Tykkäätkö 50-60-luvun kerrostaloista?

Nämähän on parhaita; tilaratkaisut ovat käytännöllisiä ja tilavia. Mikään ei ole ärsyttävästi, eikä tunnu siltä että olisi säästetty. Asunto on valoisa, eikä naapureista kuulu ääniä paksujen seinien ansiosta. Ovat myös kauniita. Mikä parasta, et-porukka ei hakeudu näihin, kun luulevat kaikkea uutta paremmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.

40-luku oli pula-aikaa. 50-luvulla ja etenkin 50-luvun lopulla on jo ihan toisen näköiset materiaalit. Olen tässä käynyt katselemassa ostomielessä pientaloja, ja aivan uskomaton on ollut kehitys kymmenessä vuodessa esimerkiksi betonin laadussa.

Pula-aika jatkui pitkälle 50-luvulle saakka.

No ainakin nuo talot mitä olen katsellut, on tehty puusta ja betonista, ei kahvista ja sokerista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.

40-luku oli pula-aikaa. 50-luvulla ja etenkin 50-luvun lopulla on jo ihan toisen näköiset materiaalit. Olen tässä käynyt katselemassa ostomielessä pientaloja, ja aivan uskomaton on ollut kehitys kymmenessä vuodessa esimerkiksi betonin laadussa.

40-luku oli sota-aikaa. Sen jäljiltä Suomi

Suuri osa 1940-luvusta oli jälleenrakennuksen aikaa. Materiaalit olivat kehnoja, mutta 1950-luvulla ne olivatkin sitten huimasti parempia, kuten tuossa yllä todetaan. Toistan väitteeni: parhaat talot tehtiin 1950-luvun lopulla. 

Itse asun tällä hetkellä vuoden 1946 pientalossa, joten tiedän kyllä, mitä ne ovat syöneet. Mutta kyllä tämäkin toimii vielä, ja ympäristö ja maisemat ovat upeat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1950-luku on parhautta. 1960-luvun alun viimeiset paikallaan rakennetut tiilitalot ovat todellakin laatua. Tuon ajan kaavoitus oli myös ilmavaa ja ihmisen kokoista. Talot aseteltiin limittäin, jottei kenenkään tarvinnut katsella suoraan sisään naapurin ikkunasta. Jos oli rantaa, se oli yhteisessä käytössä.

50-luvulla elettiin vielä sodan jälkeistä pula-aikaa. Se ei parhautta, eikä silloin rakennettu laadukkaista materiaaleista kun kaikesta oli pulaa.

40-luku oli pula-aikaa. 50-luvulla ja etenkin 50-luvun lopulla on jo ihan toisen näköiset materiaalit. Olen tässä käynyt katselemassa ostomielessä pientaloja, ja aivan uskomaton on ollut kehitys kymmenessä vuodessa esimerkiksi betonin laadussa.

No ainakin nuo talot mitä olen katsellut, on tehty puusta ja betonista, ei kahvista ja sokerista.

Se kuvastaa hyvin sitä aikaa. Jos kaupasta ei saanut edes kahvia tai sokeria ilman ostokorttia niin luuletko, että talonrakentajat laittoi hienointa parkettia ja parasta betonia?

Edellinen asunto oli 60-luvun talossa ja siellä oli tosi ihanteellinen pohja kaksiossa. Kesähelteilläkään se ei lämmennyt hirveäksi pätsiksi, oli todella paksuseinäinen ja äänieristys oli parempi kuin uudemmissa. Kylpyhuonekin oli sopivan kokoinen, tilaa hyvin suihkulle, pyykinpesukoneelle, pöntölle ja altaalle ja oli ihan reilun kokoinen kaappikin. Ei varmaan ihan nykyisiä esteettömyysvaatimuksia kuitenkaan täytä. Olohuoneessakin oli ikkunoita kahteen suuntaan, toisin kuin nykyisissä putkiasunnoissa.

Tykkään pohjaratkaisuista, ulkonäöstä muutenkin, isot ikkunalaudat ja ikkunat, kauniit pihat, valoisaa, ja minulle sopii painovoimainen ilmanvaihto paremmin kuin koneellinen, joka aiheuttaa jatkuvan aamunuhan. 

Huonot puolet mm. pienet lasittamattomat parvekkeet (jos ylipäänsä parveke) ja pahimmillaan aivan olematon äänieristys, naapurista kuuluu puhekin läpi, myöskin kuumenevat kesällä hirvittävästi ja kuumuus jatkuu pitkälle syksyyn. Ja jos ei ole kovin paljon remontoitu, niin pistorasiat saattavat olla nykytarpeisiin hankalilla paikoilla.

Tämä kokemus 50-l alun kerrostaloista, jollaisissa olen kahteen otteeseen asunut. Ihania koteja kuitenkin puutteistaan huolimatta. Tuurista kiinni millaiset naapurit osuu ympärille, koska suurin haitta on tuo äänieristyksen puutteellisuus.

