.