Puolituttu, miksi utelet "oletko töissä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on vain kiertotie puhua rahasta ja en halua puhua siitä. Teen ns paskaduunia ja saan kovasti empatiaa pienestä palkastani, mutta tuloni on nettona yli 2000e kuukaudessa enkä koe olevani mitenkään erityisesti tulokuopassa varsinkin kun teen vain maksimissaan 8 täyttä vuoroa kuukaudessa ja arvostan vapaa-aikaani aina vain enemmän mitä enemmän tulee ikää.

Yli 2000 euron nettopalkka ei ole pieni. 

Niin palkkani ei ole korkea, mutta kun on muita tuloja sivussa niin se nousee tuohon. Ihmiset vain olettaa, että minä elän jollain työttömyyskorvauksilla varmaan sitten töiden lisäksi. Ne on todella pöllämystyneen näköisiä kun sanon, että jätän nyt jotain väliin tai en ole tavoitettavissa taas muutamaan viikkoon, koska pidän selfcare päiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä luikin aina pakoon kun näen jossain tutun ihmisen. En halua jäädä juttusille, kun en voi tietää mistä juuri kyseinen henkilö pahoittaa sen mielensä. Kiellettyjen sanojen lista on pitkä. Ei saa kysyä lapsista, parisuhteesta, työstä, jne.

Annetaan toisille se turvallinentila ja vaihdetaan kadulla puolta kun tulee tuttu vastaan. 

Parempi noin jos ei kykene puhumaan tai keskustelemaan muusta kuin lapsista, parisuhteesta ja/tai työstä. Ei ole koskaan tarvinnut udella yhdestäkään noista kun on voinut ihan yleisesti kysäistä tavattaessa vaikka että mitä kuuluu ja siitä sitten jutella yleisellä tasolla niitä näitä kaalinpäitä..

Erehdyin kerran kysymään sen perinteisen mitä kuuluu.😂 Sitten kuuntelinkin lähes puolituntia monologia kyseisen henkilön mielenterveysongelmista. Jäi trauma, kysymys vei minut turvattomaan tilaan. 

Nykyään kaikesta saadaan paha mieli. Ei saa kysyä toisen kuulumisia eikä varsinkaan kertoa omia. Ainakaan jos itsellä menee hyvin, niin sitä ei missään nimessä pidä ääneen mainita. Ja sitten kun kysyt toiselta miten menee olet utelias kyylä ja kun et kysy ja juttelet niitä näitä niin olet itsekäs, kun et ole kiinnostunut sen asioista. Eli parempi vaan nopeasti moikata ja kipittää äkkiä ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä luikin aina pakoon kun näen jossain tutun ihmisen. En halua jäädä juttusille, kun en voi tietää mistä juuri kyseinen henkilö pahoittaa sen mielensä. Kiellettyjen sanojen lista on pitkä. Ei saa kysyä lapsista, parisuhteesta, työstä, jne.

Annetaan toisille se turvallinentila ja vaihdetaan kadulla puolta kun tulee tuttu vastaan. 

Parempi noin jos ei kykene puhumaan tai keskustelemaan muusta kuin lapsista, parisuhteesta ja/tai työstä. Ei ole koskaan tarvinnut udella yhdestäkään noista kun on voinut ihan yleisesti kysäistä tavattaessa vaikka että mitä kuuluu ja siitä sitten jutella yleisellä tasolla niitä näitä kaalinpäitä..

Erehdyin kerran kysymään sen perinteisen mitä kuuluu.😂 Sitten kuuntelinkin lähes puolituntia monologia kyseisen henkilön mielenterveysongelmista. Jäi

Mt-ongelma voi joskus osua sinunkin kohdalle, silloin hymy hyytyy.

En koskaan kysy tuollaista. Kysyn vaan, mitä kuuluu. Henkilö voi sitten ihan itse päättää, mitä ja kuinka pitkästi kertoo. 

Kysyn , missä olet töissä nykyään. Onhan se kiinnostava tieto ihmisestä.

