Me ei voida tehdä puolison kanssa yhdessä mitään remonttia tms kun heti tulee riita

Upea suhde

Siinä kaksi besserwisseriä pätemässä...

Onko sillä mitään väliä miten jonkun asian tekee jos lopputulos on tarpeeksi hyvä?

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä mitään väliä miten jonkun asian tekee jos lopputulos on tarpeeksi hyvä?

Ei ole. Yleensä lopputulos on ollut molemmille kelpaava. 

Erotkaa, yksi elämä jota ei kannata tuollaiseen tuhlata.

Ei ole samanlaista. Meillä on tapana keskustella ennen remontin aloittamista mitä tehdään. Sitten ruvetaan hommiin ja jos matkan varrella ilmenee jotain, keskustellaan uudelleen ja kun ongelma on ratkaisu jatketaan remonttia. Kumpikaan meistä ei jaksa riidellä ja remontit yleensä valmistuu nopeasti.

Minkä ikäisiä olette? Minä olin nuorena tuollainen, mutta ikä on hionut kulmia. Nyt on mukavampaa. Muutos lähtee siitä, että nykyään aidosti arvostan läheisiäni. Elämä on opettanut. Muistan kiittää ja näyttää arvostustani. Toivottavasti opitte tällaisia taitoja jo nuorempana, itselläni meni valitettavan monta vuotta ja maksoi avioliiton.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samanlaista. Meillä on tapana keskustella ennen remontin aloittamista mitä tehdään. Sitten ruvetaan hommiin ja jos matkan varrella ilmenee jotain, keskustellaan uudelleen ja kun ongelma on ratkaisu jatketaan remonttia. Kumpikaan meistä ei jaksa riidellä ja remontit yleensä valmistuu nopeasti.

Tottakai me myös keskustellaan että mitä tehdään miten ja millä materiaaleilla, ei se ole koskaan ollut ongelma. Kun aletaan toteuttamaan sitä, niin kummallakin on omat hommansa mihin toinen ei puutu muuta kuin jos toinen pyytää apua. Esim tehtiin mökille yhteen huoneeseen uusi lattia. Minä purin, mies teki pohjat, minä jatkoin täytöllä ja laitoin laudat ja maalasin. Kumpikin meistä tykkää tehdä hommia yksinään, apua sitten puolin ja toisin kun piti esim kantaa rakennusmateriaaleja yms. Mutta jos oltaisiin molemmat vaikka oltu maalaamassa niin siitä ei olisi tullut yhtään mitään :D 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä olette? Minä olin nuorena tuollainen, mutta ikä on hionut kulmia. Nyt on mukavampaa. Muutos lähtee siitä, että nykyään aidosti arvostan läheisiäni. Elämä on opettanut. Muistan kiittää ja näyttää arvostustani. Toivottavasti opitte tällaisia taitoja jo nuorempana, itselläni meni valitettavan monta vuotta ja maksoi avioliiton.

Kai me kumpikin jo tiedetään toistemme mielenliikkeet ja tiedetään kyllä että hyvä siitä tulee ja molemmat ollaan loppujen lopuksi tyytyväisiä. 

Me ollaan jopa rakennettu talo yhdessä ilman ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samanlaista. Meillä on tapana keskustella ennen remontin aloittamista mitä tehdään. Sitten ruvetaan hommiin ja jos matkan varrella ilmenee jotain, keskustellaan uudelleen ja kun ongelma on ratkaisu jatketaan remonttia. Kumpikaan meistä ei jaksa riidellä ja remontit yleensä valmistuu nopeasti.

Tottakai me myös keskustellaan että mitä tehdään miten ja millä materiaaleilla, ei se ole koskaan ollut ongelma. Kun aletaan toteuttamaan sitä, niin kummallakin on omat hommansa mihin toinen ei puutu muuta kuin jos toinen pyytää apua. Esim tehtiin mökille yhteen huoneeseen uusi lattia. Minä purin, mies teki pohjat, minä jatkoin täytöllä ja laitoin laudat ja maalasin. Kumpikin meistä tykkää tehdä hommia yksinään, apua sitten puolin ja toisin kun piti esim kantaa rakennusmateriaaleja yms. Mutta jos oltaisiin molemmat vaikka oltu maalaamassa niin siitä ei olisi tullut yhtään mitään

Eli todellisuudessa juuri minkäänlaista ongelmaa ei ole, mutta tylsistyneenä teit tällaisen aloituksen.

Vierailija kirjoitti:

Erotkaa, yksi elämä jota ei kannata tuollaiseen tuhlata.

Sanoo katkera vanhapiika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samanlaista. Meillä on tapana keskustella ennen remontin aloittamista mitä tehdään. Sitten ruvetaan hommiin ja jos matkan varrella ilmenee jotain, keskustellaan uudelleen ja kun ongelma on ratkaisu jatketaan remonttia. Kumpikaan meistä ei jaksa riidellä ja remontit yleensä valmistuu nopeasti.

Tottakai me myös keskustellaan että mitä tehdään miten ja millä materiaaleilla, ei se ole koskaan ollut ongelma. Kun aletaan toteuttamaan sitä, niin kummallakin on omat hommansa mihin toinen ei puutu muuta kuin jos toinen pyytää apua. Esim tehtiin mökille yhteen huoneeseen uusi lattia. Minä purin, mies teki pohjat, minä jatkoin täytöllä ja laitoin laudat ja maalasin. Kumpikin meistä tykkää tehdä hommia yksinään, apua sitten puolin ja toisin kun piti esim kantaa rakennusmateriaaleja yms. Mutta jos oltaisiin molemmat vaikka oltu maalaa

Eli todellisuudessa juuri minkäänlaista ongelmaa ei ole, mutta tylsistyneenä teit tällaisen aloituksen.

Joo. En väittänytkään että ongelmaa olisi?

No joo. Toinen ei oikeasti tiedä yhtään _mitään_ remontoinnista, mutta yrittää silti päteä. Koskee vähän kaikkea muutakin. Hänellä on paha tapa höpötellä läpiä päänsä mistä tahansa aiheesta vaikkei siitä mitään tietäisi ja kiukutella jos kyseenalaistan.

Kuulostaa vähän meidän remppaamiselta. Mulla menee hermo kun en osaa tehdä niin siistiä jälkeä kun haluaisin ja puolisolla menee hermo kun mulla menee hermo. Mulla myös vireystaso vaihtelee ja toiminnan aloittamisen kanssa on haasteita, joten hommat saan tehtyä silloin kun iskee se fiilis. Jos taas jostain syystä keskeytyy, niin jatkaminen siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Huonolla vireystasolla toimiessa taas menetän hermoni pienestä. Puoliso olisi innokas remppaaja ja mä täys käsi, joten sanon yleensä aina ennen urakkaa että mun varaan älä laske mitään ja mieluummin maksan ammattilaiselle kun teen itse. Joskus sitten autan jos siltä tuntuu.

 

Muuten hyvä suhde, joten ei tällaisen takia kannata erota. Taloa meidän ei ehkä kannata alkaa rakentamaan.