Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidiksi yhä vanhempana, miten tulevat isovanhemmat enää jaksavat auttaa?
18.05.2024 |
Kun siirrätte lasten tekoa 30-40 vuotiaaksi, tuliko koskaan mieleen jaksavatko vanhempanne enää tarjota mummola/ukkila palveluita?
Itse jaksoin isovanhempansa olla mukana auttelemassa kaikin tavoin 45-55 vuotiaana. Mutta nyt viitisen vuotta myöhemmin, en enää ole siinä kunnossa, että jaksaisin pikkulapsia enää oikeastaan ollenkaan. Toki pakottavimmissa tapauksissa pyrin auttamaan, jos vain voin. Olen työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta tämän ikäiset työssäkäyvätkin ovat todella kovilla nykytyöelämän hektisessä tahdissa kipujensa, kremppojensa ja huonon nukkumisen vuoksi. Eikä tämä ikäinen enää palaudu rasituksesta kovin äkkiä. Hoida 1-2 vuotiasta vilkasta taaperoa muutama tunti niin saman verran eli muutaman päivän kestää palautua hoitokeikan fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta.
Tulevien äitien kannattaisi muistaa tämä perhesuunnittelussaan. Lapsenlapsi saattaa olla hartaasti odotettu ja kaivattu, mutta ikä ja aika tulee vastaan, eikä enää jaksakaan olla pikkulasten kanssa, vaikka niin olisi toivonutkin.
Väsynyt mummi
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Ei elämässä voi kaikkea suunnitella. Aivan turha aloitus, kuten kaikki "lapset pitää tehdä tämän ikäisenä" -aloitukset.
Vanhanpiian muka viisautta taas. Huoooohhh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me hoidetaan lapset itse. Koskaan ei pidä luottaa siihen, että tukiverkkoja on.
Äitini on kuollut ja isä juoppo. Puolison suku asuu kaukana. Tein ensimmäisen lapsen 34 vuotiaana, eikä käynyt mielessäkään etteikö lapsiamme itse hoidettaisi.
En hoida, koska en uskalla ottaa vastuuta lasten säilymisestä hengissä. En pysty selkävaivojeni takia juoksemaan ja lapset on siinä iässä, että sana ei tehoa. Voivat yrittää juosta ajotielle silkasta kujeilunhalusta.
Tulin tähän ratkaisuun, kun kälyni oli vähällä saada sydänkohtauksen, kun hänen lapsenlapsensa juoksi kielloista huolimatta raitiovaunukiskoille. Täysin sivullinen oli napannut lapsen pois kiskoilta.
Minulle on opetettu kotona jo että nuorena tehdään sen verran kuin itse jaksaa hoitaa. Se on siis aivan sama isovanhempien kannalta milloin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla terveydessä häikkää? Olen 48v ja minulla on 12v 10v 4v ja 1v lapset. Hyvin jaksan, omilla valinnat vaan järkeviksi niin elämänlaatu paranee.
Jokainen tehköön ja hoitakoon itse pentunsa. Niitä ei kenenkään riesaksi tehdä. Aamen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on opetettu kotona jo että nuorena tehdään sen verran kuin itse jaksaa hoitaa. Se on siis aivan sama isovanhempien kannalta milloin tekee.
*jo nuorena, että lapsia tehdään..
Olen vanhempieni vanhin lapsi, äiti oli syntyessäni 22-vuotias. Itse sain esikoisen 23-vuotiaana, ja nyt esikoisen ollessa 10-vuotias vanhempani auttavat mitä ehtivät. Suurin apu on ollut 12 vuotta nuorempi siskoni.
Jos/kun hän joskus saa lapsia, niin autan häntä kaikin mahdollisin tavoin. Omat vanhempani ovat silloin todennäköisesti jo vanhoja tai huonokuntoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kolme lasta, esikoinen 15v. Koko sen ajan olemme olleet ilman isovanhempien apua tai kenenkään muunkaan. Omat menot pois niin kahdestaan lasten isän kanssa selvitty. Päiväkoti ollut ainoa tukiverkko. Kuopus nyt 7v ja jo helpottaa kun ei tarvi joka paikkaan enää mukaan ottaa. Äitini sairasti jo ennen lasten syntymää ja kuoli pian mummoksi tultuaan ja isä myös sairastelut, ei hänestä hoitajaksi ole ollut. Appivanhempia ei ole koskaan kiinnostanut.
No minun isovanhempani olivat seitsemänkymppisiä jo silloin kun synnyin, ja jatkuvasti minä olin lapsuudessani heillä hoidossa. Ehkä olin sitten superhelppo lapsi, en tiedä, mutta minusta tällainen oli ihan normaalia silloin 80-90-luvun vaihteessa. Ala-asteella monilla luokkakavereillani oli tosi vanhan oloisia (mutta silti energisiä) isovanhempia, sellaisia oikein stereotyyppisiä harmaahapsia kuin minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan eläkeikäisillä isovanhemmilla olla jopa enemmän voimia ja jaksamista auttaa kuin nuoremmilla, ja lastenlapset saattavat pitää heidät virkeinä ja heidän hoitonsa voi olla heille mielekästä eläkepuuhaa. Nuoremmat isovanhemmat ovat nimittäin useimmiten vielä työelämässä eivätkä välttämättä jaksa vapaa-ajallaan lastenhoitoa ym.
En halua äitiäni hoitamaan lapsiani. Niin hyvä jos se ikä tulee vastaan niin ei tarvitse keksiä tekosyitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani lähentelevät jo 70 vuoden ikää mutta jaksavat ja osallistuvat viiden lapsenlapsensa elämään.
Mieheni vanhemmat, viiskymppisiä, ovat täysin omistautuneita itselleen ja omille menoilleen (tekivät lapset nuorina, elävät kai nyt nuoruuttaan lasten lennettyä pesästä). Tapaavat lapsenlapsiaan ehkä kahdesti vuodessa.
Meidän lapsen 60-70+ isovanhemmat ovat ihan hyvin jaksaneet autella silloin tällöin. Itse aion elää niin, että toivonmukaan olen saman ikäisenä hengissä ja terve. Lapseni olisi silloin kolmekymppinen. Tiedä sitten haluaako edes lapsia.
Eihän nuoret työelämässä olevat isovanhemmat voi auttaa muutenkaan. Ja ajatelkaa positiivisesti: ne lapset jaksavat sitten paremmin auttaa ikääntyviä vanhempiaan kuin ne, jotka ovat elämänsä ehtoossa itsekin.
Äitini sai meidät lapset 29-40-välillä. Ei ollut mitenkään harvinaista siihenkään maailmanaikaan.
Olet väärässä. Lapsethan pitää tehdä myöhään jotta isovanhemmat ehtivät eläköityä ja siten hoitamaan lapsia ilman työstressiä. Ei nykyisovanhemmat jaksa lapsia hoitaa kun työpäivät ovat niin hektisiä.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen lapseni hoitanut, hoitakaa te nyt omanne, sanoo mummo.