Lue keskustelun säännöt.
Äidiksi yhä vanhempana, miten tulevat isovanhemmat enää jaksavat auttaa?
18.05.2024 |
Kun siirrätte lasten tekoa 30-40 vuotiaaksi, tuliko koskaan mieleen jaksavatko vanhempanne enää tarjota mummola/ukkila palveluita?
Itse jaksoin isovanhempansa olla mukana auttelemassa kaikin tavoin 45-55 vuotiaana. Mutta nyt viitisen vuotta myöhemmin, en enää ole siinä kunnossa, että jaksaisin pikkulapsia enää oikeastaan ollenkaan. Toki pakottavimmissa tapauksissa pyrin auttamaan, jos vain voin. Olen työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta tämän ikäiset työssäkäyvätkin ovat todella kovilla nykytyöelämän hektisessä tahdissa kipujensa, kremppojensa ja huonon nukkumisen vuoksi. Eikä tämä ikäinen enää palaudu rasituksesta kovin äkkiä. Hoida 1-2 vuotiasta vilkasta taaperoa muutama tunti niin saman verran eli muutaman päivän kestää palautua hoitokeikan fyysisestä ja psyykkisestä rasituksesta.
Tulevien äitien kannattaisi muistaa tämä perhesuunnittelussaan. Lapsenlapsi saattaa olla hartaasti odotettu ja kaivattu, mutta ikä ja aika tulee vastaan, eikä enää jaksakaan olla pikkulasten kanssa, vaikka niin olisi toivonutkin.
Väsynyt mummi
Kommentit (75)
Itse sain esikoisen 20-vuotiaana ja kuopuksen 42-vuotiaana. Isovanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään missään kohtaa, vaikka ovat siis edelleen elossa ja pirteitä 65-vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini oli taakaksi ja kuormitti. Aina ihan iästään huolimatta.
Ensinnäkin, lasten ns. hankkimisessa on aika paljon isompiakin kriteereitä käytettävä, kuin se minkä ikäisiä ovat isovanhemmat.
Toiseksi, se ei ole iästä kiinni kiinnostaako isovanhempia lapsenlapset ollenkaan.
Kolmanneksi, itse olen ns. hankkinut lapsia juuri sen verran kuin täysin omin voimin jaksan, pystyn ja haluan hoitaa, tässä asiassa ei voi mennä sillä ajatuksella että kyllä joku muu hoitaa.
Äitini on yli 70 ja edelleen erinomaisessa kunnossa. Hän viettää paljon aikaa lastenlapsiensa kanssa. Elämäntavat alkavat vaikuttaa elämänlaatuun hurjasti yli 60 vuotiailla.
Olin 20v kun äitini kuoli. Hän oli silloin 52v. Isäni ei ole hoitanut edes omia lapsiaan, joten häneltä en odottanut mitään. Lapsen isän vanhemmat pois laskuista, heillä sairauksia ja paljon lastenlapsia. Lastenhoitoon löytyi avuksi ystäviä (joita jeesattu vastavuoroisesti) ja maksullista apua. Turhat omat menot jätetty menemättä. Ihan hyvin voi pärjätä ilman isovanhempia lastenhoitoapua. Tukiverkosto voi olla muutakin ja sitä voi luoda itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minun lapseni eivät ole hankkineet lapsia kovin nuorina. Itse sain esikoiseni 30 vuotiaana, ja kuopukseni 43 vuotiaana. Huhhuh, jos siihen pikkulapsivaiheeseen olisi pitänyt vielä lastenlapsia ottaa hoitoon. Ei olisi onnistunut.
Nyt, kun alan olla jo oikeassa mummoiässä, 55v, voisin jo keretäkin mummoilemaan. Mutta eipä tässä kiirettä ole.
En minä ainakaan "siirtänyt" lasten hankintaa. En onnistunut saamaan lapsia silloin, kun halusin, vaan vasta 10 vuotta myöhemmin. Jos olisin saanut lapseni haluamassani iässä, olisi viimeinenkin syntynyt kauan ennen 30-vuotispäivääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ja miehen vanhemmat jaksoivat hyvin vielä n. 7-kymppisinä aina silloin tällöin jonkun tunnin meidän kuopuksen kanssa, jonka sain 42-vuotiaana. Olen nyt 64-v. ja hoidan työkseni neljää pientä lasta 9 tuntia päivässä.
Tulen päihde- ja mielenterveysperheestä. Ei kiinnosta millään mittarilla olla vanhempieni kanssa tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain esikoisen 20-vuotiaana ja kuopuksen 42-vuotiaana. Isovanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään missään kohtaa, vaikka ovat siis edelleen elossa ja pirteitä 65-vuotiaita.
Ikävää, ettet ole saanut apua. Kiinnittäisin kuitenkin huomiota tähän, kun usein kuulee mainittavan juuri näin, että isovanhemmat ovat pirteitä x-vuotiaita. Vaikka isovanhemmat ovat periaatteessa kunnossa ja elävät arkea toimintakykyisinä, pikkulasten hoitaminen on aivan eri juttu. Yhden vuorokauden hoidosta toipumiseen menee monta vuorokautta. Nuoret eivät tajua tätä, kun vanhemmat eivät vielä käytä esim. rollaattoria, eli niitä varsinaisia vanhuuden merkkeinä pidettäviä asioita, ei heillä vielä ole..
Mun eläkeikä on lähes 70 vuotta. Olen saanut lapseni ihan keskivertoiässä, mutta mun eläkkeelle jäädessä heillä alkaa jo olla hedelmällisen iän loppuvaiheet käsillä. En tiedä, miten paljon minusta irtoaa lapsenlapsille työn ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se mikään velvoite ole. Tälläkin hetkellä yökylässä isovanhemmilla 4- ja 5- vuotiaat ja minun vanhempani 71- vuotiaita. Ei kaikkia voi niputtaa kaltaisiisi vaivaisiin.
Ei elämässä voi kaikkea suunnitella. Aivan turha aloitus, kuten kaikki "lapset pitää tehdä tämän ikäisenä" -aloitukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 45 ja jo työviikko vie kaikki mehut, tarvitsen vapaat palautumiseen. En ymmärrä, millä energialla tässä vielä hoitaisi pikkulasta/-lapsia, onneksi omalla (23) ei ole. Perussairaudet syövät yllättävät paljon jaksamisesta, vaikkeivät etene tai rampauta.
Älä ruikuta. Niitä lapsia ei tehdä isovanhemmille hoidettavaksi.
Vanhempani ovat yli 70-vuotiaita. Heidän tehtävänsä on nauttia hetkistä lapsenlapsien kanssa meillä kyläillessään, ei toimia "työvoimana".
Ei niitä lapsia isovanhempien vuoksi tehdä. Sitä paitsi, kaikilla perheillä ei ole isovanhempia ollenkaan tai he asuvat niin kaukana, etteivät pysty auttamaan arjessa.
Lapseni sai lapsen 35- vuotiaana. Olin itse 39 kun hän syntyi. Liikuntakykyni on huono , en ole voinut auttaa eikä kukaan lasta hoitooni antaisi vaikka pää lienee kunnossa mutta taaperon perään en ehtisi.
Olemme jaksaneet mieheni kanssa hoitaa lastamme kohta jo 13 vuotta ihan itse.
Kuulepa ei moni niitä lapsia tee ollenkaan eikä valituksesi asiaan auta.