Työ määrittää ihmistä ja työn kautta myös arvotetaan ihmisiä. Ainakin Suomessa. Toisaalta paskaduuni, työttömyys tms. saa kysyjän tuntemaan ylemmyyttä, jopa vahingoniloa tapauksesta riippuen. Jossain määrin kysyjä saattaa olla vain utelias etenkin jos kyseessä on entinen työkaveri tms. Kun itse jäin työttömäksi pari entistä työkaveria viestittely viikon välein ja kyseli joko ole töihin päässyt Sitä voivottelua ja teennäistä "kyllä se työpaikka sunkin kohdalle vielä osuu, haet vaan ahkerasti". En viitsinyt sanoa ettei ole aikomuksena edes työllistyä ihan heti koska olen hakenut opiskelemaan. Sitten alkoi ihmettely millä tulen toimeen jne. Opiskelin siis kaksi vuotta ansiosidonnaisella jonka jälkeen tein alan töitä osa-aikaisena. Työllistyin kyseiselle alalle ja palkka on kaksi kertaa enemmän kuin mitä se oli. En valita 😁

Vierailija kirjoitti:

Tietää kehtaako ehdottaa käymään vaikka kahvilla tai oluella ja minkälaisessa paikassa

Pskat.

Vierailija kirjoitti:

En koskaan kysy tuollaista. Kysyn vaan, mitä kuuluu. Henkilö voi sitten ihan itse päättää, mitä ja kuinka pitkästi kertoo. 

Juurikin näin. Jos kysytään liian henkilökohtaista, se on vain uteliaisuutta,ja tungetaan toisen reviirille.

Olen ajatellut samaa monesti. Itse opiskelen tällä hetkellä ja kun kysytään missä olet töissä ja vastaan opiskelevani niin siitä seuraa liuta kysymyksiä kuten oletko aikaisemmin ollut töissä ja jos olet niin missä ja jos et niin miksi et ?!! Ja opiskeluihin liittyen että mitä ja mihin erikoistun ja plaaplaaplaa. :D Olen se ihminen joka nauttii syvällisistä keskusteluista ja vihaa vapaa-ajalla sellasta työ sitä työ tätä :D en itse kysele edes takasin päin toisen työtilanteesta niin pääsee suht kätevästi mielenkiintoisempiin aiheisiin :D minua ei voisi vähempää kiinnostaa kenenkään työhistoria 

Vierailija kirjoitti:

Työ määrittää ihmistä ja työn kautta myös arvotetaan ihmisiä. Ainakin Suomessa. Toisaalta paskaduuni, työttömyys tms. saa kysyjän tuntemaan ylemmyyttä, jopa vahingoniloa tapauksesta riippuen. Jossain määrin kysyjä saattaa olla vain utelias etenkin jos kyseessä on entinen työkaveri tms. Kun itse jäin työttömäksi pari entistä työkaveria viestittely viikon välein ja kyseli joko ole töihin päässyt Sitä voivottelua ja teennäistä "kyllä se työpaikka sunkin kohdalle vielä osuu, haet vaan ahkerasti". En viitsinyt sanoa ettei ole aikomuksena edes työllistyä ihan heti koska olen hakenut opiskelemaan. Sitten alkoi ihmettely millä tulen toimeen jne. Opiskelin siis kaksi vuotta ansiosidonnaisella jonka jälkeen tein alan töitä osa-aikaisena. Työllistyin kyseiselle alalle ja palkka on kaksi kertaa enemmän kuin mitä se oli. En valita 😁

👍ylemmyydentunne usein päällimmäinen syy

Mulla on naapuri joka kysyy tuota koko ajan

Haluan tietää kannatko sinäkin kortesi yhteiseen kekoon? Ei Suomi pysy pystyssä jos kaikki vain loikoilee kotona! 

Jotta voitaisiin rangaista ja tuomita, mikäli et ole kaikkia velvoittavan luonteen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Puolitutut ei yleensä kysele, mutta miehen sukulaiset aina. Vastaan aina, että kyllä, olen sijoittaja ja bisnesenkeli ja tienaan ihan helvatasti. 

Ei sellaista tarvise kertoa, se näkyy kaikessa🤣😂

Miksi?

Small talk olkoon sellasta neutraalia aiheeltaan ettei o vaaraa loukata toista. Sää on turvallinen aihe. Jokainen itse aloittakoon itsestään kertomisen jos haluu kertoo, kysely on epämiellyttävää utelua.

Minusta on jotenkin huvittavaa, jos joku kysyy missä olen töissä? Kun minulle työ ei ole koskaan ollut mikään ykkösjuttu. 

Ainoa millä on mitään merkitystä orjien elämässä 

Vierailija kirjoitti:

Kysyn , missä olet töissä nykyään. Onhan se kiinnostava tieto ihmisestä.

Miten suhtaudutte siihen jos henkilö kertoo koulutuksensa mutta että elää pääomatuloilla. Alatteko utelemaan tarkemmin ja onko se oikeasti niin tärkeää että ihminen käy palkkatöissä?