Ekaluokan ope vastailee hetken!

Minulla on ollut kaksi koululykkäyslasta luokallani, molemmat hyötyivät tästä selvästi. Olivat rauhallisempia kuin vuotta aiemmin olisivat olleet, jaksoivat keskittyä ja omaksuivat ohjeet paremmin. Toisaalta, jos lapsesi saisi esim. avustajan luokkaan, hän voisi pärjätä hyvin. Voi myös olla, että aika koulunalkuun (puoli vuotta) tekee myös tehtävänsä, ja lapsi onkin jo valmiimpi kouluun. Lykkäys ei ole huono asia, lapset eivät sellaisia luokassa mieti, ope voi vaikuttaa tähän myös paljon. Ainoa huono vaihtoehto tässä olisi se, että lapsi aloittaisi koulun ja keskeyttäisi sen parin kuukauden jälkeen. Se söisi lapsen itsetuntoa.



Miettikää rauhassa. Jos joku ammattilainen teille koulukykkäystä suosittelee vielä keväällä, tarttuisin siihen. Se on lapsen etu.

Ensi syksynä koulunsa aloittava poika vähän huolettaa. Hän on tiedollisesti ja taidollisesti varmasti valmis kouluun, ja ihana onkin jos saa tiedonjanoaan jo purkaa sielläkin eikä aina täällä kotona.



Mutta asioista huolehtiminen on retuperällä. Hän on varsinainen hajamielinen professori, unohtuu miettimään kaikenkaista kun pitäisi esim. pukea tai syödä. Yhtään ei voi luottaa, että pukisi säänmukaisesti: tuiskuunkin on joskus lähtenyt sisävaatteet ja pelkkä takki päällä (auki tietysti sekin), ilman hattua ja kanskoja ja ulkohousuja. Ulko-ovi jää aina auki kun siitä kulkee.



Onko opettajilla aikaa _huolehtia_ näistä pienisä koulunsa aloittavista? Siis katsoa, että koulusta otetaan reppuun ne kirjat, joista on läksyjä, tai että välitunnille lähtiessä muistetaan pukea riittävästi päälle?



Ja vielä (kun taatusti joku tästä muuten sanoo): kyse ei ole huonosta kasvatuksesta, koska 5-vuotiaani pärjää tällaisten asioiden kanssa paremmin, vaan luonteenpiirteestä. Lapsi vaan pohdiskelee asioita niin paljon, että tällaiset " toisarvoiset" asiat unohtuvat.

Lapseni on hyvin koulussa pärjäävä, mutta huonosti käyttäytyvä ekaluokkalainen. Näin on ollut aina :(. Kotona meillä on johdonmukaiset säännöt, hän saa huomiota jne.



Yleensä kun kysyn koulusta, hän huutaa, ettei halua jutella koulusta. Häntä ei tietääkseni kiusaa kukaan. (luokassa tehty juuri kiusaamiskartoitus). Muut lapsemme ovat tavallisia, paitsi tämä yksi.



Välillä lapsi sanoo, ettei häntä huvita eikä kiinnosta mikään. Pitäisikö huolestua ja mihin voisin ottaa yhteyttä.

Suurin osa ekaluokkalaisista on juuri tuollaisia hajamielisiä pikkuisia. Itse pidän ensimmäistä puolta vuotta harjoitteluaikana noissa asioissa, muistutan läksyistä aina ennen kotiinlähtöä, kirjaan läksyt myös taululle (kirjan kansi + sivunumero), josta ne voi tarkistaa. Rutiinit ovat tärkeitä, joten asiat tapahtuvat koulussa aina samalla lailla, jolloin lapset oppivat itseki tavat nopeammin. Välituntipukeutumisesta muistutan, yhdessä etsimme päivittäin kadonneita lapasia yms. Aikaa siihen ei varmaan olisi, mutta en voi päästää lapsia ulos kylmettymään... Tässä asiassa on merkitystä sillä, että minulla on omiakin lapsia, ja ajattelen aina omani jokaisen oppilaan kohdalle.



Hienoa on myös kuulla se, että huolehdit lapsestasi! Katsokaa vaatteet illalla valmiiksi. Vanhempien tehtävä on katsoa, että vaatteet ovat asianmukaiset, reppu on mukana, reissuvihko on luettu, penaalissa on kyniä, aamupala on syöty ja hampaat pesty (ekaluokkalaisilla on aivan hirveästi reikiä hampaissa nykyään, äidit sanovat, että purkka riittää) jne. Minä huolehdin lapsesta koulupäivän ajan niin hyvin kuin 26 oppilaan ryhmässä kykenen. Toki ohjaan pikkuhiljaa lapsia omatoimisuuteen, ja usein joulun jälkeen alankin vaatia enemmän huolellisuutta tavaroiden yms. suhteen.



Tsemppiä sinulle ja pikku-professorillesi!

hänellä vaikuttaa olevan. Puhu opettajalle, kerro tilanne ja kysy voisiko lapsesi jutella vaikkapa opelle itselleen tai kuraattorille asioistaan lähiaikoina. Voi olla, että lapsi ei halua puhua kotona, mutta jollekin vähän vieraammalle aikuiselle haluaa. Voi myös olla, että hän haluaa huomiota enemmä kotona, koulunaloitus on ISO muutos lapselle, vanhemmat eivät aina tätä muista. Miten olisi kahdenkeskinen aika lapsen kanssa vaikka elokuvissa tai luistelemassa, jälkeenpäin mehulle ja pullalle ja siinä sitten vähän jutustelua myös koulusta? sellainenkin tulee mieleen, että lapsi haluaa tehdä vaikutuksen kavereihinsa koulussa tuolla häiriköinnillä. Silloinkin juttelu auttaa. Onko opettaja vaihtunut? Onko mitään muuta isompaa muutosta tapahtunut viime aikoina? uusi perheenjäsen tms?

