Onko sulla ystäviä?
Kommentit (53)
Ei, ja kumppaniani siedän juuri ja juuri, kun emme asu yhdessä ja kumppani tekee paljon töitä, jolloin ei ehdi saati jaksa nähdä usein.
Olen harkinnut myös asuinalueen vaihtoa, koska olen asunut niin kauan, että ihmiset yrittävät keskustella kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää. Pari vuotta sitten nuoruudesta asti ollut ainoa ystäväni lopetti kokonaan viesteihini vastaamisen, eli siis ghostasi kertomatta syytä tai mitään. Jälkeen päin katsoen yhteydenpito oli jo pidempään ollut melko yksipuolista ja pintapuolista. Syy ghostaamiselle olisi ollut kiva saada tietää.
Olet todennäköisesti raskas tyyppi. Siinä syy sinulle. Tuokin kuulostaa raskaalta että märehdit tuota asiaa vielä, ja mielestäsi sinulle ollaan jotain velkaa.
Ei ole, mutta se on ihan omaa syytäni. Olen todella introvertti, enkä jaksa pitää ihmisiin yhteyttä. En ole koskaan myöskään kohdannut ihmistä, jonka kanssa suhde olisi syventynyt oikeaksi ystävyydeksi. Olen jäänyt aina sinne kaverialueelle, vaikka itse olisin pitänyt toista ystävänäni, eikä minua kiinnosta ylläpitää pinnallisia ihmissuhteita.
Puoliso on ja lapsuudenperheeseen läheiset välit. En enää edes kaipaa ystäviä. Enemmän niistä on vaivaa kuin iloa.
Oletteko muutenkin vajareita te keillä ei ystäviä?
T. Yksinäinen pariskunta
Ei ole edes kavereita tai tuttuja joiden kanssa voisi vaihtaa pari sanaa, jos sattuisi osumaan kasvotusten vaikka kauppareissulla.
Se on vaan ne kassahenkilöt joille sanoo ne heit ja moit, mutta sekin on vain peruskohteliaisuutta ja heille tietenkin myös osa työtä. Ei siis sen merkityksellisempää tai enempää.
Aika ankeaa.
Ei ole koskaan ollutkaan ystäviä vaan ainoastaan kavereita, joiden kanssa yhteydenpito on ollut aina varsin yksipuolisesti oman aktiivisuuteni varassa. Nämä kaveruudet on myös alun pitäen syntyneet omasta aktiivisuudesta.
Sittemmin lopetin olemasta se ainoa joka panostaa näihin ihmissuhteisiin, koska totesin että on se joku ihmisarvo ja ylpeys minullakin ja sittenpä sitä onkin saanut olla ihan täysin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koskaan ollutkaan ystäviä vaan ainoastaan kavereita, joiden kanssa yhteydenpito on ollut aina varsin yksipuolisesti oman aktiivisuuteni varassa. Nämä kaveruudet on myös alun pitäen syntyneet omasta aktiivisuudesta.
Sittemmin lopetin olemasta se ainoa joka panostaa näihin ihmissuhteisiin, koska totesin että on se joku ihmisarvo ja ylpeys minullakin ja sittenpä sitä onkin saanut olla ihan täysin yksin.
En ymmärrä miksi jotkut, kuten minä,
on määrätty homehtua yksikseen koska en ole kenellekään kiinnostava kun taas toisille on joka päivälle olkapää johon nojata tms.
Miksi j u m a l a rankaisee minua vuodesta toiseen, tuttavuudesta toiseen.
Kukaan ei kysy minulta : Miten sulla menee?
Muutama ystävä on joiden kanssa ollaan tunnettu pitkään ja jotka tietää musta melkein kaiken ja juttu jatkuu aina siitä mihin jäi vaikka olisi pitempi aika ettei nähdä. Välillä ollaan enemmän yhteydessä ja välillä vähemmän. Sellaista sydänystävää jonka kanssa jaetaan ihan kaikki asiat ei taida mulla olla koskaan ollut.
Ei ole.
Ei kun kukaan kaipaa.
Muilla on laajat piirit joihin en sovi.
T. Tavallinen tallaaja