Munkkivuori on kivan väljästi rakennettu, mutta äänieristys taloissa on surkea. Monessa talossa on asuttu ja kaikissa sama juttu. Kotoisa ohjelmassa etätyötä tekevälle rakennettiin äänieristetty koppi huoneen sisään, kun naapurin äänet häiritsivät.

Haagassa äidin 60-luvun talossa kuuluu kovempi puhekin läpi, ihan saa selvää seinänaapurin jutuista.

Mielenkiinnosta kysyn: mitä materiaalia lattiat oli 50-luvun taloissa alunperin?

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa 1940-luvusta oli jälleenrakennuksen aikaa. Materiaalit olivat kehnoja, mutta 1950-luvulla ne olivatkin sitten huimasti parempia, kuten tuossa yllä todetaan. Toistan väitteeni: parhaat talot tehtiin 1950-luvun lopulla. 

Yli puolet 40-luvusta Suomi oli sodassa. Eikä se nyt ihan silleen mennyt, että heti sen jälkeen elämä olisi palanut täysin normaaliksi. Vasta kymmenen vuotta myöhemin, eli silloin 1950-luvun lopulla alkoi yhteiskunta olemaan taas jaloillaan. Kaupasta sai monipuolisesti tavaraa ja oli rakennusmateriaaleja yleisesti saatavilla. Erittäin köyhää oli edelleen, mutta oli sentään mahdollista rakentaa tinkimättä ihan kaikessa laadusta.

Ei ehkä laitettu 1940-luvulla taloon parasta betonia tai hienointa parkettia, mutta varaa oli kuitenkin ihan tavalliseen säästöbetoniin ja lautalattiaan, ja monessa 80 vuotta vanhassa talossa se lattiakin on edelleen alkuperäinen.

Sen sijaan nykyään on ilmeisesti niin kova pula, että ei ole varaa edes puulattiaan, vaan laminaattia pitää latoa. Nykypäivän talvivaluihin en ota kantaa, koska en tiedä niiden tasosta. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiinnosta kysyn: mitä materiaalia lattiat oli 50-luvun taloissa alunperin?

Voisi kuvitella, että maalattua mäntylautaa. Muovimatto taisi yleistyä vasta 60-luvulla. Pesutilat saattoi olla ihan pelkkää betonia. Laatat oli tuohon aikaan harvinaisuus (kalliin hintansa vuoksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa 1940-luvusta oli jälleenrakennuksen aikaa. Materiaalit olivat kehnoja, mutta 1950-luvulla ne olivatkin sitten huimasti parempia, kuten tuossa yllä todetaan. Toistan väitteeni: parhaat talot tehtiin 1950-luvun lopulla. 

Yli puolet 40-luvusta Suomi oli sodassa. Eikä se nyt ihan silleen mennyt, että heti sen jälkeen elämä olisi palanut täysin normaaliksi. Vasta kymmenen vuotta myöhemin, eli silloin 1950-luvun lopulla alkoi yhteiskunta olemaan taas jaloillaan. Kaupasta sai monipuolisesti tavaraa ja oli rakennusmateriaaleja yleisesti saatavilla. Erittäin köyhää oli edelleen, mutta oli sentään mahdollista rakentaa tinkimättä ihan kaikessa laadusta.

Tämä ei mitenkään liity itse keskustelun aiheeseen, enkä millään halua jatkaa jankkaamista, mutta minun laskuopillani Suomi oli kyllä niukasti suurimman osan 1940-luvusta sodan ulkopuolella. Sotavuosia olivat 1941, 1942, 1943 ja 1944. Rauhan vuosia taas 1946, 1947, 1948 ja 1949. Vuonna 1940 sodittiin noin kolme kuukautta ja vuonna 1945 noin neljä kuukautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri osa 1940-luvusta oli jälleenrakennuksen aikaa. Materiaalit olivat kehnoja, mutta 1950-luvulla ne olivatkin sitten huimasti parempia, kuten tuossa yllä todetaan. Toistan väitteeni: parhaat talot tehtiin 1950-luvun lopulla. 

Yli puolet 40-luvusta Suomi oli sodassa. Eikä se nyt ihan silleen mennyt, että heti sen jälkeen elämä olisi palanut täysin normaaliksi. Vasta kymmenen vuotta myöhemin, eli silloin 1950-luvun lopulla alkoi yhteiskunta olemaan taas jaloillaan. Kaupasta sai monipuolisesti tavaraa ja oli rakennusmateriaaleja yleisesti saatavilla. Erittäin köyhää oli edelleen, mutta oli sentään mahdollista rakentaa tinkimättä ihan kaikessa laadusta.

Tämä ei mitenkään liity itse keskustelun aiheeseen, enkä millään halua jatkaa jankkaamista, mutta minun laskuopillani Suomi oli kyllä

Korjaan vielä itseäni: myöskään vuonna 1941 ei sodittu koko vuotta vaan vain puolet. Eli valtaosa 40-luvusta ei ollut sota-aikaa, vaikka pula olikin ankara.