Meillä on ollut perheessä suuria muutoksia, kuten muutto ulkomailta Suomeen hiljakkoin. Olen jutellut perheemme tilanteesta, mutta kukaan ei ole ehdotellut esim. koulupsykologia tai muuta. Itse arastelen ehdottaa, koska pelkään lapseni leimautumista.

kerrot koko tilanteen! Lapsi kärsii, jollei opettaja tiedä, miten häntä voisi auttaa. Psykologilla tai kuraattorilla käyminen ei leimaa lasta, sehän on vaitiolovelvollisuuden piirissä. Se, että lapsi käyttäytyy huonosti tunneilla, sen sijaan leimaa ja nopeasti. Koko luokka tajuaa, että lapsi ei ole kiltti, tuonikäisethän haluavat miellyttää opettajaa. Tällöin he voivat alkaa syrjiä häirikköä. Toimi nopeasti, ota yhteyttä sinne koululle!

toistenkin kanssa mutta siis myös viihtyy yksikiseen. Lisäksi kyselee koko ajan miten joku tehdään, vaikeuksia oma toiminna ohjauksessa. Esim pukemisessa pitää jonkun sanoa välillä mitä pitää pukea. Luonteeltaan siis vetäytyvä ja arka. Tuleeko tällainen pärjäämää koulussa, vai tarviiko esim avustajan?

voisiko olla mahdollista,että lapsellamme olisi lukihäiriö?

Näkeekö opettaja oikeasti näin pian tämän.

Oli kuulemma ajatellut,että koko luokka lukee jouluun mennessä mutta sanoi,että pitää joustaa tavoitteistaan kun ei kaikki osaakkaan.

Nyt noin viikko sitten soitti,että muu luokka turhautuu jos pitää mennä meidän lapsen osaamisen mukaan.

Olisiko sinulla neuvoja mitä tehdä?

Onko yleistä,että jouluun mennessä koko luokka olisi lukenut?

mutta eihän se vanhempien ongelma ole. Eli itse toimin niin, että juttelen erityisopettajan kanssa, lapsi aloittaa yleensä heti siellä. Pidän lapselle myös tukiopetusta ja olen toki yhteydessä myös sinne kotiin. Muu luokka tai ko. lapsi ei tietenkään saa huomata mitään erityistä, sillä koulun pitää olla lapselle hyvä ja turvallinen paikka. Hyvä opettaja erityttää ekaluokalla aika paljon, joten on mahdotonta pitää lukutunteja koko luokalle. Lukijat eivät turhaannu, kun saavat tarpeeksi haastavaa tehtävää. Heikompien kanssa voinkin sitten tankata enemmän niitä helppoja juttuja, lukihäiriönkin kanssa voi elää:)



T:ap

Mitä ekaluokkalaisen tulee osata?

Kiitos, pidän kovasti työstäni ja lapsista. Työ on tosi palkitsevaa!

T.41



Hyvää viikonloppua!

syistä käynyt päiväkodissa ja tuplannut eskarin? Pidetäänkö lasta automaattisesti huonompana vai kohdellaanko samanarvoisena muiden lasten kanssa?

Ei tuo tee lapsesta huonompaa kuin muut! Tsemppaan lasta parhaani mukaan, jotta hänen olisi helpompi oppia uusia asioita. Tärkeintä oppimiselle on se, että lapsella on hyvä ja turvallinen olo luokassa, vain tällöin hän voi oppia uutta!

Usein juuri niillä, jotka ovat kotonaan pahiten kärsineet laiminlyönneistä tai turvatotmuudesta (esim vanhemman masennuksesta tai alkoholismista) on hyvin suuri tarve miellyttää aikuista, siis myös opettajaa. Ns kilteissä ja hyvinkäyttäytyvissä ja tyytyväisen oloisissa lapsissa joita on " ihana opettaa" on mukana joukko näitä, joiden perhe on tosiaan kaikkea muuta kuin hyvä. Oma äitini alkoholistin lapsena on edelleen esimerkki tällaisesta ylikiltteydestä, ja ylivastuuntuntoisuudesta, vaikka on päässyt pois kotoaan jo melkein 40 vuotta sitten.



Sen sijaan oma poikani on huomionkipeä, arka ja ujo piiloutuja samaan aikaan, kärsii keskittymisen ja toiminnanohjauksen vaikeuksista, voi olla väkivaltainenkin, suuttuu ja huutaa helposti koulussakin. Meillä on silti ns hyvä perhe siinä mielessä että aikaa ja rakkautta toisillemme riittää, johdonmukaisia on oltu, ei ole ylihemmoteltu eikä pahoinpidelty, ei ole alkoholismia, ei rahavaikeuksia, ei sairauksia, ei " muutoksia" perheessä. Sillä pojalla vaan on asperger. Mutta arvaa moniko opettaja suhtautui meihin niin kuin jotain täytyisi olla vialla ennen kuin diagnoosi tuli. Ja muutama vielä sen jälkeenkin.

lämmintä ja rakastavaa kotia.

miten selvität perheen tilannetta? Onko sinulla itselläsi lapsia ja jos on, koetko että äitinä ymmärrät toista äitiä paremmin?

Jos olet, niin mietitkö koskaan että mitä opettamillesi oppilaille kuuluu nykyään?