Haluaako kaikki, jotka eivät raskaudu hedelmöityshoitoihin vai kieltäytyykö osa niistä?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan yritetty pitkään, eikä aiota mennä minkäänlaisiin hoitoihin, jos ei tärppää.
Siinä voi riittää pelkkä tutkimus onko kaikki ok. Ei tarvitse välttämättä hoitaa mitään. Minulla tutkittiin onko munajohtimet auki ja se riitti tärppiin, kun ennen sitä oltiin yritetty 10 vuotta tuloksetta.
Mitä sillä tiedolla tekee? Kaikki ok, silti ei tärppää? Joku vaikeus löytyy ja silti voi tärpätä? Ihan turhaa ajan ja rahan hukkaa nuo tutkimukset jos tähtäimenä ei ole hoidot.
Vierailija kirjoitti:
Kieltäytyy? Mitä ihmeen kieltäytymistä se on ettei tee mitään? Ei ne kotiin tule hoitija tarjoamaan, onneksi.
Itse olin parin vuoden jälkeen sillä kannalla että jos ei luomusti tärppää, niin mikäs meidän on ollessa kaksinkaan. Viiden vuoden jälkeen tärppäsi ja hetki meni totutemlessa ajatukseen, että tässä kävikin sitten näin.
No väärää sanamuotoa käytin. Media nyt lähinnä on antanut sellaisen kuvan, että nuo ovat ihan itsestäänselvyys, jos ei tärppää muuten.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni koeputkihedelmöitys on Jumalan leikkimistä.
Ihan samaa se on kuin sekin, että ihminen liiskaa kärpäsen, ottaa antibioottihoitoja eikä kuole keuhkokuumeeseen, korjaa vaurioituneen talon tai elvyttää auto-onnettomuuden uhrin.
Olihan se kallista yksityisellä, mutta vaiva ei ollut lopulta kauhean suuri. Inseminaatiot eivät tuottaneet tulosta. Ensimmäinen lapsi sai alkunsa 1. ivf-hoidon tuoresiirrosta, ja kuopus syntyi kyseisen hoidon pakastetusta alkiosta, siinäkin ensimmäinen yritys onnistui. Taustalla selittämätön lapsettomuus.
Lapset ovat jo koululaisia, fiksuja ja lahjakkaita. Ei käynyt aikanaan mielessäkään, että lapsettomuushoidoissa olisi jotain väärää!
Minulla raja menisi siinä, etten lähtisi yksityiselle kalliimpiin hoitoihin pahimmillaan useita kymmeniä tuhansia euroja maksamaan. Palkka ei riitä sellaisenaan enkä halua käyttää asuntosäästöjä saati velkaantua yrittämisestä, jonka onnistumisen lopputulos on epävarma.
Vierailija kirjoitti:
Minulla raja menisi siinä, etten lähtisi yksityiselle kalliimpiin hoitoihin pahimmillaan useita kymmeniä tuhansia euroja maksamaan. Palkka ei riitä sellaisenaan enkä halua käyttää asuntosäästöjä saati velkaantua yrittämisestä, jonka onnistumisen lopputulos on epävarma.
Oma tilanne nyt se, että pakko siirtyä yksityiselle, koska ikä tuli vastaan julkisella. Ainoa PAS julkisella johti raskauteen, joka meni valitettavasti kesken.
Pelottaa, tulenko enää raskaaksi vai loppuvatko säästöt ennen kuin saadaan lapsi syliin. Luonnollinen raskautuminen erittäin epätodennäköistä endometrioosini vuoksi.
Vähän eri tason asia vastustaa oman itsemääräämisen ja elämäntavan tuho ja joutua kidutettavaksi, kuin mennä kidutettavaksi vapaaehtoisesti hoitoihin, laitaa siihen säästönsä ja silti voi jäädä luu teen.